Kipinäväli, kondensaattori ja kela

Valvoja: Yllapito

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja Ville » 04.01.2019 14:23

Jatketaan sähkön erikoislinjoilla, vapaasti suomentaen

”Jos vain tietäisit 3, 6 ja 9 suurenmoisuuden, sinulla olisi avain universumiin.”
Nikola Tesla.

Tälle suositulle sitaatille ei ole tähän päivään mennessä löytynyt alkuperäistä lähdettä.
...

”Sähkö on tulosta kolmesta erilaistuneesta sympaattisesta virrasta, jotka taivaallisen virran ja maallisen virran yhdistyminen yhdistää tietyllä asteella ”negatiivista puoleensavetävää yhteenliittymistä”. Sähkö on yksi Luonnon pyrkimyksistä ”puoleensavetävän erittelyn” palauttamiseen, koska sillä on korkein aste yhteen liittävää kiintymystä”. Keely sympaattisista virroista - Snell

Keelyn sitaatti kuvailee kahden polaarisen sähkövirran taipumusta keskinäiseen vetovoimaan ja yhteenliittymiseen, joka palauttaa tasapainon tai neutraalisuuden, josta ne oli kaapattu tai eritelty.

Kun kaksi sähkövirtaa (dipoli) on tuotettu ja muodostettu siten potentiaali, niillä on luontainen taipumus uudelleen kehkeytyä tai liittyä toisiinsa tyhjentymisen kautta, kuten Russell kutsuu sitä - neutralisoitumisen tai depolarisoitumisen kautta, kuten Keely kutsuu sitä, koska niillä on negatiivisen vetovoiman (syntropian) luontainen molemminpuolinen kiintymys. Tyhjentyminen, neutralisoituminen tai depolarisoituminen saadaan aikaan tarjoamalla johdin ja paikka tai kuorma, jossa erottuneet virrat voivat ja haluavat uudelleenyhdistyä, yhdistää, assimiloida tai tyhjentää tuotetun polariteetin, dipolin tai jännitteen – ja palautua luonnostaan niiden luonnolliseen erilaistumattomaan tilaan.

Kaikki, mitä ihmisen tarvitsee tehdä, on tuottaa polarisaatio ja johtava piiri sähkölle tekemään sen mitä se luonnostaan tekee. Tyhjentymisen, neutralisoitumisen ja depolarisoitumisen kohdassa tuotetaan lämpöä, valoa ja pyörimistä näiden vastakkaisten virtojen vuorovaikutuksesta (vastavaikutuksesta). Yksinkertainen piiri ja kipinäväli osoittavat kaiken edellisen paikkansapitäväksi. Dipoli on käyttökelpoista potentiaalia, mutta sen purkautuessa vaihtovirran jokaisella jaksolla, siitä tulee käyttökelvotonta. Generaattorin pyörittäminen ei tuota sähköä. Se tuottaa erottumisen tai polarisaation. Seurauksena oleva sähkövirta on polarisaation neutralisoitumista, joka kulkee molekulaaristen (kiinteiden), atomisten (kaasumaisten) ja interatomisten (plasma) johdinten lävitse niin kutsuttuina elektroneina puhtaissa ja seostetuissa johtimissa ja niiden pinnalla. Elektronit eivät ole ’tavaraa’. Ne ovat ’varauksen määriä’ tai ’polarisaation asteita’.

”Se (siipirikottu sähkömagnetismin malli) ehkäisee myös sähköinsinöörejä ymmärtämästä, miten heidän piirinsä saavat itseasiassa tehoa ja mistä energia todellisuudessa tulee. Se ei tule generaattorin akselin veivaamisesta.” *

* Selkeä paljastus, miten symmetrinen sähkötehopiiri ja järjestelmä sammuttavat sen oman lähteen, ja mikä generaattorijärjestelmissä antaa tehoa ulkoisille piireille, katso Kuva 2. Symmetrisen sähkötehojärjestelmän toiminta, kirjoituksessa T. E. Bearden, Engineering the Active Vacuum: On the Asymmetrical Aharonov-Bohm Effect and Magnetic Vector Potential A vs. Magnetic Field B:

Dale Pond. 2015. Keely’s Laws of Being – on the Nature and Dynamics of Vibration, Oscillation and Toroids. Delta Spectrum Research. 1, 273-274.


Kuva
Kuva
http://www.cheniere.org/techpapers/

Rautalangasta lyhyesti, kun sähköpiirin jokainen piste maadoitetaan yhteen ja samaan maahan, se on niin sanotusti symmetrinen piiri, joka varmistaa COP < 1.0 toiminnan. Tulevaisuudessa sähkötehoa voidaan hyödyntää taloudellisemmin osittain avoimilla sähköpiireillä, joihin voi sisältyä esimerkiksi kaksi piiriä, normaali pulssipiiri resonoivan häiriön tuottamiseen ja osittain avoin latauspiiri sen vasteen hyödyntämiseen. Esimerkiksi Bedinin heilurissa on kaksi piiriä, pulssipiiri ja latauspiiri, jotka toimivat keskenään eri vaiheessa.

”Päivä, jolloin tiedämme tarkalleen mitä sähkö on, aikakirjaa tapahtuman, joka on luultavasti suurempi ja tärkeämpi kuin mikään toinen merkintä ihmiskunnan historiassa.” Nikola Tesla.

Dale Pond. 2015. Keely’s Laws of Being – on the Nature and Dynamics of Vibration, Oscillation and Toroids. United States of America: Delta Spectrum Research. 285.


1891 hänen A.I.E.E. luennossaan Columbian korkeakoulussa Tesla sanoi osuvasti: ”Mitä on sähkö ja mitä on magnetismi ? ... Olemme nykyään varmoja, että sähköiset ja magneettiset ilmiöt johtuvat eetteristä, ja olemme ehkä oikeutettuja sanomaan, että staattisen sähkön efektit ovat liikkuvan eetterin efektejä... Voimme puhua sähköstä tai sähköisestä olosuhteesta, tilasta tai efektistä... Meidän pitää erottaa kaksi sellaista efektiä, jotka ovat luonteeltaan vastakkaisia neutralisoiden toisensa... väliaineessa, jolla on eetterin ominaisuudet, emme voi tuottaa rasitusta tai tuottaa paikoiltaan siirtymistä tai minkäänlaista liikettä ilman, että aiheutamme ympäröivässä väliaineessa yhtä suuren ja vastakkaisen efektin... sen olosuhde määrittää positiivisen ja negatiivisen luonteen... Tiedämme sen toimivan kokoonpuristumattoman nesteen tavoin... valon sähkömagneettinen teoria ja kaikki havaitut tosiasiat ympärillämme kertovat meille sähkö ja eetteri ilmiöiden olevan identtisiä... Eetterin arvoituksellinen toiminta kiinteänä suhteessa valon ja lämmön aaltoihin ja nesteenä suhteessa sen lävistävien kappaleiden liikkeisiin, on epäilemättä selitetty luonnollisimmalla ja tyydyttävimmällä tavalla olettamalla sen liikkuvan, kuten Sir William Thomson on ehdottanut... Kukaan ei voi todistaa vaihtovirtalaitteen emittoivan poikittaisia eetteriaaltoja, sellaisille hitaille häiriöille mahdollisesti levossa oleva eetteri saattaa toimia kuin todellinen neste.”

Lausunnoissaan Tesla tasapainotti erilaisia argumentteja valmistellen johtopäätöstään ”... Siten sähköä ei voi kutsua eetteriksi sanan laajassa merkityksessä, mutta mikään ei estä sanomasta sähköeetterin liittyvän aineeseen tai sidottuun eetteriin tai toisin sanoin, että molekyylin niin sanottu staattinen varaus on eetteriä, joka liittyy jollain tavoin molekyyliin.”

”Eetterin ollessa kokoonpuristumatonta, sillä ei voi olla tiheyseroja, sen pitää olla siten jonkinlaisessa rasituksessa tai liikkeessä, viimeisen ollessa todennäköisintä.”

”Noin viisitoista vuotta sitten professori Rowland demonstroi kaikista mielenkiintoisimman ja tärkeän tosiasian, nimittäin, ympäriinsä kannettu staattinen varaus tuottaa sähkövirran efektejä... ja kuviteltaessa sähköstaattiset molekyylit liikkeeseen, tämä kokeellinen tosiasia antaa meille kohtuullisen kuvan magnetismista. Voimme nähdä fyysisesti olemassa olevien voiman viivojen tai putkien muodostuvan liikkuvien molekyylien suunnatuista riveistä, voimme nähdä, että näiden viivojen pitää sulkeutua, niiden pitää lyhentyä ja laajentua jne. Se selittää järkevällä tavalla myös kaikista arvoituksellisimman ilmiön, kestomagnetismin, ja sillä on yleisesti kaikki Amperen teorian kauneus ilman sen oleellista vikaa, nimittäin oletusta molekulaarisista virroista. Laajentamatta aihetta lisää, sanoisin, että katson kaikkien sähköstaattisten, virta ja magneettisten ilmiöiden johtuvan sähköstaattisista molekyylivoimista.”

