varausten välinen vetovoima / sähkön tekemä työ

[juge]

(0,000015 x -0,000015 = 0,000000000225) joka jaetaan välimatkalla 1 cm, =( 0,01m x 0,01m =0,0001) 0,000000000225/0,0001 =0,00000225
Ja tämä kertaa ilman vakio 900000000 saadaan 2025 Newtonia.

Tuo voiman heikkeneminen tekijällä 1/r^2 taitaa toimia lähinnä pistemäisillä hiukkasilla. Olisikohan levyjen tapauksessa 1/r lähempänä totuutta? Kondensaattorin kapasitanssi muuttuu ainakin sillä tekijällä.

Silloin tuo 2025 N muuttuisi 20,25 N. Onkohan vieläkin liikaa voimaa?

[penttinen]

Mieluumin hyväksyisin tulokseksi muutamia grammoja. Mietin vaan, että kun tuo A ja B kappaleen loitontaminen tapahtuu wimshurstissa maybe 20 - 40 kertaa sekunnissa, niin jos käsikammella koittas veivata konetta.. Olisi mahdottoman jäykkä.

[jussik5]

Häiriköintiä väliin

Olisko rakenteellisesti helpompaa lähtee yrittään Lemstömin influenssikoneella,
Rumpu vaakatasossa ja helpompi toteuttaa kyseinen rakenne.
http://www.google.com/patents/about?id=iMp1AAAAEBAJ

Ainaskin Selim itse pääsi koneella merkittäviin tuloksiin omissa jutuissaan,
jotka olivat kylläkin vähän toista alaa tutkivia, mutta rakensi koneen kun ei missään ollut
vastavaa ja yhtä hyvää staattisten kenttien tekovehjettä.

[penttinen]

Tossa muoville jotain dataa:

Sähköiset ominaisuudet
Dielektrisyysvakio Σr 3,5
Eristehäviökerroin tan ∂ 0,0048
Ominaisvastus Ω•cm >1016
Pintavastus Ω 1013
Ryömintävastus KC150
Läpilyöntilujuus kV / mm 63

Muoks:
löysin akryylille:

Sähköiset ominaisuudet
Dielektrisyysvakio Σr 2,6
Eristehäviökerroin tan ∂
Ominaisvastus Ω•cm >10 15
Pintavastus Ω
Ryömintävastus
Läpilyöntilujuus kV / mm 20-25

Todennäköisesti tuon koneen kiekot on akryyliä. Rakenne menee tarkasti näin: 3 milliä akryyliä, sitten 4 milliä ilmarakoa, ja taas 3 milliä akryyliä. Metalli kappaleet ovat sitten reunoilla, ja tämä "paketti siis eristeenä välissä.

Jussi, taidan pysyä kiekkokoneissa, kun niitä on jo 2 tossa valmiina, ja hyvin toimivat.
Kiva kuitenkin katsella muitakin rakenteita.

[jussik5]

Jeps niin kuvittelinkin

Oli vaan pakko pistää väliin

Selim teki tota juttua hiukka eri mittakaavassa

[Vipunen]

Tuosta Lenströmin Selimin koneesta, vieläkö Jussi sinulla on linkki tallella kirjaan? Muistaakseni kirjan sivulla n:o 85 influessikoneen voimalaitteena Selim käytti stirling moottoria tai sen tapaista...

[jussik5]

Jeps, on tallella, ja koko kirjakin
Muistit väärin, se on sivulla 79
http://www.archive.org/details/cu31924003336116

Näyttää todella Stirling-koneelta

[matpitka]

Sampalle isällisiä nuhteita;-). Kysymyksen muotoilu ei sellaisenaan ole ihan mielekäs. Voima ja teho ovat suureita joita ei voi verrata keskenään. Toisen dimensio on Newton eli lyhyesti N ja toisen Nm/s.

Elektronin tuottama teho riippuu siitä kentästä missä se liikkuu. Jos se on konservatiivisessa voimakentässä (kuten positronin tai minkä tahansa varausjakauman luoma sähkökenttä) niin klassisen mekaniikan mukaan energiaa ei vapaudu ollenkaan koska kineettinen energia vain muuttuu potentiaalienergiaksi ja päinvastoin. Näin olisi ajateltu ennen Maxwellia.

Maxwellin jälkeen olisi ajateltu toisin. Klassisen elektrodynamiika mukaan elektroni säteilee liikkuessaan sähkökentässä ja menettää energiaa ja säteilyenergian on periaatteessa käytettävissä esimerkiksi lämmittämiseen. Elektronin säteilyteho on arvioitavissa Maxwellin teoriasta.

