Parr tyyppisiä kokeiluja kiintolevyjen mekanismeilla

[Nelikulma]

Mites, Erkos, kun kirjoittelit viime kesänä tilaamistasi 18650 kokoisista 79000 mAh hirviöakuista: tuottiko testaus niistä mitään tolkullista tulosta? Lupaukset olivat epäilyttävän kovia.

Tuli mieleen kysyä, kun sattumalta Netissä harhaillessani törmäsin videoihin, joissa siisteistä akkuputkiloista löytyi milloin minkäkinlaista feikkiviritelmää.

[erkos]

Perkele Sanon!!!

Tyhmänä käytin melkein tunnin, todella laajaan raporttiin kertoakseni teille
omista 'erkos' hommistani uudessa kodissani (omakotitalossa =
mahdollistaa varmaan 'Lähes Siviili-tyyppiset kokeilut!!!, joita ei kaupunkiasunnossa
edes voinut kuvitella!!!! Esim. 'viinan poltto, kessun kasvatus, vedyn tuotanto, maasähkö-
patterit, sähköä talon katosta, laajat antenniviritelmät, 'naapureita pelottavat Teslakokeilut',
jne..,.., vain muutamia asioita mainitakseni!!!

Sanomani teko 'otti ja teki yht'äkkiä' voltit, eli kaikki katosi 'bittiavaruuteen'!!!
(Tyhmänä en tehnyt ensin tekstiä teksturilla... oma vika..).

Saatte kohta laajan raportin 'missä erkos menee ja mitä tekee, vaikka muutto
omakotitaloon on vielä todella kesken!!.

Nelikulmalle:
- Kysymyksesi on todella aiheellinen ja palaan noiden ihmeakkujen'
raportointiin pian.

Terkkuja

Eki

[Nelikulma]

Ehtoota vaan Erkos. Mukava lukea, että olet tolpillasi, nykyisin kun voi tulla kaikenlaisia harraste ja muidenkin toimien hankaloitumisia.

Olisiko sinun viimein aika ottaa opiksesi ja tavaksesi tehdä viestiaihiot mainitsemallasi teksturilla. Säästyisit monelta harmilta.

Itse kirjoittelen jonkun verran Netin foorumeilla, ja jos teksti on paria lausetta pidempi, ja muutenkin mietitympi, niin aina naputtelen sen tekstinkäsittelijällä. Siinä saa monta hyötyä: Editointi on helppoa, teksturi hälyttää kirjoitusvirheitä jne. Yleensä en tallettele, mutta jos joutuu välillä jättämään kesken, sekin vara on helposti ja luotettavasti käytettävissä. Oikeastaan ainoa lisätyö suoraan foorumille kirjoitukseen nähden on ctrl-A ja ctrl-C ja viestiketjussa ctrl-V.

Onnekasta jatkoa.

[tesla]

ERKOOOOSSS! on ollut ikävä sinua mahti.-mies!!!!

[erkos]

Tervehdys.

Tässä vaan turisen, että monista kiireistä huolimatta
olen myös nakertamassa muutamaakin uutta projektia.

Näin netissä jutun, eli ’miten kutsutaan aaveita ja
kummituksia esiin!

* Ovat kuulemma yleensä käyttäneet mekaanisesti
pyöritettäviä magneeetteja. OK, mutta mekaniikalle
on toki vaihtoehtona sähköinen magneettikenttien
pyöritys. Tätäpä päätin kokeilla.
Ja kun ’olen hullun lailla’ haalinut kaupallisiakin
erilaisia magneetti-RF-/HF ym. kenttien ilmaisimia,
niin uskon, että minulla löytyy jopa mittalaitteita
po. Asioihinkin.

* Ensimmäisenä tuli mieleeni Siviililtä saamani
todella muhkea (alle 500 kg!) määrä erilaisia, ilmeisesti
puhelinreleitä, joilla uskoin saavani helposti aikaan
magneettikenttiä tähän tarkoitukseen….