William Lyne. 1997, 2002. Occult Ether Physics: Tesla’s hidden space propulsion system and the conspiracy to conceal it. Canada: Creatopia Productions. 76-77.
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja erkos » 04.01.2019 19:14

Kiitos aivan upeasta selvityksestäsi! Meni takuulla 'mietintämyssyyn' moniakin asioita uudelleen syvällisemmin miettimään ja selvittäen taas kerran 'kenties täysin oleellisia perusasioita, joista olemme monessakin suhteessa kenties 'hieman harhateillä' tai 'emme oikeita asioita huomaa, seuraa, kokeile tai edes oikein ymmärrä' tiettyjä elementaari perusasioita oikein alkuunkaan, vaikka 'kaikkea hullua haluammekin kokeilla ja testata!

Kiitti, viestisi on tosiasiaa.

Eki
erkos
 
Viestit: 770
Liittynyt: 11.02.2018 01:25

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja Ville » 19.01.2019 11:33

Jatketaan kipinäväliin liittyvillä tutkimuksilla.

Ilman ionisoitumisjärjestys v1.0

1. O2 Happi, jonka molekyylit tuottavat vihreät revontulet
2. H20 Vesihöyry
3. CO2 Hiilidioksidi
4. N2 Typpi, jonka molekyylit tuottavat siniset ja purppurat revontulet
5. Ar Argon, jonka atomiytimet tuottavat sinivioletin plasman

Ilmassa kipinä voi purkautua esiin happimolekyylien ionisoitumisesta, kun ne vapauttavat sähkökentässä niiden uloimmat elektronit. Kipinävälissä vapautuvien nopeiden elektronien törmäykset voivat vapauttaa lisää elektroneja ja myötävaikuttaa typen ja argonin ionisoitumiseen. Normaalin ilman hapen, typen ja argonin yhteisvirityksessä ilman ionisoituminen emittoi sähkön sinistä, violettia ja valkoista valoa.

Ilman positiiviset ja negatiiviset purkaukset

Yleisen kokeellisen havainnon mukaan positiiviset purkaukset syntyvät ilmassa helpommin kuin negatiiviset purkaukset. Kirjallisuus yhdistää streamer -termin yleensä ilmassa tapahtuviin positiivisiin purkauksiin, jotka virtaavat positiivisten ionien liukusuuntaan ja joita fotonien aikaansaama ionisaatio edistää. Korkeilla yli 40 kV jännitteillä ja nopeilla alle 0.2 μs nousuajoilla positiiviset ja negatiiviset purkaukset tulevat samankaltaisiksi.

Positiiviset purkaukset etenevät nopeammin, koska niiden kärjen sähkökenttä on korostuneempi ja fokusoituneempi. Positiiviset purkaukset etenevät fotoionisaatiolla, joka voi olla peräisin taustan luonnollisesta radioaktiivisuudesta ja aikaisempien purkausten tukemasta ionisaatiosta.

Negatiivinen purkauskanava levenee etenemissuunnassaan, koska elektronit liukuvat ulospäin, jolloin negatiivinen purkaus etenee positiivista purkausta hitaammin. Korkeajännitteen tuottama fotoionisaatio kiihdyttää negatiivisia purkauksia.

IOP Publishing. 2011 Nonlinearity 24 C1-C26.
Multiple scales in streamer discharges, with an emphasis on moving boundary approximations
https://homepages.cwi.nl/~ebert/Nonline ... er2011.pdf


Negatiiviset ja positiiviset salamat

Kun ukkospilvessä elektronit kasaantuvat sen alaosaan ja positiiviset varaukset sen yläosaan, pilvestä maahan iskee yleensä negatiivinen salama. Valtaosa 75 % salamoinnista tapahtuu pilvien sisällä ja 20 % negatiivisina pilvestä maahan salamoina ja 5 % positiivisina pilvestä maahan salamoina.

Positiiviset salamat iskevät ukkosen huippuhetkellä tai sen jälkeen korkealta pilvestä maahan negatiivisten varausten kasaumaan. Ne voivat iskeä monien kilometrien päähän ukkosesta kuin ”salama kirkkaalta taivaalta”. Positiiviset salamat ovat noin viisi kertaa voimakkaampia ja kuumempia kuin negatiiviset salamat, ne ovat kestoltaan noin 10 kertaisia ja tuottavat valtavasti ELF- ja VLF-radioaaltoja. Positiiviset salamat ovat luultavasti vastuussa useimmista metsäpaloista ja sähköverkkojen vahingoista.

Two Types of Lightning – Positive and Negative
http://www.weatherimagery.com/blog/posi ... lightning/


Negatiivinen pilvestä maahan esisalama

NOAA:n mukaan esisalama etenee noin 50 m askelissa.

Porrastettua pilvestä maahan esisalamaa voi kuvata elektronivyöryksi ja se haarautuu yleensä moneen suuntaan kohti maata. Sen sähköpotentiaali voi olla erittäin korkea, 100 miljoonaa volttia suhteessa maahan ja sillä on 5 coulombin negatiivinen varaus. Salaman askelten välillä on noin 50 μs tauko.

Kun porrastettu negatiivinen esisalama lähestyy maata, sen voimakas negatiivinen varaus hylkii maan pinnan negatiivisia varauksia ja vetää puoleensa positiivisia varauksia. Sen varaus on niin voimakas, että se indusoi maasta ylöspäin nousevia positiivisia streamereita. Kun positiivinen streamer kohtaa negatiivisen esisalaman noin 30 – 100 metrin korkeudessa, negatiivinen varaus alkaa virrata muodostettua ionikanavaa pitkin maahan. Sitten pääsalama ampuu takaisiniskuna ionikanavaa pitkin ylös ja saavuttaa 30 000 A maksimivirran noin 1 μs aikana ja tuottaa kirkkaan väläyksen, joka on yli 99 % salaman kirkkaudesta.

Understanding Lightning: Initiation of a Stepped Leader
http://www.lightningsafety.noaa.gov/sci ... leader.htm


Negatiivisen pilvestä maahan salaman tyypillisiä arvoja

Stepped leader
Step length 50 m
Time interval between steps 20 - 50 μs
Average propagation speed 200 000 m/s
Overall duration 35 ms
Average current 100 - 200 A
Total charge 5 C
Electric potential ≈ 50 MV
Channel temperature ≈ 10 000 K (9 727 °C)

First return stroke
Peak current 30 000 A
Current rise time 5 μs
Charge transfer 5 C
Propagation speed 100 000 000 – 200 000 000 m/s
Channel radius ≈ 1 - 2 cm
Channel temperature ≈ 30 000 K (29 727 °C)

Typical values are based on a comprehensive literature search and unpublished experimental data acquired by the University of Florida Lightning Research Group.

Vladimir A. Rakov & Martin A. Uman. 2003. Lightning: Physics and Effects. Cambridge University Press.


Positiiviset ja negatiiviset esisalamat

Prosessissa, jota ei täysin ymmärretä, ukkospilvessä iskee esisalama eli muodostuu ionikanava, jossa ionit virtaavat niiden korkeasta konsentraatiosta matalaan konsentraatioon. Positiiviset ja negatiiviset esisalamat etenevät vastakkaisiin suuntiin, positiiviset ylöspäin kohti taivasta ja negatiiviset alaspäin kohti maata. Molemmat ionikanavat etenevät porrastetuin askelin ja muodostavat puunhaarojen kaltaista kuviota. Kun ionikanavan haara muodostuu, sen kärkeen alkaa kasaantua ioneja, jotka ampuvat siten eteenpäin yhtenä tai useampana esisalamana, joiden kärkiin kasaantuu ioneja, jotka ampuvat eteenpäin uusina esisalamoina.

Vaikka negatiiviset esisalamat purkautuvat muutamassa kymmenessä mikrosekunnissa, niiden noin 45 m pitkät ionikanavat tekeytyvät satoja millisekunteja. Negatiiviset esisalamat etenevät nykivällä liikkeellä ja maata lähestyessään ne monesti kiihdyttävät.
https://en.wikipedia.org/wiki/Lightning


Positiivinen salamapuu maadoittaa elektronit

Positiivinen varaus tuottaa elektrodilta lähtevän laajalle levittäytyvän ja haarautuvan kuvion. Positiiviset purkaukset muodostuvat ja etenevät ilmassa helpommin kuin negatiiviset purkaukset. Negatiivinen varaus tuottaa elektrodille pienemmän pyöreän tai viuhkamaisen kuvion. Molemmat kuviot riippuvat ilman mukanaolosta, koska tyhjiössä niiden erot katoavat.

