http://www.nuenergy.org/iw/2005/perreault2005.htm
My lecture will focus on the direct conversion of atomic energy into electrical power. A conventional metal/air battery will begin my lecture as a primer to help to explain my unique conversion process. It will be demonstrated how a metal/air battery can be upgraded to convert atomic energy into useful electrical power. This will be presented this year because I do not have airline restrictions imposed on me. It will be shown that this technology is unique to all other "atomic batteries." My conversion method generates useful amounts of electric power where all other patented direct atomic conversion methods can only generate feeble currents.
I had often asked myself: what ever became of Moray's radiant energy tubes? Thinking, it would be nice to run some tests on them. Well, as fate would have it I have had the opportunity to test some tubes that are said to have belonged to Moray. I now possess several of Moray's tubes that he used in his research. Many years ago a man named Stan Mahurin obtained a steel case loaded with Moray's experimental vacuum tubes and a notebook from his widow. This man knew T. H. Moray and his wife quite well. Mr. Mahurin passed the tubes onto Dr. William A. Rhodes, "a close friend for many years," because he had no clue as to their function but did insist on keeping the notebook. The tubes were a big mystery to Rhodes and he had them stored away for over twenty-five years. I was contacted because of my passion for radiant energy research and was given the opportunity to purchase these tubes. I promptly replied and presently have had the honor to work with them first-hand.
Upon inspection of the tubes, there is no outward sign of radioactivity. None of the tubes indicates the presence of radioactivity when approached with any of my radiation sensing meters. Several of the tubes contain a cylindrical anode and wire filament. I strongly suspect that T. H. Moray used them to rectify radio frequency feed-back coming from his radiant energy device. They are essentially gas rectifier tubes and were probably the same tubes Moray had used in place of his Swedish Stone mineral. They are of immense historical value and will be displayed this year in public for the first time in history and add a nice touch to my lecture this year.
Ja sille SUOMENNOS alla:
Minun luentoni tähtää muuttamaan atomienergian suoraan sähkötehoksi. Tavanomainen metalli/ilma akku minun luentoni alussa on kuin johdatus auttaen selittämään ainutlaatuisen muuttamis menetelmäni. Voidaan esittää kuinka metalli/ilma akku voidaan konvertoida muuttamaan atomienergia hyödylliseksi sähkötehoksi. Tämä voidaan esitellä tänä vuonna koska lentoyhtiö ei ole asettanut minulle rajoituksia. Tulee toteen näytetyksi että tämä teknologia on ainutlaatuinen verrattuna kaikkiin muihin "atomi paristoihin" nähden. Minun konvertoimani menetelmä tuotaa hyödyllisen määrän sähkövoimaa silloin kun kaikki muut patentoidut suorat atomikonversio menetelmät voivat vain tuottaa minimaalisen virran.
Olen usein kysynyt itseltäni: mitä aina tuli Morayn säteilevän energian putkista? Ajatellen,voisi olla mukavaa ajaa joitakin testejä niillä. No niin, aivankuin kuin kohtalo olisi antanut minulle tilaisuus testata joitakin putkia joiden on sanottu kuuluneen Moraylle. Nyt minä omistan muutaman Morayn putkista joita hän käytti tutkimuksissansa. Monta vuotta sitten mies nimeltä Stan Mahurin vastaanotti teräslaatikon täytettynä Morayn kokeellisilla tyhjöputkilla ja muistikirjalla hänen vaimoltaan. Tämä mies tunsi T. H. Morayn ja hänen vaimonsa aika hyvin. Herra Mahurin lähetti putket Tohtori. William A. Rhodesille, "läheiselle ystävälle moneksi vuodeksi," koska hänellä ei ollut mitään ajatusta niiden toiminnasta mutta piti itsellään muistikirjan. Putket olivat suuri mysteeri Rhodesille ja hän oli varastoinut ne syrjään kahdeksikymmeneksiviideksi vuodeksi. Minä otin häneen yhteyttä intohimoisen säteilevän energian tutkimisen takia ja sain tilaisuuden ostaa nämä putket. Minä ripeästi vastasin ja välittömästi kunnioitusta tuntien työskennellen ensisijassa niiden kanssa.
Tarkastettuani putket, niissä ei ole merkkiäkään ulkonaisesta radioaktiivisuudesta . Yksikään putkista ei osoita radioaktiivisuuden olemassaolosta, kun toin niitä radioaktiivisuus mittarini lähelle. Muutamat putkista sisälsivät sylinterimäisen anodin ja lankamaisen rihman. Minä vahvasti luulen että T. H. Moray käytti niitä tasaamaan radiotaajuisen palautteen hänen säteilevän energian laitteestansa. Ne ovat pääasiallisesti kaasu tasasuuntausputkia ja olivat todennäköisesti samoja putkia joita Moray oli käyttänyt hänen ruotsalaisen kiven mineraalin paikalla. Niillä on ääretön historiallinen arvo ja näytetään tänä vuonna julkisuudessa ensimmäistä kertaa historiassa ja mukava lisä minun luennolleni tänä vuonna.
##
mitähän muuta Bruce onkaan onnistunut löytämään?