* Ei kun kokeilemaan, mutta pettymykseni oli suuri!
Vaikka lykkäsin erilaisiin relekeloihin jännitteitä
muutamista volteista ylöspäin, niin en saanut mittareihini
’sen kummempia’ magneettikentän voimakkuuksia!

* Päätin sitten kokeilla tavallisilla 12-24 V autonreleiden
keloilla. Jopas alkoi lukemia löytyä!

* Koelaitteen kovo/kotelointi/piirit ovat jo valmiina,
julkaisen ne hetken päästä.
Tässä ensi alkuun kuva tekemästäni ’magneettikenttien’
pyörittäjästä, joka ’hakkaa mennen tullen’ oikealla
näkyvien relekelojen antamat kenttävoimakkuudet.

Palaan pian ja julkaisen koko projektin ja
’ensimmäiset aave-/kummitus-otokset’!!!!!!!

Palaillaan

Eki

[siviili2003]

noissa pikku puhelinreleissä käyttöjännite on 60 volttii, piruja saa ilmestymään arto laurin mukaan ydinvoimalassa ja cernissä, sielläkin on voimakkaita pyöriviä magneettikenttiä.

[erkos]

Kiitos kommentistasi Siviili.

Kyllä olen itsekin aina ymmärtänyt, etteivät ne entisajan puhelinvehkeet
mitääs USB-laitteita olleet.
Niinpä toki lykkäsin jännitteitä jopa yli 100 volttiinkin. Alle 60 v jännitteillä
releet kyllä naksuvat, mutta kunnon kontaktit vaativat kymmeniä voltteja.
Puhelinreleissä ei varmaankaan ole kovin suuria virtoja käytössä, esim. käämithän
ovat poikkeuksetta 'hiuslanka käämittyjä'!

Mutta kun esim. autoreleissä käämilanka on 'millien luokkaa' ja sietävät virtaa
amppeerikaupalla ja melkoisesti, niin kyllä kenttiä tuntui syntyvän.

Esittelen pian koko härvelini skemoineen.

Eki

[Nelikulma]

Puhelinreleiden käämitysten ei tehtävässään pitänytkään olla mitään magneettihirmuja, vaan lähes päinvastoin. Niiden ampeerikierrokset laskettiin niin, että ne toimivat luotettavasti vaadituilla jousikuormilla, kaikki muu olisi ollut hukkalämpöä ja energiahukkaa. Periaate näkyy siinäkin, että niin käämisydämen, ikeen kuin ankkurinkin materiaaleissa, muodoissa ja liitoksissa pyrittiin eliminoimaan hajakentät ja ylimenovastukset. Eli ei mahdottomia magneettikenttiä, mutta luoduista kaikki irti.

Noissa näyttäisi olevan kaksi käämiä. Jos käämien kierroksista haluaa saada kaiken irti, molemmat pitää kytkeä ”käyttöön”. Pitää vain huolehtia siitä, että kentät tulevat myötäkarvaan, eivätkä niin että kumoavat toisiaan. Varmimmin kaiken saa irti kytkemällä käämit rinnakkain. Sarjakytkentäkin toimii (tuplajännite), mutta kun molemmissa virta on sama, ja jos käämit ovat erilaiset, ampeerikierroksia jää aktivoimatta.

Keskusten releistöissä valtaosa releistä toimi keskuksen käyttöjännitteellä (Yleisesti 24, 48 ja 60V). Käämin ”perässä” oli miinus-jännite, ja toiseen päähän kytkeytyi logiikan mukaan maa-taso eli plussa. Tuossa voidaan puhua, että rele on jonkun jännitteinen, jolloin sitä on luonnollista käyttää nimellisjännitteellä.

Keskuksissakaan kaikki ei ollut aivan noin yksiselitteistä. Aina oli releitä, jotka toimivat myös osajänniteolosuhteissa. Esimerkiksi joku tilaajalinjan luuri alhaalla/luuri ylhäällä -tilaa vahtivan releen piti toimia luotettavasti niin keskuksen ristikytkennästä kuin kilometrien tilaajalinjankin takaa. Sama tietysti myös puhelun aikana linjalle tehoa syöttäneen releen.

No joo, kunhan naputtelin.

