Kun tässä viime torstaina sulattelin vähän Vismuttia ja valoin siitä pikku kehän, niin tuli aika hyvin selväksi, miten haurasta onkaan vismutti, taivuttaa ei kärsi yhtään, eikä kestä pieniä kolauksiakaan, murenee melko heti, vismuttia kuitenkin käytetään Uraanipellettien juottamiseen ydinreaktoreissa, se kun laajenee jähmettyessään, mistähän sekin johtuu??
Moray käytti vismuttia kun hän teki sen vastaanottimensa, hän muuraili tällä vismutilla ne swedish stonensa siihen ihme virran vastaanottimeensa.
Tajusin ehkä jotain nyt, sillä vismutti on tosi iso kiteistä ja sillä on tasasuuntaavia ominaisuuksia.
Vismuttia käytetään myös Hall -anturien toimivana massana.
Morayn laitteessa lienee tärkeää että se juotosaine on tosiaan vismuttinen, eikä esim indiumia tai Fieldin metalliseosta.
Germaniumiakin siinä sotkussa oli mukana, liekö ollu vielä jotain säteilevääkin.
#
<< edittiä: lisälinkki
http://physicsworld.com/cws/article/news/17319jotain vismutista ja germaniumista yhdessä.
luin tuota Morayn kirjaa 4 th edition energy sea ... (sivut väliltä 96 - 133, selventävät kuvat 130 - 133) ja tulin entistäkin vakuuttuneemmaksi että se Moray valve sisälsi pienen määrän mitä tahansa radioaktiivista ainetta, ja se toimi kuin juuri oikealle taajuudelle viritetty radiokide, se oikea taajuus oli juuri se millä kosminen säteily purkaantuu.
Kaikki radiotekniikasta riittävät tiedot omaava, ymmärtää miten tuota Morayn valvee on käytettävä.
edit loppu.>>
kokeilin tänään myös radiometriäni jotta pyöriikö se kun tuo uraanimalmia lähelle, ei pyörinyt, mitä tästä pitäisi päätellä? (uraanimalmi oli kyllä säteilymittarin mukaan jotain 1 milliröntkenin tehoista).