Lichtenberg kuvioita tuotetaan altistamalla akryylilevy elektronisäteelle, joka läpäisee levyn pinnan ja varautuu sen sisälle. Kun akryylin eristyskyky antaa periksi, tapahtuu läpilyönti, joka muodostaa haarautuvaa puuta tai saniaista muistuttavia purkauskanavia. Salamaa muistuttava purkaus voidaan laukaista kopauttamalla eristettä terävällä johdinkappaleella, joka aiheuttaa ylimääräisen jännitestressin. Vaikka eristeen sisäinen varaus on negatiivinen, purkauksen käynnistää kappaleen ulkopintojen positiivinen varaus ja tuloksena syntyy niin kutsuttu elektronipuu tai salamapuu.


Ilman ionisoitumisjärjestys v2.0

Maan ilmakehässä kipinä purkautuu esiin luultavasti cesiumatomeista, jotka vapauttavat ionisoituessaan elektroneja, jotka liukuvat anodin suuntaan.

Ionisoitumisenergia/Alkuaine
376 Cesium-55
1037 Radon-86
1170 Ksenon-54
1312 Vety-1
1314 Happi-8
1351 Krypton-36
1402 Typpi-7
1521 Argon-18
2081 Neon-10
2372 Helium-2
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja Ville » 11.02.2019 12:24

Löysin aikaisemman Lynen lainaaman Teslan kirjoituksen, jota voi suositella kaikille Teslan tutkimuksista kiinnostuneille. Se kannattaa lukea ajan kanssa. Siihen sisältyy monia mielenkiintoisia yksityiskohtia ja kuvia, joita Donald L. Smith on näyttänyt esimerkiksi Tesla symposiumissa 1996. Smithin mukaan seuraavat piirit ymmärtämällä pystyy rakentamaan kaikenlaisia hyödyllisiä energialaitteita.

Kuva

https://www.youtube.com/watch?v=INPIfDGfMGs&t=1h04m
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja tesla » 13.02.2019 15:41

Kiitos! En tiedä mistä tämän repäisit mutta on vihdoinkin selkeä kuva Donald Smithin
Tesla Symposiumin kuvituksesta.

Eipähän tarvitse enää käyttää mielikuvitustaan mitä näkee ;. )
tesla
 
Viestit: 645
Liittynyt: 05.11.2013 08:40

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja Ville » 08.05.2019 09:00

Kuva

John Bedini – SG Machine (Energy from the Vacuum Part 33)

Rautaydin (1) suunnataan suorassa kulmassa kohti roottoria, jossa on ferriittimagneetteja pohjoisnavat ulospäin. Liipaisukela (2) avaa ja sulkee transistorin (4) automaattisesti. Transistori vaatii suojadiodin (5). Tehokela (3) antaa tehopulssin moottorille ja tuottaa pulssin katkettua jännitepiikin, joka johdetaan diodin (6) kautta ladattavaan 12V akkuun (7). Moottorille annetaan tehoa 12V akulla (8). Moottorin pyörimisnopeutta säädetään vastuksella (9), jonka suositus on 470 – 680 Ω. Vastusta lisäämällä pyörimisnopeus kiihtyy.

Rautaytimen voi tehdä esimerkiksi Lincoln R60 1/16” x 36” hitsauspuikoista (Stock no. EDO25-401).
Ydinmateriaaliin ei saa jäädä magneettikenttää, kun siihen vaikuttava magneettikenttä poistetaan.

John Bedini – Inside Radiant Energy (Energy from the Vacuum Part 6)

Periaatteena on tuottaa nopeita jännitepiikkejä ja johtaa ne akkuun. Jännitepiikkien mukana kulkee säteilevää energiaa pitkittäisinä aaltoja ja kun ne johdetaan akkuun, akun kemiallinen prosessi vetää energiaa vakuumista ja lataa akkua. Säteilevä energia on negatiivista energiaa, joka ei generoi lämpöä.

Moottoria pyöritetään positiivisella sähköenergialla ja negatiivinen säteilevä energia johdetaan ladattavaan akkuun. Nämä kaksi energiamuotoa pidetään erillään toisistaan, koska ne purkavat toisensa.

Bedinin moottorissa käsitellään potentiaaleja ja sen ulostuloon voi kytkeä rinnakkain niin monta akkua kuin haluaa. Säteilevällä energialla ladatuilla akuilla voi sytyttää neonlamppuja ja loisteputkia, pyörittää DC-moottoria ja antaa tehoa invertterille, jolla voi ladata sisäänmenoakkua. Kun ulostulon energiamuodon muuttaa, sillä voi antaa tehoa myös sisäänmenolle.

Moottori toimii sekä veto- että poistovoimilla. Rautaydin vetää roottorin magneettia puoleensa ja magnetoituu. Kun magneetti liikkuu sen toiselle puolen, rautaytimen magneettikenttä romahtaa ja tuottaa liipaisupulssin. Kahdeksan napaisessa moottorissa liipaisu tapahtuu 22° - 23° magneetin jälkeen.

Bedini SG – The Complete Handbook (Peter Lindemann & Aaron Murakami)

• Magneetin leveys, pituus ja paksuus 1” x 2” x 0.5” ≈ 2.5 cm x 5 cm x 1.3 cm.
• Rautaytimen halkaisija 0.75 x magneetin leveys ≈ 1.9 cm.
• Magneetin leveys roottorin kehällä 5.72° – 4.77° (20” – 24” rengas).
• Jakson pituus roottorin kehällä 15° (24 magneettia) tai 6.65 cm – 7.98 cm.
• Annetuilla mittasuhteilla, kun magneetin leveys on 1, magneettien väli on 1.6 - 2.1.

Bedinin SG piirin toimintaa (tehokkaammalla vetovoimaliipaisulla, kun jakson pituus on 15°).

0° Rautaydin on tarkalleen roottorin magneettien puolessa välissä.

Kuva

→ 7.5° Rautaydin vetää puoleensa roottorin magneettia ja samalla sen yläosaan magnetoituu etelänapa (S) ja alaosaan pohjoisnapa (N). Muuttuva magneettikenttä indusoi keloihin kuvan suuntaisen sähkövirran, joka johtaa transistorin kannalle positiivisen jännitteen, jolloin transistori avautuu ja tehokelan läpi alkaa kulkea sähkövirta, joka vahvistaa rautaytimen magneettikenttää, jolloin magneettiin kohdistuu suurempi vetovoima. Kun roottoriin kohdistuu suurempi vetovoima, sen pyöriminen nopeutuu ja liipaisukelaan indusoituva virta pitää transistorin auki.

Vetovoiman tuottama mekaaninen voima on suurimmillaan juuri ennen kuin transistori menee pois päältä.

7.5° Kun roottorimagneetti on rautaytimen kohdalla, magneettikentän muutos vaimenee, jolloin liipaisukelan laskeva jännite sulkee transistorin ja katkaisee pulssin.

7.5° → 15° Pulssin katketessa rautaytimen magneettikenttä romahtaa ja tehokelasta purkautuu jännitepiikki diodin kautta ladattavaan akkuun. Magneettikentän romahtaessa roottorin magneettiin kohdistuu paljon pienempi vetovoima, jolloin sen pyöriminen jatkuu vetovoimajakson antamalla momentilla.

Bedinin mukaan magneettikentän romahtaminen lataa hieman myös piirille tehoa antavaa akkua. Säteilevän energian varauksella näyttää olevan normaalia sähkövarausta suurempi energiatiheys, koska sillä varattu akku purkautuu hitaammin. Kun SG toimii oikein, sen kelat ja transistorit eivät lämpene.

Kuva

Bedini SG1 kehittyneempi piiri (Energy from the Vacuum Part 33)

Kehittyneemmässä piirissä tehokeloja kytketään rinnakkain niin monta kuin kelojen puolaan mahtuu. Kuvassa viisi tehokelaa, joilla jokaisella on oma transistori, diodit ja vastus. Piiriin on lisätty liipaisukelalle kaikille transistoreille yhteinen vastus pyörimisnopeuden optimointiin. Ulostuloon voi kytkeä rinnakkain niin monta akkua kuin haluaa.

Videolla polkupyörän 20” vanteeseen tehdyssä roottorissa on 21 ferriittimagneettia. Bedinin mukaan jokaiselle roottorille on optimimäärä magneetteja, joilla se toimii parhaiten. Kun 20” vanteen kehän jakaa 21 osaan, 1” leveiden magneettien välit ovat 2", jolloin roottori on optimoitu mittasuhteelle magneetin leveys = 1 ja magneettien väli = 2.

