Puupelletin sijasta voisi olla mielenkiintoista kaasuttaa seospellettiä jossa on puolet puuta ja toinen puoli turvetta. Tuossa turpeessa on mielenkiintoisinta sen sisältämä rauta ja siihen kun sumutetaan vielä vesihöyryä niin a´vot...
"Turve on biomassaa, josta noin 90 % on vettä, happamuus 4.0 – 5.0. Turpeen kemiallinen koostumus on monipuolinen. Se sisältää lähes 200 erilaista ainetta. Turpeessa on paljon mineraaleja ja useita eri alkuaineita, kuten alumiinia, rautaa, mangaania, vanadiinia, bariumia, fosforia, kalsiumia, kuparia, piitä, sinkkiä, magnesiumia ja seleeniä".
Näistä rauta on yleisin ja 1800-luvun lopulle asti suoalueet ja järvet olivat merkittäviä alueita raudan nostolle. Esimerkiksi järvimalmia saatettiin nostaa yhden päivän aikana jopa 2000 kiloa, eli saman verran mitä Kiirunassa louhittiin. Suo- ja järvimalmi on lisäksi uusiutuva luonnonvara ja nosto tapahtui 10 vuoden välein. Jatkosodan aikana mm. Saksalaiset olivat kovasti kiinnostuneita turpeesta ja mahdollisuudesta valmistaa siitä polttoainetta. Pitivät sitä jopa parempana kuin kivihiiltä.
Lämmittämiseen olen käyttänyt puupellettiä ja siitä edullisempaa seospellettiä. Yksinkertaisella lisälaitteella ja luonnon vedolla pelletti kaasuuntuu ja palaa suhisevalla liekillä. Puuta kun polttaa kaasuttamalla, se antaa voimakkaan jymisevän äänen. Kokeilin myös pelkkää turvepellettiä, mutta tulin siihen tulokseen että seospelletti on parempaa ja siksi, että se antaa puusta johtuen hyvin pitkän liekin (ketunhännän) lämmittäen kattilan vesitilaa paremmin. Pelkkä turve palaa lyhyellä liekillä ja ei siten kuumentanut kattilaa yhtä tehokkaasti. Suurin ongelma mikä turve- ja seospelletissä on, on sen sisältämä rauta. Tai oikeastaan se ei ole ongelma, päin vastoin. Ongelma tulee silloin kun avaa esim. tuhkaluukun ja kylmä ilma pääsee äkisti jäähdyttämään sen arinaan kiinni. Näihin klöntteihin ottaa myös magneetti hyvin kiinni. Siihen piti kehitellä muutama rautalevy että lämpö pysyi tallessa ja se ei päässyt jämähtämään. Myös arina on yhden talven kulutustavaraa, siinä missä lasi sulaa niin arina vähintään vääntyy luokalle. Tuon turpeen sisältämä rauta antaa myös mielenkiintoisen mahdollisuuden, kun siihen johtaa vesihöyryä. Palamisääni muuttuu teräväksi kun höyrystynyt vesi kohtaa turpeessa olevan raudan. Saksalaiset sen hoksasivat kun kehittelivät raketteihinsa polttoainetta, vesihöyryä kun johtaa hehkuvaan rautaan, happi ja vety erkaantuu ja kattilan kaltaisessa palamisprosessissa yhtyvät myös samantien. Myös kattilan sisustaan kertynyt "karsta" katoaa.
Kokeilin erikseen toisio ilmanotosta sumuttaa suoraan liekkiin vesihöyryä, tuloksena oli palamisen tupalaantuminen. Nyt on pitkään ollut mielessä tuon jatkokehittely, jossa veden esilämmitys tapahtuu piipun ja kattilan pakokanavasta. Höyrystäminen huoltoaukosta jolloin liekki nuolee painekattilaa. Ennen höyryn pesään sumutusta, väliin voisi vielä laittaa Teslaturbiinin jauhamaan sähköä...
Linkki videoon jonka kuvasin pari tuntia takaperin "keinovalossa". Kattilassa palaa puu ja muu kaasuttamalla. Palaminen on niin puhdasta että ulkona savupiipusta ei tule lainkaan savua:
http://vapaaenergia.ning.com/video/puukaasun-palaminen