Mitäs jengi tääl hourii..
Laivallamme tulemme Suomeen, hesaan tarkemmin, kunhan Itämeri rauhoittuu kevättä kohden.
Suomeen siksi, että onhan sielläkin kiva käydä välillä. Viisi vuotta oltu jo ulkomailla, muutaman kerran käyty suomessa.
Aina täältä pois pääsee, sen kun vaan lähtee. Työttömyyskorvaus Saksassa on samaa luokkaa kuin Suomessakin. Joskin elämä kaikkineen on n. Kolmanneksen edullisempaa. Voisi sanoa että Suomen tonni on tääl 1500.
Lockdown, ei täällä ulkonaliikkumiskieltoa ole, aika paljon etätöitä jengi tekee.
Ilmastoltaan ihan jees, talvi on nolla ja aika kuivaa, kesä pari- kolme kk pidempi, lämmöt 25-30 astetta.
Perämies on vaimo. Miehistöä tarttee lähinnä noi sulutukset, niitä on joku 30 kpl ennen merta. Ilman keulapotkuria köydet pitää saada just nappiin kiinni. Suomen/ruotsin rannikolla pärjätään kahdestaankin. Tos välillä ennen merta eli ennen Travemündeä on jopa yksi laivahissi, 38 metriä muutamassa minuutissa. Vähän ku iso kylpyamme, josta aukeee pääty, ja joka nostetaan vesineen sit ylös. Ammeeseen mahtui jotain 140 metriä pitkä jokialus. Kanava kulkee niin ylhäällä, että sen Ali menee mm. Moottoritie ja parissa kohtaa toinen joki!
Tästä tulikin mieleen, että voisin alkaa pitämään poikkitieteellistä tiedeclubia, joka kokoontuisi kerran kuukaudessa, kunhan hesaan päästään ja muutenkin tilat saadaan valmiiksi täs laivassa.
Ja mitäs, onko vuosimiittinkejä ollut vielä, sillä ne oli silloin Muuramen aikaan aika kovalaatuisia. Jokainen toi jonkun luennon pätkän/esitelmän ja sit syötiin ja saunottiin. Ne oli aika mahtavia tapahtumia kaikkineen.
Mikar, lienetkö vielä täällä?
Ei muuta kuin uutta vuotta!