Videon sähköpiirissä on seitsemän tehokelaa, seitsemän ulostulodiodia, seitsemän tehotransistoria MJL21194, seitsemän suojadiodia 1N4001, seitsemän 470 Ω vastusta ja yksi 12 Ω 10W vastus. Kelojen johtimina on 39.6 m emaloitua kuparilankaa, jonka halkaisija on liipaisukelassa Ø ≈ 0.57 mm (AWG23) ja tehokelassa Ø ≈ 0.81 mm (AWG20). Akuiksi suositellaan vähintään 30 Ah akkuja.

Kuva

Bedinin SG2 nopeaan lataukseen

SG piirin toisessa toimintamoodissa ladattavan akun negatiivinen napa kytketään maahan ja piirissä hyödynnetään leveitä pulsseja, jolloin saadaan enemmän energiaa akun nopeaan lataukseen. SG piirit kuluttavat tehoa pulssinleveyden mukaan.

Kun akut ovat yhtä suuria, piirissä ei kulje virtaa. Tehoakku ja ladattava akku ovat vuorotellen päällä. Kun toinen on päällä, toinen on pois päältä.

Kuva

SG piirin kolmas toimintamoodi on portaittain liipaistu lataus (Stairstep Charging), jossa ulostulon kondensaattorit ladataan halutulle tasolle ja sitten puretaan ladattavaan akkuun. Se antaa paljon energiaa kapasitiiviseen purkaukseen ja sillä voi poistaa lyijyakun levyihin kerääntyneet sulfaattikiteet.

SG3 piirin ulostulodiodin taakse on kytketty rinnakkaisia elektrolyyttikondensaattoreita, joiden negatiiviset levyt kytketään maahan. Bedini käyttää neljää rinnan kytkettyä 15 000 μF 80 V kondensaattoria, joiden rinnalle on kytketty operaatiovahvistinpiiri, jota hän kutsuu komparaattoriksi.

Komparaattori- tai vertailupiiri sisältää operaatiovahvistimen ja viisi rinnan kytkettyä N-FETTIÄ (15–16 A). Operaatiovahvistin kertoo feteille, milloin kondensaattorien varaus puretaan. Kapasitiivisten purkausten jännitetasoa voi säätää operaatiovahvistimen negatiiviseen sisäänmenoon kytketyllä potentiometrillä, joka on kytketty sen toisesta päästä jännitteenjakajan keskelle (kahden vastuksen väliin). Komparaattorin tarkoituksena on seurata kondensaattorien varausta ja purkaa kondensaattorit halutulla jännitteellä. Videolla Bedini ei näytä tarkalleen, miten hän on sen toteuttanut.

Bedinin SG moottorin kolme toimintamoodia
• SG1 lataa akkuja kuumentamatta niitä.
• SG2 pakottaa varauksen akkuun ja lataa sen nopeasti, mutta silloin akku voi ylikuumentua.
• SG3 lataa akkua porrastetuilla pulsseilla, joilla voi myös irrottaa sulfaattikiteet akun levyistä, jolloin akun kestoikä pitenee.

Akun vanhetessa sen levyille kerääntyy sulfaattikiteitä, jolloin akun sisäinen impedanssi (vastus) nousee. Sen lisäksi akun vanhentuessa sen pohjalle kasaantuu lyijyä. Akku kestää niin pitkään, kunnes sen pohjalle kasaantunut lyijy koskettaa noin 1/8” akun pohjan yläpuolella olevia levyjä.

Bedinin vinkit tehon lisäämiseen
1) Roottorin pyörimisnopeuden nostaminen, RPM = tehoa.
2) Kelojen lisääminen tuottaa enemmän liipaisupulsseja, jolloin moottori tuottaa enemmän vääntövoimaa ja ulostulotehoa.
3) Roottorin magneetteja lisäämällä saa myös enemmän liipaisupulsseja, vääntövoimaa ja tehoa.
4) Roottorin massan ja inertian lisääminen.
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

!

ViestiKirjoittaja erkos » 10.05.2019 00:16

Tervehdys Ville ja superkiitokset kaikesta aktiivisuudestasi, joka on meille kaikille Todella Arvokasta tietoa!

Nyt kuitenkin aivan simppeli kysymys?

Kun Teslan 'tarinoissa' viitataan 'suuriin taajuuksiin', niin millaiselta taajuusalueelta lienee ollut aikanaan kysymys?

Nykytiede/testit/kokeilut viittaavat todella laajaan spektriin: Giga-/Terahertseihin!
Mikä oli kenties Käytännön tilanne Teslan omana aikana!?

Millaisia taajuuksia hän lienee saavuttanut kokeiluissaan? (Hyvinkin suunniteltu/toimiva 'kipinän jako', ei mekaanisesti liene yllä tera-aluelle (kenties harmooniset?).

Kysymykseni ydin liittyy siihen,. että 'lukemattomat replikoijat/kokeilijat/'keksijät' kokeilevat kaikennäköistä 'mikroaaltouuneilla' jne.!

Ollee aivan ilmeistä 'lukemattomista kokeista jne.' melko selvästi havaittavissa', ettei 'nuo supertaajuudet ole suinkaan aina myöskään oleellisia'?


Eki
erkos
 
Viestit: 770
Liittynyt: 11.02.2018 01:25

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja Ville » 10.05.2019 10:33

Hyvä kysymys!

John Bedinillä on mielenkiintoinen vastaus.

”Kaikki Teslan kertoma toimii myös matalan jännitteen akuilla, kunhan liipaisu on oikein.”

Radiant Electricity
http://johnbedini.net/john34/Radiant1.htm

Bedinin mukaan säteilevän energian piikit ovat tavallaan tarkkoja kopiota hermoimpulsseista. Ne pitävät sisällään epälineaarisia aaltoja, joiden taajuus on terahertseistä ylöspäin. Ne ovat pitkittäisiä paineaaltoja, joiden sisältämät hiukkaset pitää kaapata ja muuttaa elektronivirraksi.

Magneettikenttä kontrolloi kaikkea ja se toimii paineventtiilinä säteilevälle energialle. Mitä voimakkaampi magneettikenttä, sitä hitaampi säteilevä energia. Suorassa johtimessa säteilevä energia on liian nopeaa, mutta kun johdinta kelaa rullalle, magneettikenttä hidastaa säteilevää energiaa, jolloin sen taajuus laskee. Alemmalla taajuudella vain muutama jännitepiikki pääsee lävitse, mutta se on tarpeeksi.

Säteilevälle energialle ei ole mittalaitteita, mutta sen voi nähdä ja se voi antaa sähköiskun ja sillä voi sytyttää neonvaloja maan ja muovin välillä. Ainut keino säteilevän energian mittaukseen on kaasuindikaattori, joka hehkuu. Se on tavallaan nestettä tai kaasua ja tarvitsemme jotain, jolla muuttaa kaasu mitattavaksi energiaksi.

John Bedini – Inside Radiant Energy (Energy from the Vacuum Part 6)


Terahertsisäteilyn voi määritellä 100 GHz – 10 THz valoksi, jota voi tuottaa eri tavoin plasma oskillaatioilla, esimerkiksi lyhyillä laserpulsseilla kaasuja ionisoimalla ja metamateriaaleja resonoimalla.

Tuning to Terahertz Electronics -artikkelin mukaan niihin on ollut perinteisesti vaikea kytkeytyä, koska puolijohde-elektroniikka ei toimi kunnolla yli 100 GHz taajuuksilla ja optoelektroniikka ei toimi kunnolla alle 10 THz taajuuksilla. Suhteellisen uudessa teknologiassa hyödynnetään metallien ja eristeiden tunneliliitoksia, joissa varaukset siirtyvät tarpeeksi nopeasti elektronien tunneloitumisella. Varausten liike liitoksiin ja niistä pois tapahtuu metallien plasma oskillaatioiden välityksellä.

THz transistoriteknologiassa on saavutettu THz alueen katkaisunopeuksia ja värähtelytaajuuksia. GaN pohjaisilla FETEILLÄ on monia hyötyjä. THz säteily virittää transistorikanavissa elektronitiheyden oskillaatioita (plasma aaltoja), jotka etenevät elektronien liukunopeuksia paljon nopeampaa. Synkronisoidut THz transistoriryhmät voivat nostaa huomattavasti plasman välittämän THz elektroniikan suorituskykyä.