Bohrin jälkeen olisi ajattelutpa ollut jälleen toinen. Kvanttifysiikassa käy niin että elektroni ei säteile lainkaan stationaarisissa tiloissa ja säteilyä tapahtuu vain kvanttihypyissä alemmille energiatiloille. Atomin tapauksessa kay niin etta paadytaan alimmalle energiatilalle mutta elektroni ei syoksy atomiytimeen niinkuin Maxwellin teoria ennustaisi. Esimerkiksi elektroni ja positroni muodostaisivat positroniumin joka olisi atomin vastine.


Eli yhteenvetona: kun mukaan tuodaan väliaine niin elektronin vuorovaikutuset pienentävät elektronin energiaa säteilyn energiaksi kvanttihypyissä alemmille energiatiloille ja se lämmittää väliainetta. Ohmin laki ilmaisee tämän.

[matpitka]

Sampalle isällisiä nuhteita;-). Kysymyksen muotoilu ei sellaisenaan ole ihan mielekäs. Voima ja teho ovat suureita joita ei voi verrata keskenään. Toisen dimensio on Newton eli lyhyesti N ja toisen Nm/s.

Elektronin tuottama teho riippuu siitä kentästä missä se liikkuu. Jos se on konservatiivisessa voimakentässä (kuten positronin tai minkä tahansa varausjakauman luoma sähkökenttä) niin klassisen mekaniikan mukaan energiaa ei vapaudu ollenkaan koska kineettinen energia vain muuttuu potentiaalienergiaksi ja päinvastoin. Näin olisi ajateltu ennen Maxwellia.

Maxwellin jälkeen olisi ajateltu toisin. Klassisen elektrodynamiika mukaan elektroni säteilee liikkuessaan sähkökentässä ja menettää energiaa ja säteilyenergian on periaatteessa käytettävissä esimerkiksi lämmittämiseen. Elektronin säteilyteho on arvioitavissa Maxwellin teoriasta.

Bohrin jälkeen olisi ajattelutpa ollut jälleen toinen. Kvanttifysiikassa käy niin että elektroni ei säteile lainkaan stationaarisissa tiloissa ja säteilyä tapahtuu vain kvanttihypyissä alemmille energiatiloille. Atomin tapauksessa kay niin etta paadytaan alimmalle energiatilalle mutta elektroni ei syoksy atomiytimeen niinkuin Maxwellin teoria ennustaisi. Esimerkiksi elektroni ja positroni muodostaisivat positroniumin joka olisi atomin vastine.


Eli yhteenvetona: kun mukaan tuodaan väliaine niin elektronin vuorovaikutuset pienentävät elektronin energiaa säteilyn energiaksi kvanttihypyissä alemmille energiatiloille ja se lämmittää väliainetta. Ohmin laki ilmaisee tämän.

[penttinen]

Uskotaan-uskotaan.. Olen huono oppimaan terminologiaa, jotenkin näen aina vaan energiaa, joka on vaan paikallaan, tai virtaavana, jolloin siitä voidan ottaa hyötyä irti, eli työtä, joka sekin on energiaa. Heh.

Lopunperin koitan vaan saada selville, pystyykö kahden kappaleen varauksella tuottamaan niin paljon energiaa, että kaksi samanlaista yhtäpaljon varattua kappaletta saadaan toisistaan irti.

Eli pystyykö kondensaattorin levyt erkaannuttamaan kondensaattoriin varatulla sähköenergialla. Kondensaattorin kyky varata sähköä riippuu tietenkin levyjen etäisyydestä, mutta vastaavasti levyjen erottamiseen tarvittava työ vähenee, mitä etäämmällä ollaan. Luulen, jotta etäisyyden lähentyessä varauskyky kasvaa neliössä, ja vastaavasti erkaannuttamiseen tarvittava energiaakin kasvaa neliössä. Joten nämä kumoaa toisensa. Lopunperin on siis aivan sama, millainen rakenne on.

Vielä kolmannelta kantilta esimerkki: Kumpi tuottaa enemmän energiaa:
A: Kuvitellaan, että auton etupuskurissa on 1 elektroni, ja se näkee paikalleen kiinitetyn aukon, johon se haluaa mennä. Se lähtee vetämään autoa kiihtyvällä voimalla kohti aukkoa. Tällöin varausten välinen vetovoima tekee työtä määrän x.

Annetaan samalle kokoonpanolle toinen vaihtoehto:
B: Auton puskurissa oleva elektroni näkee aukon. Nyt sille näytetään oikoreitti: sähköjohdin, joka menee aukon luokse suoraan. Elektroni ei enään kiskokkaan autoa, vaan lähtee liki valon nopeudella johdetta myöten aukon luokse. mennessään elektroni tuottaa magneettikentän, jota voidaan hyödyntää. Järjestely on tehty niin, että magneettikentän vetovoima vetää autoa samaan suuntaa, kuin missä aukko on. Pääseekö auto elektronin luomalla magneettikentällä aukon luokse, kuten se pääsisi aikaisemmin mainitussa järjestelyssä? Eli kumpi tekee työtä enemmän, sähkö vai varausten välinen vetovoima?