Tämä olkoon viimeinen viestini tälle alustalle. Uudella foorumilla jatketaan.
Maan liike – Säteilyn Ur-lähde – Elämän ylösnousemusViktor Schaubergerin lyhyitä kirjoituksia, Leonstein 1945
Galileo Galilei havaitsi Maan pyörivän akselinsa ympäri. Tämä keksintö sai aikaan valtavaa suuttumusta maallisessa ja uskonnollisessa tieteessä. Galilei pakotettiin vannomaan väärä vala, mutta kuitenkin hieman ennen kuolemaansa hän perui pakotetun sanojensa pyörtämisen maailmankuulluilla sanoilla:
”Ja siitä huolimatta, se pyörii sittenkin!”
Ei ole oikeastaan vieläkään tehty selväksi miksi tämä oli niin järkyttävää ja erityisesti, miksi Galilei pakotettiin alistumaan, perumaan sanansa. Monien vuosien havainnot ja tutkimukset johtivat oivallukseen, ettei maallisten ja uskonnollisten johtajien kiihottuminen ollut perusteetonta.
Maan pyöriminen akselinsa ympäri on itseasissa kananmunan muotoisen, sisäisesti vaihtelevan painoisen, onton muodon oskillointia, jonka yläpuolella kaartuu horisontti. Tämä Maan liike on säteilyn tai säteilyvyyden ur-lähde, sen ilmaantuminen jota kutsumme ’elämäksi’. Oskillaatiosta kahdella eri akselilla nousee konsentraatio bakteriofagisesta kaasusumusta. Näiden kahden akselin yhteisessä polttopisteessä tämä konsentraatio tuottaa sitten elämää elvyttävän laajentumisen.
Tästä keskipakoisesta kiertoliikkeestä, joka on analoginen hyrrälle, tulee olemassaoloon kaksi keskenään vastakkaista dynaamista komponenttia. (Katso kuva)

1. Keskihakuinen pyrkimys keskustaan pitkittäistä -
longitudinal - akselia pitkin
2. Kahdeksikon muotoinen horisontaali liike (katsottuna poikittaiselta -
transverse - akselilta), joka epätasapainoisen painonjakautumisen johdosta joko pyörimisnopeuden kasvaessa pienentää huojuntaa tai kierrosluvun vähetessä kasvattaa sitä.
Jos kierrosluku nousee, silloin horinsontaalisesta silmukkaliikkeestä nouseva itsestään kehittyvä oskillointi supistuu, johtaen automaattisesti pyörimisvauhdin alenemiseen. Jos kierroluku laskee, silloin kahdeksikon muotoinen ulospäin oskillointi horisontaalisen akselin ylä- ja alapuolella pitenee laajimpaan säteeseen. Tässä tapauksessa, aikaisempi pienentyvä etäisyys ideaalisesta, magnettinen akseli kasvaa, johtaen pyörimisvoiman uudistuvaan tehostumiseen, joka puolestaan nostaa pyörimisnopeutta.
Graafisessa kuvauksessa kaksi kahdeksikon muotoista silmukkaa, joista kumpikin pyörii oman akselinsa ympäri, laukaisee kaksi-akselisen spiraali oskillaation. Nämä silmukkaliikkeet ovat keskenään antagonisteja ja toisiaan täydentäviä, ja kulminoituvat tuottaen ’labiilin’ epävakaan tasapainotilan, kellumistilan, jonka sisäinen tukipiste on aiemmin mainittu polttopiste. Tässä pisteessä keskittyvät ja laajentuvat voimat risteävät, jotka toimiessaan joka suuntaan, tuottavat ’labiilin’ tasapainopisteen, jossa kaksi symmetristä ja vastavuoroista perustavanlaatuista elementaarista tilaa vuorotellen kuluttavat tai sitovat toisensa. Tämä vapauttaa elämää-antavan liikkeen, joka oskilloi radiaalisesti joka suunnassa ja kerran vielä sitoo laajentumisen tuotteet samassa polttopisteessä tai konsentraatiopisteessä joka on siten tuotu olemassaoloon.
Kuitenkin tämä liikkeen prosessi on mahdollista ainoastaan viisikulmiosta johdetussa äärimmäisessä kananmuna muodossa. Se on eristetty sellaisella tavalla, että sisältä ulospäin ja ulkoa sisäänpäin, potentioituneiden kaksipolaaristen laajentuvien ja keskittyvien substanssien välinen vuorovaikutus on mahdollista. Hajautettuna osittain mekaanisesti ja osoittain reaktiivisilla lämpömuodoilla, nämä menevät sisään ja ulos vastavuoroisesti poistavista huokosaukoista, jotka on varustettu kaksipolaarisilla diffuusiokäämeillä. Ne generoivat vaikutukset jotka ovat aikaisemmin mainitun sisäänpäin ja ulospäin putoamisen perustana.
Jos ottaa huomioon Maan ja Taivaan substanssien vastakohtaisen luonteen, joista osa reagoi keskipakoisuuteen ja osa keskihakuisuuteen, silloin siitä nousee molempien vastakkaisten formatiivisten peruselementtien jatkuva sekoittuminen. Tämä tuottaa molempien vastakkaisesti orientoituneiden peruselementtien varastojen rytmikkään, epäsäännöllisen yhdistelmän ja säännöllisen häiriön kaksiakseliseen tasapainotilaan, jonka tuloksena on päättymätön kurvi, jossa käytännöllisin termein ei ole enää lepotilaa. Tämä päättymätön liike on ’sykloidinen-spiraali avaruus-kurvi liike’ , ’Ikuisen Liikkeen’ avulla ’Ikuisen Elämän’ salaisuus. Ja toisin päin, ikuinen liike ikuisen elämän avulla.
Tässä tiivistetyssä esitysmuodossa on mahdotonta ymmärtää tämän tietyn ur-lähde-konsentraation laajentuvaa toimintaa ja tästä syystä tämän uniikin laajentuvan keskittyvän liikkeen polttopistettä täytyy kuvailla hyvin pitkästi.