Tuning to Terahertz Electronics (2015)
https://electronicsforu.com/technology- ... lectronics


Maailmankaikkeuden materiasta yli 99.9 % on plasmatilassa ja yhden arvion mukaan terahertsialueen säteily kattaa noin puolet maailmankaikkeuden kokonaisvalaisevuudesta ja 98 % kaikista emittoituneista fotoneista.

Supertietokonesimulaatioissa on osoitettu, että generoidun terahertsisäteilyn aallonpituutta ja polarisaatiota voidaan kontrolloida voimakkaalla ulkoisella magneettikentällä. Kun ionisoituun kaasuun kohdistetaan voimakas magneettikenttä, plasman vapaiden elektronien gyroliikkeiden kiertoradat määrittävät niiden tuottamien oskillaatioiden taajuuden ja suunnan, jolloin taajuutta voidaan säätää magneettikentän voimakkuudella.

Supercomputer simulations pave the way towards compact terahertz sources (2015)
http://phys.org/news/2015-06-supercompu ... hertz.html


Jatketaan Bedinin linjoilla

Bedinin mukaan meitä ympäröi sähköinen kaasu, jota voidaan hyödyntää. Tuottamalla nopeita impulsseja, joista Tesla puhui, voidaan kytkeytyä vakuumienergiaan. Monopole moottorin etuosassa on normaalia elektronivirtaa ja sen takaosassa on Teslan impulssivirtaa, joka saa järjestelmän toimimaan.

Rikottu symmetria (broken symmetry) liittyy jännitteen nopean muutoksen aiheuttamaan epätasapainoon. Jännitteen nopea muutos vetää rikotusta symmetriasta uuden tyyppistä energiaa, joka on nimetty vakuumienergiaksi. Sähkövaraukset ovat tavallaan dipoleita, positiivisia ja negatiivisia dipoleita. Suljettu sähköpiiri johtaa negatiiviset dipolit positiivisiin dipoleihin ja kuluttaa ne loppuun. Universumi on täynnä dipoleita, joihin voi kytkeytyä kuluttamatta niitä loppuun. Bedinin moottorissa niitä otetaan vain vähän ja kytkin suljetaan nopeasti ennen kuin sähkövirta ehtii mennä piirin lävitse. Niin tekemällä dipolien elinikä pitenee, jolloin niiden energiaa voidaan hyödyntää. Piirien pitää olla tarpeeksi nopeita ja niitä pitää liipaista oikein.

Avaruus on täynnä dipoleja, joihin voi kytkeytyä liipaisusignaalilla, joka menee päälle ja sitten katkeaa hyvin nopeasti. Se on kuin pieni vasara, jolla naputetaan, jolloin resonanssin voi kaapata. Järjestelmän etuosaan tuotetaan epätasapaino hyvin yleisellä komponentilla, kelalla, jolle annetaan impulssi, joka katkaistaan välittömästi. Se aiheuttaa vasaran iskun.

Kela tuottaa magneettikentän, se on magneetti, josta tehdään kelalle annetuilla pulsseilla epälineaarinen. Pulssit avaavat ikkunan, jota kutsutaan Blochin seinämäksi. Se on vyöhyke, jossa magneetin kaksi napaa yhdistyvät ja josta energia tulee. Vakuumienergia tulee magneetin keskuksen nollakentästä, jonka magneetin kaksi napaa tasapainottaa.

Liipaisuprosessilla tuotetaan rikottu symmetria. Vasaran iskuilla liikutetaan magneetin napoja (pumpataan Blochin vyöhykettä). Magneetin keskellä oleva nollapiste on kuin ikkuna, jota avataan ja suljetaan, ja joka muodostaa nollapiste-energiapumpun. Ikkunan kautta sisään virtaava nollapiste-energia johdetaan toiseen akkuun, joka on kuin dipolien hilaverkko (≈ kvanttisähködynamiikan sähkökenttä). Se on verkko, joka pystyy absorboimaan tätä energiaa.

Järjestelmän etuosan pumppaustoiminta avaa ja sulkee ikkunan, jonka kautta tuleva energia johdetaan akkuun. Yksisuuntaisilla pulsseilla tuotetaan epälineaarinen etuosa, jolla Bedini tarkoittaa, ettei siellä ole "etelänapa magneetteja" – vain toista napaa käytetään (≈ Dirac meren aukkoja, virtuaalisia positroneja). Laite tuottaa yhtä napaa liipaisemalla mekaanista pyörimisliikettä ja ulostuloenergiaa.

Järjestelmä muuntaa vakuumienergiaa käyttökelpoiseen muotoon, jolloin järjestelmän voi kytkeä itseään ylläpitäväksi. Jos lataamme energialla kondensaattorin, se muuttuu energiaksi, jonka tunnemme. Purkamalla kondensaattorin, siinä on virtaa ja jännitettä. Kun staattista sähköä varataan kondensaattoriin ja kondensaattori puretaan kuormaan, saadaan todellista energiaa, jolloin aikaisemmin hyödyttömänä pidetystä tulee hyödyllistä.

Gabriel Kron (1962) ”... the missing concept of ”open-paths” (the dual of “closed-paths”) was discovered, in which currents could be made to flow in branches that lie between any set of two nodes. That discovery of open-paths established a second rectangular transformation matrix... which created ‘lamellar’ currents...”

“A network with simultaneous presence of both closed and open paths was the answer to the author’s years-long search.”

Muista, että se virtaa.

Aikaisemmin Maxwellia seuranneet insinöörit kytkivät kaikki avoimet reitit yhteen pisteeseen, maahan. Toisin sanoen piirin kaikki pisteet kytkettiin yhteen pisteeseen, maahan, akun negatiiviseen napaan, joka kuluttaa dipolin loppuun. Mutta avaamalla reitin, saa toisen suorakulmaisen muunnosmatriisin, joka tuottaa laminaarisia virtoja, joihin kytkeydymme. Emme halua suljettua järjestelmää, koska kaikki luonnon järjestelmät ovat avoimia.

Luonnossa ei ole suljettua piirejä. Joki alkaa jostain ja estämällä sen virtaa, saamme energiaa. Kun teemme saman sähköpiirillä ja emme maadoita sen kaikkia pisteitä maahan, palaudumme Teslan yhden johtimen piiriin, jossa maahan ei palauteta mitään, jolloin voimme kerätä energiaa, joka virtaa piiriin eetteristä.

Gabriel Kron (1945) ”When only positive and negative real numbers exist, it is customary to replace a positive resistance by an inductance and a negative resistance by a capacitor”. Journal of Applied Physics, Vol. 16, Mar. 1945a, p. 173.

Muista mitä sanoin, käytämme kelaa normaalissa piirissä (tuotamme siihen pulsseja) ja johdamme saadun energian joko akkuun tai kondensaattoriin, koska se on ainut paikka, jossa voimme saada negatiivista resistanssia. Kron tiesi energian liipaisusta (positiivinen resistanssi) ja kaappauksesta (negatiivinen resistanssi).

(2017) Bedini Tribute2 "Kron"
https://www.youtube.com/watch?v=skv4uOwxjzs


Broken Symmetry
http://www.cheniere.org/references/brokensymmetry.htm
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja Ville » 28.08.2019 15:06

Sähkömagnetismin opiskelijoille ja tutkijoille.

Ehdotamme virallista muutosta ”avaruuden läpi virtaavan sähkömagneettisen energian” käsitteeseen (kenties ensimmäisen sitten sen Heavisiden ja Poyntingin itsenäisen muotoilun). Varaukseen liittyvä sähkömagneettinen energiavirta on dipolaarisuuden tuloksena syntyneen sähkömagneettisen energian kiertoliikettä aika-alueelta 3-avaruuteen ja takaisin. Tämä 4-kiertovirtaus ilmenee jokaisessa 3-avaruuden pisteessä (3-avaruuden vakuumin jokaisessa pistedipolissa). Havaittava varaus muodostuu vakuumin virtuaalisen hiukkasvuon polarisaation välittömästä, jatkuvasta ja leviävästä uudelleenorganisoitumisesta (polarisaatiosta) – ja siihen liittyvän sähkömagneettisen energian valtavasta negatiivisen entropian kiertovirtauksesta 4-avaruudessa, joka yhdistyy leviävään dipolaarisuuteen ja havaittuun ”lähde” varaukseen – joka liikkuu 3-avaruuden vasta muodostetusta varatusta hiukkasesta tai niiden ryhmästä valonnopeudella ulospäin kaikkiin suuntiin.

Määrittelemme myös varauksen itsessään 3-avaruudessa jatkuvasti levittyväksi dipolaarisuudeksi, jonka mukana tulee sähkömagneettisen energian virtauksen valtava negatiivisen entropian 4-kiertoliike aika-alueelta 3-avaruuteen ja takaisin.

