Luin uutisen että EU haluaa torjua Huawein 5G verkot euroopassa, mitähän tuokin meinaa?
#
Löyty suomalainen saitti tähän aiheeseen, kukahan tuotakin ylläpitää?
http://www.kylmafuusio.fi/tiptyper 2017 (gkos ät gkos com)
#
Näyttäs siltä että meidän kännykän akuissa olisi kyseiset tarveaineet tään LENR synnyttämiseen, paitsi täytyisi vielä löytää NI62 isotooppista nanopartikkelia pari grammaa, että pääsis testaamaan.
Onhan noita loppuunkäytettyjä litiumioniakkuja joita voi avata (vetokaapissa, suojavarusteet päällä) ja kaapia töhnää sinne nanopartikkeli nikkelijauheen sisään ja siitä leivoskella johonkin sopivaan keraamiputken sisään kaasua läpäisevä torttu.
kyseistä torttua sitten sopivasti pulssittamalla jollain radiotaajuudella? samalla kun puhalletaan matalapaineista vetyä sisään, alkaakin kunnon lämpöreaktio, joka tosin pysähtyy jos ei olla resonanssissa kuten Rossi väittää.
¤
edit:
Vikipediasta napattua, kiva tietää että tarveaineita onkin kätevästi saatavilla. (Tesla juniorille vinkki).
> NiMH-akku on ympäristölle haitallinen akkutyyppi. Se sisältää huomattavan määrän nikkeliä, joka on jo pieninä määrinä ympäristölle haitallista, joten NiMH-akut ovat ongelmajätettä. Ainoa tapa päästä niistä eroon on viedä ne paristojen- ja akkujenkeräyspisteeseen, joita on tyypillisesti kierrätyspisteissä ja kauppakeskusten yhteydessä. NiMH-akuille on olemassa Suomessa kierrätysmenetelmä AkkuSer, jossa niiden sisältämät raaka-aineet otetaan talteen ja ohjataan uudelleenkäyttöön.
Litium on metalleista kevyin, sillä on suurin sähkökemiallinen jännite ja täten suuri energiatiheys. Mutta koska litium on luonnostaan epävakaata, 1980-luvulla kehitetyt litiummetallirakenteiset akut olivat hieman vaarallisia, eikä niitä voitu turvallisuussyistä ottaa kaupalliseen käyttöön. Alettiin kehittää vakaampaa litium-ioniakkua, joka on turvallinen, kunhan lataus, purkaminen ja akun käsittely suoritetaan asiamukaisesti. Ensimmäisenä Li-ion-akun sai markkinoille Sony vuonna 1991. Akun positiivinen elektrodi on valmistettu litiumoksidista ja negatiivinen grafiitista tai muusta hiilipohjaisesta aineesta. Elektrolyyttinä voi olla esimerkiksi etyleenikarbonaatti. <
# Edit:
Ei näköjään akkukemikaali käy fuusioon mutta jalostamalla niitä vois saahakkin tarveaineksia:
Litiumhydridiä valmistetaan suoraan litiummetallista ja vetykaasusta.[3] Vetykaasu johdetaan litiummetallin pinnalle ja kuumennetaan 440 °C:n lämpötilaan. Käynnistyttyään reaktio on eksoterminen ja etenee ilman lisälämmitystä
Litiumhydridi on osoittautunut käteväksi tavaksi varastoida vetyä. Yhdestä kilogrammasta yhdistettä vapautuu veden kanssa reagoidessaan 2,8 m3 vetykaasua.[5]
Litiumhydridiä voidaan käyttää pelkistimenä orgaanisessa synteesissä. Yhdiste pelkistää muun muassa happokloridit aldehydeiksi. Litiumhydridistä valmistetaan myös muita litiumyhdisteitä kuten litiumalumiinihydridiä ja litiumamidia.[2]
Litiumdeuteridi
Litiumhydridiä vastaava litium-6 deuteridi, kaava 6Li2H tai 6LiD, on fuusiopolttoaine vetypommeissa. Taistelukärjissä jotka perustuvat tyypilliseen Teller-Ulam konstruktioon, fissio laukaisee ydinräjähdyksen joka pommittaa 6LiD:tä neutroneilla tuottaen tritiumia eksotermisella reaktiolla. Sitten deuterium ja tritium fuusioituvat helium-4:ksi, neutroniksi ja 17,59 MeV:ksi energiaa.
Ennen Castle Bravo ydinkoetta luultiin että vain harvinaisempi litium-6 isotooppi synnyttäisi tritiumia nopeiden neutroneiden vaikutuksesta. Ydinkoe osoitti että myös yleisempi litium-7 myös tekee niin, tosin endotermisella reaktiolla.