Kirjoittaja siviili2003 » 10.01.2011 13:00
Luonnon peruskauraa totta totisesti.
Teslan ja Schappellerinkin jutuissa esiintyvä näkemys maapallon toimimisesta elektronien (tai sähkön varastohuoneena) on perusteltua koska maapallomme on negatiivisesti varautunut ionosfääriimme nähden.
ja tämä negatiivinen varaustila muodostuu maamassojen ja kallioperämme sisältämistä radioaktiivisista aineista beeta-hajoamisen kautta, koska beetasäteet ovt nykyisen tieteellisen tietämyksen mukaan elektroneja, on siis täten Teslan ja Schappellerinkin näkemys oikeaksi todistettu.
Erään tietolähteen mukaan (RC handbook) maapallon ja ionosfäärin välinen jännitepotentiaali on noi 150 miljoonaa volttia, tarkoittaa se että maapallon ja ionosfäärin välillä vallitsee melko suuri resistanssi (huomio sanalle ionosfääri, mitä se on?-plasmaa)
jos tarkastellaan aika monenkin keksijän, kuten Teslan, Schappellerin, Baumannin (testatika), Shaubergerin, jne jne
keksintöjä, ne hyödyntävät monessa kohdin tämän maapallon sisältämää energiavarastoa.
Teoreettisella tasolla tarkasteltuna maapallon sisältämän energian hyödyntäminen on mahdollista jos voimme valjastaa maapallosta ionosfääriin matkalla olevan elektroni virtauksen.
nythän on niin että elektroni virtaus kohti ionosfääriä tapahtuu suhteellisen tasaisesti maapallolta, riippuen kylläkin siitä, kuinka suuria määriä missäkin kohtaa maapalloa on beeta säteilevää materiaalia, samoinkuin ilmakehän johtavuuteen vaikuttavia pienhiukkasia sekä kosteutta on ilmassa (sielläkin ja niissäkin tapauksissa resistanssi vertikaalisuunnassa on edelleen tällä noin 30 kilometrin matkalla kohtuullisen suuri, mutta jos pystyisimme vähimmässäkään määrin muuttamaan tuon suuren resistanssin osuutta jonkin rakentamamme laitteen vaikutuspiirissä, pyrkisi tuo elektroni virtaus kulkemaan mieluummin laitteemme läpi, kuin yrittäisi pyrkiä suoraan ionosfääriin, koska laitteemme muodostaa Johteen verrattuna ulkoilmaan.
(huomio: tämä ilmakerros maapallon pinnan ja ionosfäärin välillä muuttuu ilmanpaineen vaikutuksesta, ionosfäärissä ilmanpaine on jo niin pieni että se muodostaa käytännössä täydellisen johteen)
Jos voimme tuottaa keinotekoista plasmaa (siis hyperkylmääkin plasmaa) matkien ionosfäärin toimintaa täällä lähellä maanpintaa, voimme saada tämän maapallon sisältämän elektroniylimäärän vapaaseen käyttöömme, tekemään meille ilmaista työtä, lämmittämään kylmiä huoneitamme jne jne.
Mitä korkeamman plasmapurkauskanavan voimme tuottaa sitä suurempia virtoja saamme käyttöömme (siis tehoa).
Tesla kokeili varhaista Laseria tai ehkä kuitenkin Maseria, ja sai tätä kautta yhteyden suoraan ionosfäärin ja maapallon välillä, (seuraukset olivat arvatenkin dramaattisia).
Keino jolla tämä elektronivirta saataisiin valjastettua ihmiskunnan käyttöön on muodostaa johde maanpinnan ja ionosfäärin väliin, mutta täyden oikosulun aiheuttaminen maapallon ja ionosfäärin väliin aiheuttaisi infernaalisen räjähdyksen mikäli maapallokin olisi itsessään täydellisen vastukseton johde.
Mutta koska maanpinta toimii jonkinlaisena vastuksena ei muualta ympäristöstä voi johtua elektroneja siihen purkauspisteeseen josta yhteys ionosfääriin on muodostettu, mitään infernaalisia määriä, tämä rajoittaa virtaa minkä voi saavuttaa.
Mutta vaikka Testatika laitteessa samoin kuin Schappellerin laitteessa otettaisiinkin pieni määrä tästä luonnon omasta varastohuoneesta elektroneja, tekemään työtä hyväksemme, on se kuitenkin meidän mittakaavassamme PALJON, ja siitä riittää kaikille.
Mitäs se Tesla sanoikaan, sähköä on mittaamattomia määriä ja sitä on saatavilla kaikille halukkaille ja kaikkialla.
Jos käytössä on plasmapurkaus vaikkapa ilmakehässä liikkuessamme, emme tarvitse suoraa yhteyttä maahan emmekä ionosfääriin, vaan voimme hyödyntää tätä energiaa missä tahansa ionosfäärimme ja maapallomme välisessä tilassa.
Jos haluamme muuttaa tämän plasmapurkauksen läpi kulkevaa energiavirtaa paremmin omaan käyttöömme sopivaksi, on sitä plasma kanavaa katkottava jollain magneettisella menetelmällä, (kuten esimerkiksi magneettikatkojalla joka on yleisesti käytössä voimavirtapuolella energian siirrossamme, kun valokaari halutaan katkaista sen jälkeen kun mekaaninen katkaisin on erottanut virtapiirin)
Teslan keksimä oli myös tämä magneettikatkoja, jolla hän sai katkaistua valokaaren (joka on sitä plasmaa).
Kun tuo plasman kautta virtaava elektronivuo saadaan katkottua sopivalla taajuudella, vaikkapa 50 tai 60 hertsiä, ja käytettävissämme on vaikkapa staattinen muuntaja, kuten on esimerkiksi Testatikan BIG CAN, voimme muuntaa sen avulla tämän elektronipurkauksen meille sopivampaan ja käyttökelpoisempaan muotoon, sopivaksi jännitteeksi ja virraksi.
Että tämmöistä tälläkertaa, toivotan menestystä omille virityksillenne tämän energiamuodon valjastamiseksi.