Negatiivisen entropian valtava kiertoliike 4-avaruudessa – jota vakuumin pistepolarisaation levittyminen ja siten rikkonainen symmetria kuvaavat – on se, joka (havaittavasti) liikkuu kaikkiin suuntiin vastamuodostetusta havaitusta varauksesta. Koska ”havaitsemme” vain 3-avaruuden aspektin, ”näemme” sen 3-avaruuden sähkömagneettisen energian (vakuumin polarisaatiomuutoksen) levittyvän ulkoasun liikkumisena 3-avaruudessa, koska näemme sen ”liikkuvan kuvan” toistuvasti havaittuina kuvina. Kuten havaittu, on yksi keino sen ilmaisuun. Kuten se todellisuudessa ilmenee ja tapahtuu ennen havaintoa, niin sanottu ”avaruuden läpi virtaava sähkömagneettinen energia” ei ole ollenkaan sellaista. Se on avaruuden polarisaatiossa muodostuneiden dipolien välisen 4-avaruuden valtavan negatiivisen entropian sähkömagneettisen energian kiertovirtauksen radiaalisesti levittyvä ulkoasu. Siinä prosessissa erityinen 4-symmetria ajan ja avaruuden välillä säilyy, mutta rikkonaisella 3-energian virtaussymmetrialla ja rikkonaisella aikaenergian virtaussymmetrialla suhteessa 3-avaruuden tarkkailijaan.

Varauksesta ”lähtevä” tai varaukseen ”liittyvä” sähkömagneettisen energiavirran 4-kiertoliike (valtava negatiivinen entropia) yhdistyy läheisesti varatun hiukkasen spiniin, koska varattu hiukkanen pyörähtää sekä aika-alueella että 3-avaruudessa, kuten myöhemmin kerrotaan. Uskomme spinin itsessään olevan valtavan negatiivisen entropian perusgeneraattori. <Jätämme varatun hiukkasen pyörimisliikemäärän (spinin) osoittamisen aika-alueen ja 3-avaruuden välisen valtavan negatiivisen entropian sähkömagneettisen energiavirran tulokseksi tulevaisuuden tarkkaavaiselle nuorelle valmistuvalle opiskelijalle. Sen voi mahdollisesti toteuttaa huomioimalla syvällisesti ”eristetyn” havaitun varauksen valtavaan negatiiviseen entropiaprosessiin sisältyvän klusteroituneen sarjan vastakkaisia virtuaalisia varauksia.> Jos tuo hypoteesi on tosi, silloin valtava negatiivinen entropia, sähkömagneettisen energian kiertoliike aika-alueelta 3-avaruuteen ja takaisin, rikkonainen 3-symmetria ja rikkonainen aikaenergiasymmetria (kuten havaitse sen näkee), sähkömagneettisen energian virtaus avaruuden lävitse (kuten havaittu), varauksen luonne itsessään ja kvanttimekaanisen vakuumin polarisaatio ovat saman kolikon eri puolia.

Ilman vahvistusta, esitämme tällä valtavalla negatiivisen entropian ulosvirtausprosessilla olevan tärkeitä seuraamuksia sähködynamiikalle, yleiselle suhteellisuusteorialle, hiukkasfysiikalle ja yhtenäiskenttäteorialle. Kuinka hyvänsä, jätämme aiheen jatkokeskustelut tulevan paperin tai kirjan aiheeksi ja edistyneemmille teoreetikoille.

Whittakerin skalaaripotentiaalin erittelyn uudelleentulkinta

Kuten aikaisemmin esitetty, olemme soveltaneet ja uudelleentulkinneet Whittakerin 1903 potentiaalin erittelyä dipolin päiden välillä. Skalaaripotentiaali on itseasiassa harmoninen kokoelma kaksisuuntaisia pitkittäisiä sähkömagneettisia aaltopareja, jossa jokainen aaltopari koostuu todellisessa 3-avaruudessa ulosmenevästä pitkittäisestä sähkömagneettisesta aallosta ja kompleksitasolla sisään tulevasta pitkittäisestä sähkömagneettisesta aallosta. Sen seurauksena meillä on uusi ja ennen näkemätön sähkömagneettisen energian virtaussymmetria 4-avaruudessa, jossa (havaitsijan näkemä) dipolin rikkonainen 3-symmetria poistaa myös tavallisen mielivaltaisen asetuksen 3-avaruusenergian virtaussymmetrian lisäolosuhteesta. Se sallii yksinkertaisesti dipolin rikkovan 3-avaruudessa energian säilymisen virtaussymmetrian ja siirtyy 4-dimensionaaliseen energiavirran säilymiseen. Molempien, 3-avaruuden ja aika-alueen sähkömagneettisen energian säilyminen rikkoutuu yksilöllisesti, mutta energiavirran säilyminen pysyy yllä aika-alueen ja 3-avaruusalueen välillä. Tylsin termein ”kulutamme hieman aikaa” saadaksemme 3-avaruudessa ilmenevää sähkömagneettista energiaa.

Lähdedipolin – tai lähdevarauksen, jossa huomioidaan siihen klusteroituneet vastakkaiset virtuaaliset varaukset dipolien ryhmänä – rikkonainen symmetria tuottaa valtavan 3-negatiivisen entropian, kuten havaitsija sen näkee. Hän näkee vain 3-avaruuden vakaasti ulosvirtaavan energian ja näkee sen jatkuvan niin pitkään kuin dipoli tai varaus pysyy koskemattomana.

Kuva

Kuva selventää ”eristettyyn varaukseen” yhdistettyjen dipolien ryhmää. 3-avaruudessa ei ole olemassa sellaista asiaa kuin eristetty havaittu varaus; aktiivisessa vakuumissa havaittua varausta ympäröi puoleensa vedetyt vastakkaiset virtuaaliset varaukset. Huomioimme erottuneen osan havaitusta varauksesta ja hetkellisen vastakkaisen virtuaalisen varauksen ja kutsumme näitä kahta ”komposiittidipoliksi”. Havaittu varaus on yksinkertaisesti komposiittidipolien ryhmä, joka yhdistää virtuaaliset ja havaitut energiat ja energiavirrat.

Näin ollen mikä tahansa lähdevaraus (klassisessa mielessä) voidaan katsoa komposiittidipolien ryhmäksi. Joten mikä tahansa lähdevaraus laittaa alulle ja monistaa (havaitsijan tulkitseman) sähkömagneettisen energiavirran rikkonaisen 3-symmetrian ja rikkonaisen t-symmetrian, mutta säilyttää energiavirran 4-symmetrian aika-alueen ja 3-avaruusalueen välillä. 4-avaruus sisältää energiavirran kierron aika-alueelta 3-avaruuteen ja takaisin aika-alueelle.

Tämä erikoinen energiankierto on silmiinpistävän samanlainen ja voi olla laajennus Heavisiden julkaisemattomasta sähködynamiikan ja gravitaation yhdistetystä teoriasta, jossa hänen käyttämä sähkömagneettisen energian suljettu kierto osoittaa gravitaatioefektejä (tuottaa modernein termein aika-avaruuden kaareutumista). Tällä lähestymistavalla tai sen laajennuksilla voi olla perusteellinen vaikutus fysiikkaan, kuten Laithwaite kommentoi. Epäilemättä Heaviside harkitsi omaa energiavirtausteoriaa. Siltä näyttää, että hän harkitsi ylimääräisen energiavirran – joka ”ohittaa” vuorovaikutuksen piiriin tai oletetun pistevarauksen ja jota ei hyödynnetä – tuottavan gravitaation. Se on tietenkin täydellisesti yhdenpitävä modernin suhteellisuusteorian kanssa, koska jokainen muutos vakuumin paikallisessa energiatiheydessä on myös muutos paikallisessa aika-avaruuden kaarevuudessa. Olemme kutsuneet Heavisiden ei-poikennutta ja huomioimatonta sähkömagneettisen energian virtaa nimellä pimeä positiivinen energia.

Tämä 4-symmetria on paljon perustavanlaatuisempi energiavirta kuin kumpikaan, 3-symmetria tai t-symmetria. Molemmat, ”eristetty varaus” ja dipoli ovat avoimia järjestelmiä, jotka ovat kaukana tasapainosta niiden ulkoisen aktiivisen ympäristön (aktiivisen vakuumin ja aika-avaruuden aktiivisten kaarevuuksien) kanssa. Niiden sallitaan suorittavan epätasapainoisten termodynaamisten järjestelmien viisi ”taianomaista” toimintaa. Sellaiset järjestelmät voivat: 1) itsestään järjestyä, 2) itsestään oskilloida tai pyöriä itsestään, 3) antaa ulos enemmän energiaa kuin operaattori laittaa sisään, 4) antaa tehoa itselleen ja kuormilleen (lähdedipolin tai lähdevarauksen kuormien voidaan sanoa koostuvan mukaan liittyvistä kentistä ja potentiaaleista, jotka levittyvät kaikkialle avaruuteen ja jatkuvasta energiavirrasta, joka on tarpeen noiden kenttien ja potentiaalien ylläpitoon) ja 5) ilmentää negatiivista entropiaa.

