Moi. Kivan näköisiä kuvia. En hiffannut, miten tää liittyy Searlin generaattoriin. Oman käsitykseni mukaan Testatika on wimshurstin ympärlle kasattu laite. Seg taas kehämallinen suurjännitegeneraattori.
Yhteistä näillä on joitakin kohtia: Kuvitellaan wimshurst, joka on tehty rumpumalliseksi. Siinä on hieman Seg:n tapaista kokoonpanoa.
SEg koelaitteet ovat mielestäni rakennettu suurinosa väärin, koska jokin ihmeen perusolettamus on, että rullat leijuisi kehien välissä, tai jotenkin roikkuisivat kiinni sisemmässä kehässä magnettisin voimin. Tämä ei voi pittää paikkaansa mitenkään, koska rullien kehänopeus on niin suuri, että vahvinkaan magneetti ei voi pitää sitä paikoillaan. Rullat siis painautuvat ulompaan kehään kiinni. Pintamateriaalin tulee olla sähköä eristävää. Samalla rullat joutuvat pyörivään liikkeeseen, koska painautuvat ulkokehää vasten.
Rullien pyöriminrn akselinsa ympäri on oleellista (samalla kun kiertävät kehää) koska Godin ja Rochin (ven.) joutuivat tekemään keinotekoisesti tämän pyörimisen. Heiltä näet puuttui ulkokehä.
http://www.rexresearch.com/roschin/roschin.htm Täytyy huomauttaa, että kyseessä oli tiedemiehiä, joista muistaakseni Godin on nyk. duunissa Nasalla.
Tässä kuva ja selvitys:
1. sisäkehä, staattori
2. rullat
3. varret, koska ulkokehää ei ole. muutoin rullat lentäisi veks kehältä
4. ankkuri, siis pyörivä osa
5. käynnistinmoottori
6. irrotettava kytkin, jotta startti ei jää pyörimään mukana
7. laturi, siis generaattori
8. rautasydän (Dynamolevyä ?)
10. hv syöttö (suurjännitteen syöttö)
11. etäisyyssäädin muistaakseni
12 liikkuva tukirakenne keloille
14. Vaaka
15. öljyjarrun nestesäiliö
Huomioitavaa on tuo öljyjarru. Sitä ei käytetty koskaan. Se oli rakennettu varalle, koska pelättiin kierrosluvun karkaavan käsistä. Ja jollakin laite oli pysäytettävä hallitusti. Jarru toimi niin, että hätätilanteessa säiliöstä nykäistiin tulppa pois, jolloin öljy valui levyjen väliin. Viskositeetti hoiti jarrutuksen. eräänlainen viskokytkin, jota tapaa mm. volkkarin nelivedosta.
Muistaakseni ankkurin halkaisija oli 2 metriä. Ilmiöt alkoivat 600 rpm paikkeilla. Tästä voi laskea kehänopeuden, jolloin magneettisisältöiset rullat omasivat aika suuren massan jo.
Laite on laitettu vaakaan, ja sillä oli pystytyy mittaamaan 30 pros. keventymä.
Ulkoa syötetyllä suurjännitteellä ei ollut parantavaa merkitystä efektien syntymiseen. Tällä kai koitettiin jäljitellä puuttuvaa ulkokehää.
Avoin kysymys on se, ettyä jos rakentaa pienemmän laitteen, niin pitääkö pyörimisnopeutta kasvattaa. Ilmiöt kun ilmaantui 6 rpm:n paikkeilla tuolla 2 m halk. olevalla laitteella. Jos kehänopeus pitää olla sama (oletan) niin rpm kaiketi kasvaa neliössä.
Erikoinen efekti oli se, että godin ja rochin raportoi laitten muodostavan magneettisia "seinämiä" joita pystyttiin mittaamaa /havainnoimaan rakennuksen ulkopuolelta useiden metrien päästä.