"Pohdin sitä, purkautuukohan loituntuessa samanaikaisesti kondensaattorin sähkökenttä jotenkin niin ettei niissä ei olekaan tätä varausjakaumaa, joka oli kun levyt oli lähellä toisiaaan. Jo jos näitä kahta ilmiöitä ei voisi erottaa vaan tapahtuu samanaikaisesti? "
Homman juju piilee siinä, että polarisaatio tapahtuu eri aikaan kuin sähkötehon ilmaantuminen, siis elektronien liike maapotentiaaliin. Jos tarkkaillaan vain oikeanpuoleista kappaletta, niin polarisaatio tapahtuu vaiheessa 2. jos tästä ei edetä vaiheeseen 3, vaan viedään kappaleet toisistaan etäälle, niin tulos on +-nolla (heh). Kyllä tämä polarisaatio-influenssi-ilmiö toimii, ja vastakkaiset varaukset voidaan piirroksen esittämällä tavalla laskea kappaleesta pois, koska niillä on palava halu päästä muualle vasemman puoleisen kappaleen aiheuttaman kentän ja polarisaation takia.
Solenoidi koerakenteessa saattaisi toimia. Mietinkin tuossa viime yönä, että mites jos kokeellisesti varaa ihan tavallisen konkan, ja sitten purkaa sen solenoidiin joka särkee koko kondensaattorin väkivalloin lyömällä sisuskalut ulos. Siinä sitten lentää positiiviset ja negatiiviset kohtiot (kappaleet) eripuolille labraa. Mut tilanne ei ole ihan oikeanlainen, koska normaalit konkat on tehty rullamaisesti. Ja pelin tulee tällöin konkan mekaanisen rakenteen kertoimia, jne.
Mielihaluni olikin selvittää matemaattisesti, tai jotenkin yksinkertaisella jo valmiina olevalla esimerkillä noiden voimien mahdollista eroa. Mutta huomaan, että pähkinä onkin kovin mutkikas. Ajattelin viimeyönä salamoita katsellessani, että jos maa on negatiivisesti varautunut, ja pilvi positiivisesti, niin miksi pilvi ei tule maahan, vaan lyö mieluumin salaman purkautuakseen? Tästä saa saman esimerkin suunnilleen: Onko salaman tekemä työ suurempi kuin pilven ja maan vetovoiman tekemä työ. Tai oikeammin, onko salaman tekemä työ suurempi, kuin sen jonkun, jonka työ kuluu siihen, että pilvi pysyy ylhäällä?
heh, täällähän ollaan samaan aikaan langoilla.