Lähdevaraus ja lähdedipoli ilmentävät kaikki viisi toimintoa. Viittaamme monesti näihin varauksen tai dipolin ominaisuuksiin sen valtavan negatiivisen entropian toimintoina.

Tarvitaan vain yksi valkoinen korppi todistamaan, etteivät kaikki korpit ole mustia. Jokainen varaus ja dipolariteetti universumissa on valmiiksi paikallisen aktiivisen ympäristön kanssa kaukana termodynaamisesta tasapainosta oleva Maxwellilainen järjestelmä – Maxwellilaisen järjestelmän luokka, jonka Lorentz symmetrinen uudelleenmitoitus poistaa mielivaltaisesti Maxwell-Heaviside yhtälöistä. Paikallinen aktiivinen ympäristö koostuu paikallisista aika-avaruuden kaarevuuksista ja paikallisesta aktiivisesta vakuumista. Järjestelmää yhdessä sen aktiivisen ympäristön kahden komponentin kanssa kutsutaan superjärjestelmäksi. Superjärjestelmän kaikki kolme komponenttia vuorovaikuttavat jatkuvasti toistensa kanssa ja vaihtavat energiaa. Kaikki on dynaamista ja jatkuvaa. Mikä tahansa ”staattinen tila” järjestelmässä on itseasiassa meneillään olevan superjärjestelmädynamiikan tasapainottunut olosuhde.
(135 – 140.)

Miten dipolivaraukset muuttavat aikaenergiaa

Esitämme yksinkertaistetun analogian, joka mahdollistaa sen visualisoinnin, miten dipoli muuttaa sisään tulevan ajan kaltaisen sähkömagneettisen energian pitkittäisen virtauksen 3-avaruuden todelliseksi sähkömagneettisen energian virraksi negatiivisessa varauksessa ja päinvastoin positiivisessa varauksessa. <Yksinkertaistaen analogia käsittelee varatun hiukkasen ”spiniä” aivan kuin se olisi todella jotain, joka pyörii kuin hyrrä, ainakin sen 3-avaruudellisen komponentin osalta. Kuitenkin, fysiikassa spin entiteetti ei rajoitu tasaiselle tasolle tai edes 3-avaruuteen. Sen johdosta korostamme analogian olevan pääasiassa muistiteknillinen apuväline.> Hieman liiallisesti yksinkertaistaen varauksen voi sanoa pyörähtävän 720° yhdellä kokonaisella pyörähdyksellä. Tarkoituksiimme, se pyörähtää 360° imaginaarisella tasolla (aikatasolla) ja sitten 360° todellisella tasolla (3-avaruudessa). Joten negatiivinen varaus voi absorboida sisään tulevan sähkömagneettisen energian virtaa kompleksitasolta, muuttaa tai pyöräyttää absorboituneen sähkömagneettisen energian 3-avaruuteen ja aloittaa sitten 360° pyörähdyksen 3-avaruudessa, jolloin viritys voi purkautua sen spinin 3-avaruus syklin aikana. Ainut muuttuja aikatasolla on t, joten minkä tahansa energiavirran tulee tapahtua ”t-muuttujan muutoksen keinoin”. Esitimme edellisessä kappaleessa, että aikaa voi käsitellä korkeasti kompressoituneena avaruudellisena energiana, jolla on sama energiatiheys kuin massalla. Joten absorboimalla pienen määrän aikaenergiaa ja muuttamalla (dekompressoimalla) sen avaruudelliseksi energiaksi tuottaa valtavasti avaruudellista energiaa (t monistettuna kertoimella c²).

Negatiivinen varaus absorboi pienen määrän positiivista aikaenergiaa, muuttaa sen paljon suuremmaksi määräksi 3-avaruuden viritysenergiaa ja uudelleenemittoi sen havaittavana, todellisena sähkömagneettisen energian virtana radiaalisesti ulospäin kaikkiin suuntiin. Positiivinen varaus vastaanottaa suuren määrän 3-avaruuden sähkömagneettista energiaa, absorboi ja muuttaa sen takaisin aikaenergiaksi (korkeasti kompressoituneeksi energiaksi) ja uudelleenemittoi sen aikatasolle pienenä määränä korkeasti kompressoitua aikaenergiaa.

Vastaavasti, voimme katsoa positiivisen varauksen absorboivan pienen määrän negatiivista aikaenergiaa, muuttavan sen paljon suuremmaksi määräksi 3-avaruuden negatiivista viritysenergiaa ja uudelleenemittoivan tämän 3-avaruuden negatiivisen energian kaikkiin suuntiin 3-avaruudessa. Tämä pohdinta on tärkeä kylmäfuusioilmiöissä ja se itseasiassa selittää elektrolyyttiseokseen muodostuvat pienet pakenevat ”aikakäännösvyöhykkeet”, joissa varattujen hiukkasten vetovoima- ja työntövoimalait kääntyvät hetkellisesti. Valtavan negatiivisen entropiamekanismin ja negatiivisen energian mekanismin poisjättäminen hiukkasfysiikan reaktioteorioista selittää sen, miksi konventionaalisessa hiukkasfysiikassa ei tapahdu pienellä avaruudellisella energialla (mutta suurella aikaenergialla) tehtyjä ydintransmutaatioita. Kaikki sellaiset sallitut reaktiot on jätetty mielivaltaisesti pois tieteenhaarasta.

Positronille (tai mille tahansa positiiviselle varaukselle) oletamme vastakkaisen prosessin: 3-avaruus energiaa absorboituu jatkuvasti (aktiivisen vakuumin vuorovaihdossa) positiivisen varauksen 3-avaruudessa tapahtuvan 360° spinin aikana. Tämä 3-avaruuden viritysenergia pyörähtää sitten aika-alueen aikavaraukseksi tai aikaenergiaksi, kun varaus aloittaa sen toisen 360° pyörähdyksen aika-alueella. Sen 720° spin syklin jälkimmäisellä osalla pyörivä varaus uudelleenemittoi aikavarausenergian (aikavirityksen) pienenä ja hyvin tiheänä sähkömagneettisen energian virtana aika-alueelle.

Näiden mekanismien efektit liikkuvien varausten järjestelmissä kohdataan suhteellisuusteorian aikalaajennusefekteinä, aika-avaruuden kaarevuusefekteinä, kehyksen pyörimisefekteinä jne.

Varauksen, joka on vastaanottanut aika-alueelta ylimääräistä sähkömagneettista energiaa, sanotaan olevan aikavarattu tai aikaviritetty. Koska aikavaraus tai aikaenergia on c² tiheämpää kuin avaruudellinen energia, pieni määrä aikaenergiaviritystä tai aikavarausta voi uudelleenemittoitua huomattavana avaruudellisena energiana pitkässä ajanjaksossa. Lyhyesti, varattujen hiukkasten aikavarauksen tai aikavirityksen purkautuminen voi tapahtua hitaasti pitkän ajan kuluessa. Tämä purkautuminen merkitsee pitkittäisen sähkömagneettisen aaltosäteilyn läsnäoloa, mysteeristä ionisaatioilmiötä jossain Geigermittareissa riippuen niiden yksilöllisestä aikahistoriasta (yksilöllisestä aikavaraustilasta) ja ylimääräisen energian ilmestymistä elektrolyyteissä ja lämmön emittoitumista sieltä, jossa sellainen aikavarauksen purkautuminen tapahtuu.
(141 – 142.)

Lt. Col. Thomas E. Bearden, Ph.D. (U.S. Army Retired). 2002. Energy from the Vacuum.
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja Ville » 29.08.2019 11:56

Pimeä positiivinen energia: Huomioimaton Heaviside komponentti

Lausumme uudelleen harhaanjohtavasti piilotetun asian: Sähkömagneettinen kenttä ja potentiaali on määritelty niistä poikkeavan oletetun pistevarausyksikön havaittuna efektinä. Sitten sama kenttä ja potentiaali oletetaan massavapaaseen avaruuteen, ennen vuorovaikutusta varattuun massaan. Sen vuoksi kenttä ja potentiaali on määritelty virheellisesti molempina, syynä ja efektinä. Se on karkean väärä päätelmä. On myös täydellinen selvityksen puute siitä, että kaikki 3-avaruuden sähkömagneettinen energia tulee aika-alueelta. Ei ole pohdintaa siitä, että jokainen dipolariteetti ja jokainen varaus kuvaa sähkömagneettisen energian valtavaa kiertoliikettä ajan ja 3-avaruuden välillä. Kokonaisuutena se on väärä johtopäätös ja nämä poisjättämiset ovat nykyisessä sähködynamiikassa vastuussa suurimmasta osasta sen valtavia perustavanlaatuisia ongelmia.