[siviili2003]

Puhelinreleiden käämitysten ei tehtävässään pitänytkään olla mitään magneettihirmuja, vaan lähes päinvastoin. Niiden ampeerikierrokset laskettiin niin, että ne toimivat luotettavasti vaadituilla jousikuormilla, kaikki muu olisi ollut hukkalämpöä ja energiahukkaa. Periaate näkyy siinäkin, että niin käämisydämen, ikeen kuin ankkurinkin materiaaleissa, muodoissa ja liitoksissa pyrittiin eliminoimaan hajakentät ja ylimenovastukset. Eli ei mahdottomia magneettikenttiä, mutta luoduista kaikki irti.

Noissa näyttäisi olevan kaksi käämiä. Jos käämien kierroksista haluaa saada kaiken irti, molemmat pitää kytkeä ”käyttöön”. Pitää vain huolehtia siitä, että kentät tulevat myötäkarvaan, eivätkä niin että kumoavat toisiaan. Varmimmin kaiken saa irti kytkemällä käämit rinnakkain. Sarjakytkentäkin toimii (tuplajännite), mutta kun molemmissa virta on sama, ja jos käämit ovat erilaiset, ampeerikierroksia jää aktivoimatta.

Keskusten releistöissä valtaosa releistä toimi keskuksen käyttöjännitteellä (Yleisesti 24, 48 ja 60V). Käämin ”perässä” oli miinus-jännite, ja toiseen päähän kytkeytyi logiikan mukaan maa-taso eli plussa. Tuossa voidaan puhua, että rele on jonkun jännitteinen, jolloin sitä on luonnollista käyttää nimellisjännitteellä.

Keskuksissakaan kaikki ei ollut aivan noin yksiselitteistä. Aina oli releitä, jotka toimivat myös osajänniteolosuhteissa. Esimerkiksi joku tilaajalinjan luuri alhaalla/luuri ylhäällä -tilaa vahtivan releen piti toimia luotettavasti niin keskuksen ristikytkennästä kuin kilometrien tilaajalinjankin takaa. Sama tietysti myös puhelun aikana linjalle tehoa syöttäneen releen.

No joo, kunhan naputtelin.

No kun tiedät näin paljon niin kerroppas vielä miksi ja mihin tarkoitukseen käytettiin Bifilaarisesti käämittyjä releitä?

[Nelikulma]

Tiedä häntä, mutta no joo.

Aluksi: Muinaisten relekäämien bifilaarisuudessa ei ole mitään mystistä. Teslayhteyksissä sanan merkitys lienee paljolti toinen. Relekäämitykset olivat karuja passiivisia vastuskomponentteja. Niissä bifilaarius oli sitä, että käämin puolikkaat olivat toisilleen vastakkaiset, kumosivat magneettikenttänsä, eivätkä niin ollen häirinneet releen varsinaista toimintaa.



Relekäämit olivat puolarungoilla, joissa oli yleisesti kuusi juotoskorvapaikkaa. Jos releessä oli vain yksi työkäämi, neljä paikkaa jäi vapaaksi. Niihin voitiin kytkeä bifilaaristen käämien vastuslangat. Säästyi tilaa ja saatiin kätevät juotoskorvat. Toinen vaihtoehto pienitehoisille vastuksille oli kiertää ne omille rungoilleen, jotka monesti ruuvattiin releen ikeeseen vapaaksi jääneeseen jousipakan paikkaan. Tuohon aikaan releistöjen takapuolella oli sidottu lankamakkara, ja kaikki liitokset tapahtuivat siististi juotoskorvien avulla.

Viimeistään 60-luvulla massavastukset korvasivat mainitut kääminnät. Käämirunkojen vapaita juotoskorvia hyödynnettiin edelleen, mutta nyt ne olivat pelkkiä tukipisteitä. Massavastukset itsessään saatettiin kytkeä suoraan pisteestä A pisteeseen B, jolloin säästettiin langoitusta, mutta tulihan siitä tilalle kolmiulotteista hässäkkää.

Siinä keskusreleiden karua bifilaarihistoriaa.