Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela
Lähetetty: 29.08.2019 12:47
Elektronia ympäröivän vakuumin virtuaalisen hiukkasvuon luonteesta
Osoitamme jokaiseen positiivisen energian elektroniin liittyvän aika-avaruuden kaarevuuden, joka estää vapaiden Dirac meren aukkojen yhdistymisen elektroneihin ja siten elektronien katoamisen.*
* Tämä tarvitsee hieman modifiointia. Perusteellisesti niin kutsutun ”eristetyn” havaitun elektronin ympärillä on virtuaalisten positronien (Dirac meren 4-aukkojen) klusteri. Jolloin myös positroni vaikutus on läsnä, vaikka tosin virtuaalisessa muodossa, ei havaittuina positroneina. Molempien, positiivisen varuksen ja sisäisen negatiivisen varauksen magnitudit ovat äärettömiä. Niiden ero on kuitenkin finiittinen ja se kuvaa keskusvarauksen ”havaittua” varausta. Siellä on siten elektronivarauksen nettohavaittu suojaus (aika-avaruuden kaarevuus), joka huomioidaan elektronin havaittuna varauksena.
Dirac mereen, Dirac aukkoihin, Dirac aukkovirtoihin ja negatiiviseen energiaan liittyy edelleen elementtejä, joista ollaan tieteellisessä yhteisössä ja johtavien teoreetikkojen kesken vahvasti eri mieltä. Monesti ”ratkaisu”, johon päädytään, riippuu tehdyistä lähtöoletuksista ja siitä, miten matematiikkaa sovelletaan. Ei ole mitään ratkaisevaa koetta, joka näyttäisi toteen, ettei negatiivista energiaa voi olla olemassa, päinvastoin, monet asiat varaavat negatiivisia energiatiloja. Esimerkiksi ytimen sidosenergiaan liittyy massan katoamista (positiivisen energian hävikkiä) ja siten negatiivisia energiatiloja, kuten hyvin tiedetään. Yhteen sidottujen nukleonien massa on pienempi kuin samojen vapaiden nukleonien massa ja tämä tosiasia tiedetään ja hyväksytään laajasti.
Yksi valkoinen korppi riittää todistamaan, etteivät kaikki korpit ole mustia. Joten yksi kokeellinen todiste massaenergian ”katoamisesta” ja negatiivisista energiatiloista todistaa negatiivisen energian ja negatiivisen massan olevan todellisia. Todellakin, jokainen massan absorboima fotoni ja jokainen massa-ajan emittoima fotoni todistavat saman pointin universaalisti: massa on muuttuva. Samojen protonien ja neutronien kokoonpano ytimessä, joka on menettänyt massaa, on ”menettänyt” myös osan gravitaatiosta, jonka sitoutumattomien protonien ja neutronien positiiviset massat muutoin tuottaisivat. Sen vuoksi, asianmukainen määrä ”negatiivista gravitaatiota” toimii jo valmiiksi yhdessä positiivisen gravitaation kanssa jokaisessa atomiytimessä. Se liittyy jokaisessa ytimessä olevien sidottujen nukleonien negatiivisiin energiatiloihin. (Tom Bearden 2002, 501, 507.)