Nelikulma kirjoitti:Pientä pilkunnussintaa.
Jos vaiheen tehollinen jännite on 240V, niin eikö vaiheen huippujännite ole √2*240V=339V.
Ja tuo +240V löytyy 100 kertaa sekunnissa; nousussa ja laskussa.
Tuosta kipinävälivehkeestä olisi hauska tietää sen negatiivisen piikin kestosta, eli vaikka jännitettä ilmenee reippaasti - ja periaatteessa silloin ohmisessa vastuksessa virtaakin kulkee - niin lyhyillä ja harvoilla piikeillä vastuksen kokema teho jää kuitenkin pieneksi. Mitä korkeampi jännite, sitä kapeampi piikki, tai piikkejä harvemmin?
Jotenkin tulee mieleen, että kysessä voisi olla jonkinlaisen kapasitanssin purkautuminen? Missä se vaan olisi?
Voisiko olla, että myös se suurjännitevirtalähde on jotenkin aktiivisesti mukana ilmiössä? Voisiko koko systeemi mennnä jonkinlaiseen "resonanssiin" (kipinävälit ja poverin taajuus), jolloin jossain vaiheessa jännitteet olisivat sopivasti "sarjassa". Noin ympäripyöreästi sanottuna.
Olisiko ilmiö sama myös muilla virtalähteillä?
Ilmiötä on jo kokeiltu Wimshurstin sähköstaattisella kojeella, ja todettu että ilmiö syntyy molemmilla syöttöjännitteen napaisuuksilla, eli positiivinen alkupulssi aiheuttaa negatiivisen iskupulssin ja negatiivinen alkupulssi tuottaa positiivisen alkupulssin, eikös jos tuossa virtapiirissä on jostain back em pulsesta kyse, niin senhän pitäisi värähdellä myös positiivisella puolella skoopin ruudulla?? (siis vaimeneva värähtely) näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan jokaista laukaisevaa alkupulssia seuraa terävä iskupulssi, ja se on siinä, ilman mitään jälkivärähtelyjä??
Jokaiseen laukaisevaan pulssiin nähden ja sen suhteelliseen pinta-alaan nähden, iskupulssin pinta-ala on noin tuhat kertainen (nykyisillä virityksillä vieläkin enemmän).
Tuo kapasitanssin purkautuminen johtunee skoopin sisäänmenon 30 pikon kondensaattorin purkautumisesta, ja iskupulssin pinta-ala on kapea mutta syvä.
Jos saisimme hallintaan tuon laukaisevan pulssin synnyn,(siis kuinka tiheään saamme niitä syntymään) saisimme tehoa paljon enemmän kuin mitä nyt syntyy.
jotta voisimme hyödyntää noiden iskupulssien tehon, pitäisi meidän keksiä joku keino jolla ne varaisivat jotakin kondensaattoria pienemmällä jännitteellä.
useimmat kondensaattorit ei vaan tuommoisia iskupulssien jännitteitä kestä.
olisi paljon käytännöllisempää että iskupulssin pinta-ala olisi ennemminkin matala ja leveä, kuin terävä ja syvä kuten nyt.