Esitämme seuraavan uuden hypoteesin: Nykyinen kentän ja potentiaalin ”määritelmä” staattisen pistevarausyksikön katkaisun ja poikkeaman funktiona ovat vain niiden pisteintensiteetin indikaatiota ja staattisen pistevarausyksikön kanssa tehdyn havaitun vuorovaikutuksen jälkeen saatuja arvioita. <Johtavat sähködynamiikan asiantuntijat tunnustavat sen, mutta ei kuitenkaan valtaosa sähköinsinööreistä, jotka rakentavat tehojärjestelmät!> Todellinen kenttä ja potentiaali eivät sisällä vain niiden Poynting komponentteja, jotka vuorovaikuttavat pistevarausyksikön kanssa, vaan myös niiden yhdistymättömät Heaviside komponentit, jotka eivät vuorovaikuta sen kanssa. Todelliset massavapaat kentän ja potentiaalin ”magnitudit” ennen vuorovaikutusta varattuun massaan ovat monia magnitudin kertalukuja suurempia kuin niiden standardisoidut pisteintensiteettien magnitudit.

Lyhyesti, ehdotamme jokaisen kentän ja potentiaalin, niiden vuorovaikutuksessa varattuun massaan, sisältävän sähködynamiikkojen ja astrofyysikkojen nykyään laskemien energia aspektien lisäksi Heavisiden huomioimattoman valtavan ”pimeän positiivisen energian” komponentin, joka nykyään sivuutetaan. Sen lisäksi ehdotamme tämän kaikkialla läsnäolevan ja huomioimattoman ”pimeän positiivisen sähkömagneettisen energian” komponentin spiraaligalaksien kenttien ja potentiaalien vuorovaikutuksissa siksi, joka tuottaa niiden spiraalihaaroja koossapitävän ylimääräisen gravitaation. Teemme sen erityisesti Heavisiden kunniaksi, jonka julkaisemattomat paperit¹ vahvistavat selkeästi hänen tunnistaneen hänen huomioimattoman extra energiavirtakomponentin häkellyttävän gravitaatiollisen tärkeyden.
...

1880-luvulla Maxwellin kuoleman jälkeen Poynting ja Heaviside löysivät itsenäisesti (ja melko yhdenaikaisesti) sähkömagneettisen energiavirran avaruuden lävitse. Aikaisemmin käsite puuttui fysiikasta. Poynting julkaisi arvovaltaisesti, kun taas Heaviside julkaisi ensin huomaamattomasti ja sitten lopulta enemmän arvovaltaisesti.

Suhteessa piireihin, Poynting oletti alusta asti vain sen pienen osan sähkömagneettista energiavirtaa, joka saapuu piiriin ympäröivästä avaruudesta. Poyntingin omin sanoin²:

”Tämän paperin hypoteesi kuvailee johtimissa kulkevan virran yhteyttä ympäröivässä kentässä siirtyviin sähköisiin ja magneettisiin induktioihin. Hypoteesi ehdottaa energian siirtymisen tapaa sähkömagneettisessa kentässä, tuloksena Maxwellin yhtälöiden tutkimisesta edellisessä paperissa (”Phil. Trans.” vol. 175, pp. 343-361, 1884). Siinä osoitettiin Maxwellin sähkömagneettisen teorian mukaisesti piirissä kulutetun energian siirtyvän väliaineessa, joka liikkuu aina poikittain suhteessa tasoon, joka sisältää sähköiset ja magneettiset intensiteetit, ja se tulee johtimeen ympäröivästä eristeestä, virtaamatta johtimen suuntaisesti.”

Kuten nähdään, Poynting tarkasteli vain energiavirtaa, joka itseasiassa saapuu johtimeen ja tulee sen seurauksena piirissä kulutetuksi. Näin ollen Poynting ei koskaan tarkastellut valtavaa sähkömagneettisen energian virtaa piirin ympärillä, joka ei poikkea piiriin, vaan ohittaa sen täysin osallistumatta piirissä kulutettuun energiaan, ja joka tuhlataan. Lyhyesti, jokaisessa dipolaarisessa vuorovaikutuksessa on mukana valtava ”pimeän energian virta” – valtava energiavirtakomponentti, jota Poynting ei koskaan tarkastellut.

Heavisiden teoria oli laajennus siitä, mitä Poynting tarkasteli ja Heaviside myös korjasi Poyntingia virran suunnassa. Heaviside oli täysin tietoinen valtavasta ”pimeän energian” virrasta, jonka Poynting ohitti, mutta hänellä ei ollut absoluuttisesti mitään selitystä sille, mistä sellainen hätkähdyttävän suuri sähkömagneettisen energian virta – joka virtaa jokaisen dipolin, generaattorin tai akun terminaaleista – voisi mahdollisesti tulla. Sen seurauksena Heaviside oli hyvin varovainen siihen viitatessaan, tehden sen yleensä vain epäsuorasti kulmien ja komponenttien termein. Heavisiden omin sanoin³:

”Se [energiansiirtovirta] tapahtuu johtimen läheisyydessä, lähes pitkittäin suhteessa siihen, pienellä kallistuksella kohti johdinta… Professori Poynting pitää toisaalta eri näkemyksen, kuvaten siirtoa lähes poikittain suhteessa johtimeen, toisin sanoen pienellä poikkeamalla pystysuorasta. Mielestäni tämä ero kvadrantissa voi nousta nähdäkseni vain hänen osalta tehdystä väärinkäsityksestä suhteessa sähkökentän luonteeseen, joka on sähkövirtaa kantavan johtimen läheisyydessä. Sähköisen voiman viivat ovat lähes poikittain suhteessa johtimeen. Poikkeama poikittaisuudesta on yleensä niin pieni, että olen puhunut joskus niistä poikittaisina, kuten ne käytännössä ovat, kunnes oivalsin pienen poikkeaman suuren fyysisen merkityksen. Se aiheuttaa energian yhdistymisen johtimeen.”

Kuten nähdään, Heaviside oli täysin tietoinen johtimeen yhdistyvän energiavirran olevan vain pienen pieni osa kokonaisuutta. Hän oli täysin tietoinen jäljelle jäävän komponentin olevan niin valtava, että jäljelle jäävän energiavirran vektori – kun Poynting komponentti oli yhdistynyt piiriin – oli edelleen lähes täysin poikittain suhteessa johtimeen. Kuitenkaan hänellä ei ollut selitystä sille, mistä niin valtava ja hämmentävä energiavirta voisi olla mahdollisesti peräisin.

Jos Heaviside olisi tuonut vahvasti esiin energiavirran yhdistymättömän komponentin valtavuuden, häntä kohtaan olisi hyökätty säälimättömästi ja hänet olisi mitätöity tieteellisesti ikiliikkujan kannattajana. Hänen omat sanansa oli harkittuja ja varovaisia, mutta ei ole epäilystäkään siitä, etteikö hän tiedostanut yhdistymättömän sähkömagneettisen energiavirtakomponentin valtavuutta.

Olemme valinneet nimetä huomioimattoman komponentin ”Heaviside pimeä energia komponentiksi” hänen kunniakseen, koska hän itseasiassa löysi sen. Sanalla ”pimeä” tarkoitamme ”huomioimatonta”, joka piilottaa sen tieteelliseltä katseelta. Olemme myös nimenneet sen spiraaligalaksien kierteishaaroja koossapitävän ekstra gravitaation aikaisemmin epäilemättömäksi lähteeksi.

¹ H. J. Josephs, “The Heaviside papers found at Paignton in 1957”, IEE Monograph No. 319, Jan. 1959, p. 70-76.

¹ E. R. Laithwaite, “Oliver Heaviside – Establishment Shaker”, Elec. Rev., 211(16), Nov. 12, 1982, p. 44-45.

² J. H. Poynting, “On the connexion between electric current and the electric and magnetic inductions in the surrounding field”, Proc. Roy. Soc. Lond., Vol. 38, 1984-1985, p. 168.

³ Oliver Heaviside, Electrical Papers, Vol. 2, 1887, p. 94.

Lt. Col. Thomas E. Bearden, Ph.D. (U.S. Army Retired). 2002. Energy from the Vacuum. 157 – 160, 878, 885.
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

EdellinenSeuraava

Paluu Vapaa keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron