Usvan salaisuus ja muita mysteerejä

[jussik5]

Jeps tämä ei ole ADHD-tautisen hommaa
Itellä rajana on, että kun täytän 65, niin täytyy olla jotakin todella konkreettista.
Eli vielä on aikaa ruhtinaalliset 12 vuotta (tai no melkeen).

Mutta ennen sitä, Torsiokenttiä ja niitä sivuavia asioita lisää.
Linkki jossa hulvattomasti tutkimusta, osa on haasteelisesti venättäks.
Eiköhän siitäkin selvitä, niinkuin tähänkin asti.
>>>>> http://www.shipov.com/science.html

[Ville]

Luulisin että Schappellerin lasipallon sisällä melkoisessa tyhjössä muodostuu juurikin tuota Super kylmää plasmaa, tämän Schappellerin lasipallon ja sen sisältämät rakenteet muistuttavat teknisesti samalta kuin Teslan magneettinen katkoja tyhjössä, paitsi että Schappellerin käämit on kupariputkea joissa kulkee suprajohtavaa superkylmäplasmaa, jolla on mahdollista kehittää tosi julmetun voimakkaita magneettikenttiä (1000 kertaa voimakkaampia kuin ferriittisen kestomagneetin magneettikenttä).

Tietääkseni Schappellerin pallolaitteen (ellei niitä ole useampaa mallia) alempi kupariputki on yhdistetty maan alle sijoitettavaan ’elinvoima-akkuun’. Ja pallon sisällä suhteellisessa tyhjiössä magneettien välisellä Blochin seinämällä jollain tavalla syntyvä ’hehkuva magnetismi’ ilmeisesti energisoi kupariputket ja sitten systeemistä hehkuvaa voimaa voi suunnata erityisesti rakennettuun roottoriin, joka alkaa pyöriä.

Suprajohteista en paljon tiedä, kun en ole niitä tutkinut. Suprajohtavuuden kerrotaan muodostuvan Cooperin pareista Fermi pinnalla. BCS-teorian mukaan elektronit liittyvät pareiksi, joiden välillä on jotain satoja nanometrejä. Suprajohteissa elektroniparit tiivistyvät lähelle toisiaan ja niiden välillä vaikuttaa vetovoima, joka pitää ne yhdessä.

Katso esim.
http://hyperphysics.phy-astr.gsu.edu/hb ... /coop.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Cooperin_pari

Teslan patentista, jossa sähkövirta johdetaan kahden magneetin välisestä ilmavälistä on sellaisiakin tulkintoja, että sen tarkoituksena on suodattaa kovaa elektronivirtaa pois. Mahdollisesti samalla Blochin seinämältä ulosvirtaavan ’säteilevän energian’ suhteellinen osuus lisääntyy. Kuitenkaan tällä hetkellä en voi kuin arvailla mitä Teslan ’magneettikatkojan’ ilmavälissä tai Schappellerin pallossa tapahtuu. Niiden syvällinen ymmärrys näyttää vaativan vuosien tutkimustyötä ja sekään ei vielä takaa, että uudet innovaatiot onnistuisi toivotulla tavalla.

[Ville]

Tesla Electrodynamics in the Theory of Physical Vacuum.
(The article is a Birthday gift for Marina Lobova. 12.03.2011)

Langatonta sähkönsiirtoa, Tesla ja Cooperin pareja -kappaleessa annetaan matemaattisia kaavoja ja kerrotaan, että BCS-teoria ei selitä perustavanlaatuisesti elektronien ”pariutumista”, kun Coulombin poistovoima otetaan huomioon. Uuden kaavan mukaan Coulombin poistovoima voittaa torsioenergian vetovoiman tietyllä etäisyydellä. Kuvan kaavan molemmin puolin ”taikapalloissa” voi nähdä Cooperin parien virtaavan reaaliajassa. http://shipov.com/files/140311_shipov.pdf

Mielenkiintoista, että jossain määrin samanlaisella järjestelmällä olen sytyttänyt loisteputkia huomattavasti enemmän, vaikka kehitystyö oli vielä alkuvaiheessa (sitten projekti siirtyikin hyllylle). Toisaalta kuvan tarkoituksena on havainnollistaa tyhjiön teoriaa käytännössä - ei niinkään sitä kuinka monta loisteputkea järjestelmällä voi sytyttää.

Tämä tuli vastaan kun etsin Teslamuuntajiin liittyvää ja kokeellisesti todennettua kylmäplasmajärjestelmää. Tekemäni ’valomuuntajat’ eivät varmaankaan tuota kylmäplasmaa, koska muuntajien huipulla koronapurkauksen läheisyydessä voi tuntea kädellä miedosti lämmittävän ’mikroilmaston’ ja purkausta reilusti koskiessa saa noin 0.5 sekunnissa lievän palovamman. Viuhkamaisesti levittyviä pieniä ’juovia’ (streamers) voi koskea joitain sekunteja ja ne tuntuu kuumalta sähköiseltä kihelmöinniltä (~ 10 KV ~ 1mA ~ 1 MHz puhdas siniaalto).

Yleistä suprajohtavuudesta ja Paulin kieltosäännöstä

Miksi vastus laskee nollaan? On mahdotonta poistaa elektronivirtaa estäviä epäpuhtauksia. Sensijaan suprajohteessa ne lakkaavat vaikuttamasta niin, että ne eivät enää estä virran kulkua. Suprajohteessa liikkuvat elektronit liittyvät pareittain yhteen käyttäen apunaan atomihilaa, jossa ne liikkuvat. Nämä nk. Cooperin parit liittyvät toisiinsa siten, että toinen elektroni kulkee ensimmäisen ’vanavedessä’. Niillä on pienin mahdollinen energia, eivätkä ne voi menettää energiaa kohdatessaan esteitä. Näitä pareja muodostava vuorovaikutus on hyvin heikko ja tuhoutuu lämpötilan noustessa tai magneettikentän vaikutuksesta. Aine palautuu normaaliin ja ikävä kyllä huonompaan johtokykyynsä.
...

Kauan ennen kvanttifysiikan kehittämistä voitiin monia metallien ominaisuuksia kuvata niiden ’vapaiden elektronien’ avulla. Näiden johdinelektronien ei ajateltu olevan sidoksissa yksittäisiin atomeihin, vaan liikkuvan vapaasti metallien atomien välissä. Yhteisten vapaiden johdinelektronien määrä vastaa muun muassa metallikiteen atomisidoksista. Vapaiden elektronien teoria ei kuitenkaan kuvannut erityisen hyvin metallien termisiä ja magneettisia ominaisuuksia. Kaikki elektronit eivät tuntuneet olevan mukana näissä prosesseissa.

Suuri askel näiden ilmiöiden selittämisessä otettiin, kun itävaltalainen fyysikko Wolfgang Pauli (1900-1958) muotoili 1924 kieltosääntönsä. Johdinelektronien energia on kvantittunutta. Toisin kuin hilapisteidensä ympäri toisistaan riippumatta värähtelevät atomit ja ionit, elektronit sisältyvät kaikki samaan järjestelmään. Kieltosäännön mukaan kahdella elektronilla ei silloin voi olla identtisesti samaa energiaa. Kun alemmat energiatasot täytetään, elektroneilla on oltava lisäenergiaa noustakseen seuraavalle sallitulle tasolle. Elektroneihin alemmilla tasoilla tämä ei vaikuta. Ne täytyisi nimittäin nostaa ohi kaikkien jo täynnä olevien energiatilojen. Se vaatisi liikaa energiaa ollakseen todennäköinen.
...



Elektronit voivat käyttäytyä kuin hiukkaset tai aallot. Tästä seuraa, että atomimalleja on kaksi. Hiukkasmallissa elektronit kiertävät ydintä kuin planeetat Aurinkoa... Aaltomalli on matemaattinen ja ilmaisee todennäköisyyden sille, että elektronit ovat määrätyssä tilavuudessa, orbitaaleissa, joiden muodon määrää orbitaalien kvanttiluku. Orbitaaleja on neljä... S-orbitaali on pallomainen (1), p-orbitaali on tiimalasin muotoinen (2), d-orbitaali on joko neliapila (3) tai tiimalasi ja rengas (4) ja f-orbitaalit ovat hyvin monimutkaisia.
...

Atomiorbitaalien yleistä mallia voidaan käyttää muillekin atomeille kuin vedylle. Vedyn kaltaisia orbitaaleja on kaikilla atomeilla ja alkuaineiden atomimalleja voidaan rakentaa lisäämällä elektroni kerrallaan. Tämä rakennusperiaatteen kehitti itävaltalainen fyysikko Wolfgang Pauli (1900-1958). Paulin kieltosääntö sanoo, että kahta identtisesti samanlaista elektronia eli samat kvanttiluvut omaavia ei saa olla atomissa. Kvanttiluvut ovat pääkvanttiluku, n, sivukvanttiluku, 1, magneettinen kvanttiluku, m, ja spinkvanttiluku, s. Sille, mitä arvoja yksittäiset kvanttiluvut voivat saada, on olemassa yksinkertaiset säännöt. S-orbitaaleilla on siten kaikilla elektroneilla 1=0 ja m=0; p-orbitaaleilla 1=1, m=0, +1; d-orbitaaleilla 1=2 ja m=-2, -1, 0, +1, +2 jne. Spinkvanttiluvuilla voi olla arvot -½ ja +½, mikä vastaa sitä, että ne pyörivät eri suuntiin elektronien symmetria-akselin ympäri. Paulin kieltosääntö sallii siten kaksi elektronia samalla radalla, jos niillä on eri spin ja ne siten pyörivät eri suuntiin siten että spinnit kumoavat toisensa. Paulin kieltosääntö ei koske vain atomien elektroneja, vaan myös kaikkia hiukkasia, joiden spin on ½. Kahdesta yhtäläisestä mahdollisuudesta sijoitetaan yksi elektroni ensikädessä yksin yhdelle orbitaalille. Sitten p-, d- ja f-orbitaalit täytetään yksilöllisesti ennen kuin elektronipareja tehdään. Atomiorbitaalien täyttäminen elektroneilla antaa selityksen monille alkuaineiden fysikaalisille ja kemiallisille ominaisuuksille ja se on nykyajan kemian perusta.

Sherwood, Martin & Sutton Christine 1993. Tieteen Maailma. Fysiikan lait. Bonniers Bøger A/S: Tanska. 68–69, 94–95.

[Ville]

Jostain syystä Paulin kieltosääntö vetää puoleensa. Jatkan hieman sen opiskelua.

For the case of the hydrogen atom, the determination of the electron configuration is not so trivial: the single electron of this atom is in one or another of the stationary states characterized by the quantum numbers n, l, m and ms. If the atom is in the ground state, the values of the quantum numbers of the electron configuration are n=1, l=0, m=0, and ms = ±½ ; thus, everything is fixed, except the direction of the spin, which can be up or down.
...

The rule that governs the configuration of the electron in an atom is the Exclusion Principle, which was discovered by Pauli:

Each stationary state of quantum numbers n, l, m, ms can be occupied by no more than one electron.

Since for each orbital state of quantum numbers n, l, m, there are two possible spin states (ms = ±½), we can also rephrase the Exclusion Principle as follows: Each orbital state of quantum numbers n, l, m can be occupied by no more than two electrons.

Pauli originally proposed this principle as an empirical rule, based on the observed features of atomic spectra. It was later established that the Exclusion Principle is intimately linked to the value of spin of the electron; the Exclusion Principle can be shown to be a necessary consequence of the quantum theory of particles of half-integer spin. Thus, protons and neutrons also obey the Exclusion Principle, a fact of great importance for the configuration of these particles in the interior of the nucleus. In contrast, particles of integer spin, such as photons, do not obey the Exclusion Principle. There is no limit to the number of such particles that can be packed into a given stationary state, for instance, one of the standing-wave states in the cavity filled with blackbody radiation.

Ohanian, Hans C. 1989. Physics. Second edition. W. W. Norton & Company, Inc. United States of America. 1079–1080.

Kaikkea ei liene tarkoituskaan ymmärtää samantien, mutta ehkä tämäkin on vielä hyödyksi.

Paulin kieltosääntö
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paulin_kie ... A4nt%C3%B6

Spin
http://fi.wikipedia.org/wiki/Spin

Ja vastapainoksi epäkonventionaalista näkökulmaa.

The New Science by Wilbert B. SMITH (1910-1962)
http://www.rexresearch.com/smith/newsci.htm

Summation of Gradient of Spin

We have seen that the gradient of spin has the characteristic of one over a velocity; also that the ponderability of matter multiplied by the spin gradient gives mass. It is not too difficult to conceive of configurations of spin centers that will produce extensive regions of reduced spin gradient. In these regions the apparent spin velocities become high, but since the physical distances involved remain unchanged, and spin velocity is constant, the effect is a decrease in the tempic field. In other words, holes are formed in the background of the tempic field, i.e., there is to all intents and purposes negative spin introduced. Surrounding these holes there will be represent all the characteristics of new, but negative, spin centers with their attendant fields superimposed on the fields of the original spin centers that produced the holes.
...



If we look at a pair of spin centers that are oriented in the same direction, we find a hole developing between them, and a "shell" of increased spin developing around them. On the other hand, if they are oriented in the opposite direction, a region of increased spin develops between them and a shell of reduced spin develops around them.

Here we must be careful to maintain a clear concept of what is going on. The scalar aspect of spin is its absolute reality and is either present or absent. It has no fixed direction or polarity. It adds up arithmetically to produce the total amount of reality present. The distribution of spin, however, is a function of relative position and its derivative, the gradient of spin, also has direction in that it is a scalar quantity measured in a certain direction. In the foregoing, the basic spin units remain unaltered by the presence or absence of other spin units, but the field structure associated with them is altered by the presence of other spin centers.

Where holes develop, there is no change in the absolute quantity of spin present, only a redistribution; a conversion of some spin from positive to negative, superimposed on the background of positive spin.

Wilbert Smithin teoriassa kahden samansuuntaisen spinin väliin muodostuu heikentynyt spin alue - aukko ja niitä ympäröivälle kuorelle voimistunut spin alue. Kun aukko muodostuu, se tuottaa sen luoneiden positiivisten spinien päälle negatiivisen spinin, jolloin ilmeisesti osa spinien kenttärakenteesta muuttuu positiivisesta negatiiviseksi. Kahden vastakkaisen spinin väliin muodostuu puolestaan voimistunut spin alue ja niitä ympäröivälle kuorelle heikentynyt spin alue.

Miten tämä taas sopii aaltomalliin ja elektronien spiniin, sitä sopii jonkin aikaa ihmetellä.

[Ville]

Tuota Smithin uutta tiedettä pitää vielä opiskella huolella, mutta sitä ennen hieman kvanttimekaniikkaa.

Paulin kieltosääntö on seurausta fermionien määritelmästä hiukkasiksi, joiden spin on puoliluku (yleensä ½). Fermioneihin kuuluvat kvarkit, niistä muodostuvat baryonit (kuten protonit ja neutronit), ja leptonit (kuten elektronit ja neutriinot). Mielenkiintoisena yksityiskohtana atomiytimiä koossapitävä vahva ydinvoima vaikuttaa kvarkkeihin ja baryoneihin, mutta ei leptoneihin.

Kaikki alkeishiukkaset ovat joko fermioneja tai bosoneita. Jälkimmäisiin Paulin kieltosääntö ei vaikuta, ja niihin kuuluvat esimerkiksi fotonit ja Cooperin parit. Mielenkiintoista, että bosoneihin kuuluvat myös yhdistelmähiukkaset, joiden spin on kokonaisluku, kuten helium-4 ja hiili-12. Toisena mielenkiintoisena yksityiskohtana heikkoa ydinvoimaa välittävät W- ja Z-bosonit pystyvät vaihtamaan hiukkasen toiseksi (esimerkiksi beetahajoaminen).

Bosoni
http://fi.wikipedia.org/wiki/Bosoni

Tämä selvitystyö lähti seuraavasta:

Kieltosäännön mukaan kahdella elektronilla ei silloin voi olla identtisesti samaa energiaa. Kun alemmat energiatasot täytetään, elektroneilla on oltava lisäenergiaa noustakseen seuraavalle sallitulle tasolle. Elektroneihin alemmilla tasoilla tämä ei vaikuta.

Aloin ihmetellä ja varmistaa, millä perusteella noin on kirjoitettu, kun sillä ei näytä olevan suoraa yhteyttä muihin tieteellisiin kirjoituksiin. Ilmeisesti kirjoittaja viittaa tässä Cooperin pareihin, joiden energia on alin mahdollinen ja joihin Paulin kieltosääntö ei vaikuta.

Ja siinä kaikki kvanttimekaniikasta tällä kertaa. Seuraavaksi pieni mutka metsään.

Ruotsissa Viktor Schaubergerin tutkimukset ovat heräättäneet mielenkiintoa ilmeisesti huomattavasti pidempään kuin Suomessa. Insinööri Olof Alexandersson kiinnostui Schaubergerin tutkimuksista vuonna 1956 ja kirjoitti niistä kirjankin Living Water: Viktor Schauberger and the Secrets of Natural Energy. Hän ei tavannut Viktoria, mutta tutustui hänen poikaansa Walteriin ja moniin Viktorin vanhoihin ystäviin. 1963 hän perusti Swedish Science Group for Biotechnical Technology –ryhmän, jossa rakennettiin Schaubergerin laitteita.

Nykyään tutkimuksia jatketaan Alexanderssonin perustamassa Institute for Ecological Technology (IET) –instituutissa, Malmössä. 1980-luvun alussa IET järjesti tutkimusretken Oulangan kansallispuistoon. Sen tarkoituksena oli vahvistaa Viktorin havaintoja koskemattomassa luonnonympäristössä.

Lähde: Alick Bartholomew. 2003. Hidden nature. The Startling Insights of Viktor Schauberger. Floris Books. Poland. 264.

Näyttää siltä, että tietää minne mennä ensi kesänä retkeilemään ja kokemaan kaunista luontoa (täydenkuun aikaan touko-kesäkuussa tai myöhemmin syksyllä, kun keskikesällä voi olla liikaa hyttysiä). Nykyään ikimetsät on aika harvassa, mutta kyllä niitäkin vielä löytyy.

[Vipunen]

Joka kerta kun luen Selim Lenströmin päiväkirjaa niin hoksaan siitä pieniä oivalluksia. Monkikaan ei tiedä sitä, että esimerkiksi calvanometri eli "volttimittari" on Porin liepeiltä kotoisin olleen Närvänpojan vuonna 1833 tekemä keksintö. Myös Tesla on Lenströmin koulukunnan miehiä, vaikka on tullut oppi-isäänsä paremmin tunnetuksi.


Revontulikone eli Virtailukoneella saatiin aikaan tunturin huipulla sähköinen kanava taivaalta ja pohjoisen valo. Kun muut työt oli tehty, Selim Lenström pääsi mielipuuhaansa ja joka oli varsinaisen ohjelman ulkopuolella. Hän oli jo edeltäpäin määrännyt tavan, mitenkä revontulien luonnetta tutkittaisiin. 1871 ja 1872 ollessaan talvella Lapissa, tutkimuksia jatkettaisiin nyt, vaikka se ei kuulunut lainkaan muiden maiden asemien ohjelmaan. Tuskinpa edes tiesivät siitä...

Yhteydessä tämän kanssa, ryhdyttiin myös maavirta havannointiin, vaikka yksikään muu asema ei ollut päättänyt tehdä sellaista. Tämä oli Selim Lenströmille täysin ainutlaatuinen tilaisuus ja oma valinta, sekä täysin uusi tutkimussuunta josta pääsivät hyötymään muutamaa vuotta myöhemmin mm. Norjalainen Kristian Birkeland, Nikola Tesla Coloradon laboratoriossa ja Virolainen taivasvirtojen tutkija Herman Plauson myös Suomessa tekemillään kokeilla vuonna 1920-luvulla.

Tosiasiat puolsi sitä, että revontulet ovat sähköisiä luonteeltaan, mutta itse sähkövirran löytyminen oli todistettava ja näytettävä, jos mahdollista täytyy siitä lähteneet vaikutukset tulla myös ilmi. Lenström oli aikaisemmin tehnyt jo tähän suuntaan kokeita, mutta nyt ne vaati vielä vahvistusta.

Selim Lenström

Karl Selim Lemström oli suomalainen geofysiikan tutkija. Hän sai tohtorin arvon 1874 ja toimi Helsingin yliopiston fysiikan dosenttina 1869–1878. Fysiikan professorina vuosina 1878 – 1904 ja matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan dekaanina 1893–1904.

Hänen merkittävin saavutuksensa oli osallistuminen Ensimmäiseen kansainväliseen polaarivuoteen ja siihen osallistui kaikkiaan 12 valtiota.

Sen yhteydessä Sodankylässä toimi vuosina 1882 – 1883 magneettis-meteorologinen observatorio, ja lisäksi Ivalon Kultalassa toimi apuasema. Polaarivuoden aikana Sodankylässä tehtiin yli 300 000 havaintoa. Polaarivuoden havainnoilla oli suuri merkitys 1800-luvun tiedeyhteisölle, ja niillä on edelleenkin suuri merkitys.

Lemströmin oma tieteellinen kiinnostus kohdistui revontuliin ja ilman sähköisiin ominaisuuksiin kuten salamoihin. Hän sai paljon vaikutteita ruotsalaiselta kollegaltaan Erik Edlundilta (1819–1888). Lemström julkaisi vuonna 1886 kirjan "L'Aurore Boréale" teorioistaan ja tutkimuksistaan.

Lyhyt historiankertaus tutkimuksista maan magneettisista vaihteluista:

Alkutyön aloitti vuonna 1828 Aleksander von Humbold ja sitä tehtiin viidellä asemalla jotka oli Berliinissä, Freibergissä, Pietarissa, Kasanissa ja Nikolajevissa. Havaintojen avulla haluttiin saada selvyyttää maan magneettisista vaihteluista ja melko pian voitiin todeta ettei se ole vakio. Huomiota kiinnitettiin myös magnetismin nopeisiin heilahduksiin ja niitä alettiin kutsua magneettimyrskyiksi.

Seuraavana tutkimusta alkoi tekemään Grauss ja Weber Gottingenistä vuosien 1836 ja 1841 välillä. Into kasvoi ja havaintoasemien määrä kasvoi 33:n. Myös samat henkilöt kehittivät uusia koneita yhtälöidäkseen tehtyjä havaintoja eri maanosissa.

Jo niinkin aikaisin kuin 1741 Celsius ja Hjorterin Upsalassa hoksasivat yhdistää revontulelien ja maan magneettisten häiriöiden liittyvän yhteen. Kohta näihin häiriöihin ilmaantui poikkeuksia samalla kun yhtäläisyydet lakkasivat. Mitä kauempana havaintopaikat olivat toisistaan, sitä useammin ja suuremmat poikkeavuudet olivat. Toisessa paikkaa oli häiriö ja toisessa ei tapahtunut yhtään mitään.

Ranskalainen tutkijaseurue teki havaintoja sotalaivalta käsin napaseuduilla, ja he hoksasivat että yhtäläisyydet vaihteluiden välillä tulevat pienemmiksi. Usein niin pieniksi ettei niitä juuri olekkaan.

Kun Gauss vuonna 1838 julkaisi matemaattisen teoriansa maamagnetismista, osoitti se pohjois- ja etelämagnetismin jakautuvan yli koko maan ja sovittamalla magneettien vaikutuksien päälait toisiinsa, matemaattisilla kaavoilla voitiin selvittää ja voidaan edelleen määrittää maamagneettivoiman suunta sekä väkevyys joka paikassa.

Maamagneettisia observatoreita perustettiin etenkin Englantiin ja Venäjälle ja Helsinkiin tälläisen laitoksen onnistui saamaan professori Juho Jaakoppi Nervander (os. Närvä).

Ensimmäinen Kansainvälinen polaarivuosi ja Lenströmin muista poikkeavat tutkimukset:

1881 kutsuttiin polaarikokous Pietariin koolle ja siihen otti osaa monen valtion tiedeyhteisöt, Suomi oli myös mukana edustajinaan tirehtööri Nordenskiöld ja Lenström. Lenströmin apuna oli jo aikaisemmat tutkimusmatkat ruotsalaisessa polaarimatkueessa ja Suomen Lappiin suuntautuneessa tutkimusmatkassa. Lenström teki selvitykset ja laskelamat rahoitukselle sekä sai Suomen Tiedeseuran puoltolausunnon, hän jätti hakemuksen Keisarilliseen Senaattiin pyytäen itse keisarilta rahamääräystä yleisistä varoista magneettis-ilmatieteellisen aseman perustamiseen Sodankylän kirkonkylään. Hakemuksessa ehdotettiin sivuaseman perustamista Kittilään. Rahoitusta hän pyysi 77 500 Suomen markkaa ja koneiden ostamiseen tuosta summasta käytettäisiin 25 900 markkaa.

Säätyjen säheltäessä puolesta ja vastaan, Lenström lopulta sai rahoituksen hankkeelleen ja Sodankylässä päästiin rakentamaan huhtikuun alussa 1882 neljää observatorio rakennusta. Toukokuussa lähetettiin tarpeellisten koneiden tilaukset ulkomaille. Matkue oli valmiina heinäkuun 20 päivä ja höyrylaiva Uleåbori lähti kohti Kemiä. Viiden päivän kuluttua matka jängälle alkoi Kemijokea pitkin ylös Rovaniemelle, palan matkaa maantietä Kemijärvelle, ja sieltä veneillä Kitisenjokea pitkin. Sodankylän rajoilla kruununpalvelijat pompottivat tyypilliseen suomalaiseen tapaansa seuruetta ja joista selvittiin käräjöinnillä uhkaamisella. Perille Sodankylään matkue pääsi 5 päivä. elokuuta.

Neljä observatorio rakennusta oli päällepäin komeita, mutta sisältä päin persettä varsinkin kun koneiden jalustat oli väärin tehty ja ne jouduttiin purkamaan ja uudelleen rakentelemaan.
Tarpeelliset koneet saatiin paikalle elokuussa 9 pv aikaisemmin, kun kansainvälisen toimikunnan määräämä termiinipäivä oli. Virittelyä sitten kesti marraskuun puoliväliin saakka kun eteen tuli yllättävä ilmiö... Kuten tiedetään, Sodankylä suorastaan lepää malmion päällä. Hankkeen vastustajat olivat ennustelleet vaikeuksia sen tähden magneettisiin mittauksiin. Huoneissa olevat tiiliuunit olivat täynnä raudansekaista savea ja täysin kelvottomia. Uudet tiilet piti teettää kauempana olevasta savesta ja muurata uudelleen. Osa koneista piti irroittaaa jalustoiltaan siksi ajaksi pois.

Lenströmin tutkimustyö oli tarkasti laadittua ja ylös kirjattua, ehdottomat havainnot käsittivät:

- Ilmatieteelisiä havaintoja - lämpö, ilmanpaine, tuulen suunta ja nopeus, taivaan laatu, sateen määrä ja kaikenlaiset ilmiöt ilmassa, kuten ukkonen, rakeet, sumu, valoilmiöt ym.
- Magneettiset havainnot ja mittaukset havaintopaikassa ja sen ympäristössä sekä vaihtelut magnetismin suunnasta ja yhdysvoimista.
- Revontulihavaintoja
- Tähtitieteellisiä aika- ja paikka määrityksiä.

Lisäksi pidettiin termiinipäiviä joka kuukauden ensimmäinen ja 15 päivä, jolloin seurattiin magneettisia vaihteluita ja havainot tehtiin vuorokauden ympäri viiden minuutin välein. Suomalainen matkue käytti Göttingenin aikaa kaikissa havainnoissa. Tämän lisäksi havaintoja tehtiin yhden tunnin kuluessa 20 sekunnin välein. Kokeet jotka suomalainen polaariretkikunta teki revontulivalon sähköisen alkuperän suhteen, herätti tieteellisessä maailmassa suurta huomiota ja keskustelua. Ulkomailla haluttiin myös jatkoa aloitetulle työlle.

Valtioneuvos A. Moberg ryhtyi asialle ja pani hakemuksen maan hallitukselle ja keisarin suuntaan oltiin taas käsi ojossa ja jonka perusteista lyhyesti:

Toisen vuoden rahoitusta järjestettäessä Senaatilta, tuen hakemisessa nojauduttiin ulkomaisiin lausuntoihin ja pidettiin tärkeänä toiminnan jatkamista Sodankylässä ja myös Kultalassa. Paitsi tavallisia ilmatieteellisiä ja magneettisia havaintoja, pidettiin erittäin tärkeänä tarkistaa maassa ja ilmassa kulkevia sähkövirtoja. Erik Edlund kirjoitti Lenströmin työstä ja mainitsi siinä että ”Aina vuoden 1840 alusta on tehty havaintoja maanpinnalla kiertävistä sähkövirroista, vaan saadut arvot eivät juuri ole olleet yhtäpitäviä määrätessä näiden virtojen suhdetta maan magneettisen voiman vaihteluihin, sillä ne on tehty sellaisilla paikoilla jotka ovat useita leveysasteita etelämpänä revontuli vyöhykkeestä.

Mitä matkue, herrat Lenström, Dalhlström, Granit, ja Petrolius ”löysi” revontulivyöhykkeellä?

Tutkimuksissa etevän sijan otti polaarivalon eli revontulien sähköinen alkuperä. Kokeet joita matkue teki yksinkertaisen koneen avulla, tällä helpotettiin sähkövirran kulkua ilmapiiristä, avaruudesta saakka maahan. Oratunturin huipulla saatiin aikaan ”pohjoisen valo”, revontulten kaltaista valoa. Vähän myöhemmin ”pohjoisen valo” aikaansaatiin Pietarintunturin huipulla lähellä Kultalan kullanhuuhdonta asemaa. Täydellinen noin 400 jalkaa korkea revontulisäde. Samalla hetkellä, kun valo syttyi, huomattiin galvanometristä sähkövirran kulkevan taivaalta maahan.

Kun tähän saakka tavoitteena oli itse valoilmiötä tutkimalla saada selville Pohjolan valon luontoa. Nyt tutkimuksen painopiste siirtyi pääasiallisesti sen voimien tutkimiseen, jotka tuovat valon esiin. Keisarille osoitettu rahoitus hakemus oli 36 000 markkaa itse tutkimuksiin ja 9000 markkaa järjestämis- ja painokustannuksia varten.Lausuntoja saatiin Pietarin ilmatieteen keskusaseman johtajalta H.Wildiltä, Tukholman kuninkaalliselta tiedeakatemialta Erik Eklundilta ja Vapaaherra A.E.Nordenskiöldiltä. Berliinin parhaimmilta tiedemiehiltä tähtitieteellisen havaintoaseman W. Förstersin lähettämässä sähköpostissa. Näihin liitettiin lisäksi Berliinin elektroteknillisen yhdistyksen onnittelu sähköposti, revontulien sähköistä alkuperää koskevasta keksinnöstä, jonka allekirjoittivat Valtiosihteeri tohtori Stephan, kenraalimajuri von Kessler ja sala-valtioneuvos, nimi on muuten mielenkiintoinen... Verner Simens. Lisäksi oheen liitettiin Lenströmin laatima perinpohjainen työohjelma.

Maasähkövirrat ja niiden havainnot termiinipäivinä Lenströmin seurue teki mitaten magneettisen pohjois- etelä suuntaisesti ja itä- länsi suuntaisesti ja yhtä tiheään kuin havainnot magneettisista vaihteluista. Norjalaisen tiedemiehen S.Tromholtin kanssa tehtiin sopimus ohjelman ulkopuolella talvisaikana tehdyistä revontulihavainnoista. Mittaukset tehtiin saman aikaisesti Sodankylässä ja hänen havaintopaikassaan Koutakeinossa.

Kuvaus ja valokuva Suomalaisesta havaintoasemasta Sodankylässä:

Suomalaisten havaintoasema

Lenström kuvaa suomalaisten havaintoasemaa mukavaksi järjestetyltä ja sievänlaiseksi. Myös sen sisusta koetettiin järjestää somaksi ja tarkoituksen mukaiseksi kuin mahdollista. Jokaisella huoneelle oli oma tarkoituksensa.

Kaikki huoneet, paitsi vähäisellä tornilla varustettu, oli magneettisia havaintoja varten. Niissä ei saanut olla mitään rautaa häiritsemässä.

Tornilla varustettua sanottiin ilmatieteeliseksi huoneeksi. Siitä lähin länteenpäin oli
pieni tähtitieteellinen asema jota sanottiin Wildin huoneeksi siellä olevien laitteiden mukaan. Vahdissa oleva havainnontekijä oleskeli pääasiassa ilmatieteellisessä huoneessa. Tässä osassa löytyi suurin osa ilmatieteellisistä kojeista kuten tuuliviiri ja tuulen nopeusmittari kohoten yli tornin. Niiden ositukset saattoi lukea sisältä päin. Samasta huoneesta löytyi myös ilman painon mittaamiseksi aijotut koneet.

Ilmatieteellisessä huoneessa oli myös galvanomeeterit maavirtojen seuraamiseen ja elektromeeteri kaikkine laitoksineen ilman sähköä varten ja kaukosilmät, eli suurennuslasi joilla havaintojen tekeminen näistä koneista tapahtui. Lisäksi oli asennettu rekisteerikone sähköjohdolla tähtitieteelliseen asemaan. Mukana tullut koneseppä käytti huonetta myös pajanaan, jossa korjattiin ja uusia pikku-koneita tehtiin tarpeen mukaan.

Ilmatieteellistä huonetta kutsuttiin Lamontin huoneeksi koska se sisälsi magneettiset vaihtelukoneet. Kolme konetta oli tolpannokassa ja havainnot tehtiin keskeltä huonetta kaukosilmillä siten, ettei havannoinnin tekijän tarvinnut liikkua.

Vasemmalla puolella siitä oli varasto puita ym. ja laatikoita varten.

Pohjoiseen päin olevassa rakennuksessa oli lämpömittareita, hius-hydromeeteri ja haitumiskone. Näitäkin koneita pystyi tarkastamaan sisältäpäin. Edempänä oli sademittari ja maalämpömittarit aitauksessa.

Neljäs isommista huoneista oli absoluuttihuone jota käytettiin ehdottomiin magneettisiin määrityksiin. Huoneessa oli tolopan nokkas Teodoliitti joka on kääntyvällä kaukoputkella varustettu kulmanmittauslaite, jolla voidaan tähdätä etäällä olevia kohteita ja mitata niiden välisiä vaaka- ja pystykulmia. Toinen laite toisen tolopan nokassa oli Inklinatoorio, jolla mitattiin magneettikentän suunnan kaltevuuskulma.

Lisäksi huoneet oli yhdistetty ”sähkö-soittojohdoilla”, koska vaihtelukoneitakin täytyi tarkistaa samaan aikaan kun absolyyttimäärityksiä tehtiin. Aseman pohjoispuoliselle tasangolle oli asennettu teodoliitti revontulien mittaamiseen ja tukeva pöytä, jolla saattoi pitää Spektroskooppia ja muita havannointiin tärkeitä kojeita.

Kahdesta huoneita lähellä olevasta paikasta lähti maahan kaivetuista platinalevyistä eristetyt kupariset johtolangat aina 5 kilometriä pohjoiseen ja itään päin. Päätyen sielläkin samanlaisiin platinalevyihin. Johtolangat olivat yhteydessä galvanometrien kanssa ja siten voitiin seurata maassa kulkevien sähkövirtojen vaihteluja. Seuraavana vuonna käytettiin rautalankaa, koska kuparinen johto katkeili usein ja niitä piti alinomaan korjata.

Galvanometri on suomalainen keksintö vuodelta 1833. Suomalaisen fyysikko Juho Jaakoppi Nervanderin (1805–1848) kehittelemä galvanometri oli aikaisempia tekeleitä tarkempi sähkön ja magnetismin yhteyttä mittaava laite. Närvän poijasta sen verran että hän oli runoilija, fyysikko ja säätieteilijä. Hän oli myös suomalaisen säätutkimuksen mittaus- ja havaintotoiminnan alkuunpanija. Nervanderin vuonna 1844 aloittama magneettisista mittauksista käynnistynyt ns. Helsingin havaintosarja on maailmanlaajuisestikin harvinainen ja nykyisessä tiedeyhteisössä arvostettu.

Revontulten korkeuden mittauksissa näitä lankoja käytettiin telefoonin eli puhelimen johtimina. Havainnot tehtiin kerran tunnissa läpi vuorokauden ja ne kirjattiin ylös vuorokauden mittaisiin, painettuihin päiväkirjoihin. Tunnin havannointiin käytetty aika kesti 25 minuuttia ja 35 minuuttisen väliajan havainnoinnin tekijä sai huilata. Havainnot tehtiin säntilleen määrätyssä ajassa ja järjestyksessä. Magneettisille oli sekunttikin määrätty.

- Ilmatieteelisiä havaintoja oli 271 päivässä
- Elektromeerisiä 48 päivässä.
- Magneettisia 264 päivässä.
- Maavirtoja 144 päivässä.
- Revontulia 16 päivässä.

Yhteensä kunakin päivänä 743 havaintoa. Lisäksi oli termiinipäivät erikseen ja jossa edelleen ilmatieteelliset havainnot oli samat 271, elektromeeriset havainnot 48 ja revontulet 16.
Sitävastoin magneettiset havainnot oli 2496 kertaa ja maavirta havannoinnit 1344 kertaa. Termiinipäivien havainnot oli yhteensä 4175 kertaa.

Seurueen lisäksi Sodankylän väestä Matti Kaapela ja Olli Pokkala osallistui mm. ulkotöihin ja virtailukoneiden pystytykseen.

Seuraavaksi virtailukoneesta....

[jussik5]

Artikkeli vuodelta 1881 Hallan torjunnasta

[Vipunen]

Hyvä konsti tuo hallan torjunta ja käytössä vieläkin täällä meilläpäin, kun "alavilla mailla on hallanvaara".

Kuva Nervanderin galvanometristä eli tangenttibussoli:



Tangenttibussolin toiminta perustuu ns. tangenttilakiin, eli laitteessa olevan magneettineulan kiertokulman tangentti on suoraan verrannollinen laitteeseen syötettyyn virtaan. Opintomatkallaan Pariisissa 1834 Nervander sai valmiiksi uuden galvanometrinsä, joka erosi olellisesti muista aikalaisistaan. Periaatteltaan se on tangenttigalvanometri, eli johdinlangassa kulkevan virran voimakkuus on verrannollinen osoitinneulan kiertokulman tangenttiin. Nykyään laite tunnetaan nimellä tangenttibussoli. Sana bussoli tulee ranskasta, ja se tarkoittaa tarkkuuskompassia. Nervander ei tiettävästi itse käyttänyt tätä nimitystä laitteestaan, vaan puhui vain galvanometristä.

Tangenttigalvanometrin perusidea on hyvin yksinkertainen: Maan magneettikentässä magneettineula (kompassineula) kääntyy magneettisen meridiaanin suuntaiseksi. Virtajohtimessa kulkevalla virralla voidaan neulaa poikkeuttaa. Asettamalla virtalanka siten, että sen aiheuttama magneettikenttä kääntäisi neulan itään tai länteen, eli kohtisuoraan magneettiseen meridiaaniin nähden. Lopulta magneettineula asettuu näiden kahden magneettikentän resultantin suuntaiseksi. Tällöin kiertokulman  tangentti on verrannollinen kenttien itseisarvojen
osamäärään. Koska virtalangan aiheuttama magneettikenttä on suoraan verrannollinen johtimessa kulkevaan virtaan, on myös kiertokulman tangentti tähän verrannollinen.

Linkki uudelleen rakennetuun Nervanderin "tangenttibussoliin": https://aaltodoc.aalto.fi/bitstream/han ... sequence=1

[Ville]

Revontulikone eli Virtailukoneella saatiin aikaan tunturin huipulla sähköinen kanava taivaalta ja pohjoisen valo.

Mitä matkue, herrat Lenström, Dalhlström, Granit, ja Petrolius ”löysi” revontulivyöhykkeellä?

Tutkimuksissa etevän sijan otti polaarivalon eli revontulien sähköinen alkuperä. Kokeet joita matkue teki yksinkertaisen koneen avulla, tällä helpotettiin sähkövirran kulkua ilmapiiristä, avaruudesta saakka maahan. Oratunturin huipulla saatiin aikaan ”pohjoisen valo”, revontulten kaltaista valoa. Vähän myöhemmin ”pohjoisen valo” aikaansaatiin Pietarintunturin huipulla lähellä Kultalan kullanhuuhdonta asemaa. Täydellinen noin 400 jalkaa korkea revontulisäde. Samalla hetkellä, kun valo syttyi, huomattiin galvanometristä sähkövirran kulkevan taivaalta maahan.

Kun tähän saakka tavoitteena oli itse valoilmiötä tutkimalla saada selville Pohjolan valon luontoa. Nyt tutkimuksen painopiste siirtyi pääasiallisesti sen voimien tutkimiseen, jotka tuovat valon esiin...

Revontulikoneesta, joka tuotti tunturin huipulla noin 124 metriä korkean revontulisäteen, olisi mielenkiintoista tietää kaikki mahdollinen.

Hallantorjunta artikkelista poimittuna Professorin Lemströmin (1881) mukaan ilma jäähtyy, koska kosteus haihtuu maasta ja se tapahtuu vilkkaammin kirkkaalla taivaalla, josta syystä tyynellä pilvettömällä säällä on suurin hallan vaara. Hallantorjunnan periaatteena onkin suojella viljelysmaata liiallisesta kosteuden haihtumisesta. Lemströmin keinona oli pienten tulien avulla haihduttaa maasta sopivasti höyryä, joka laskeutui peltojen ylle suojaksi. Samalla tulien matkaanlaittama lämpökehä nosti ympärillä olevaa kylmää ilmaa ylöspäin ja sai aikaan pienen tuulen, joka vie hallaa pois.

Ilmeisesti artikkelissa tarkoitetaan, että laajentuva lämpökehä lämmittää ympärillä olevaa ilmaa, jolloin se nousee. Lämpö siirtyy kuumasta kylmään (korkeasta potentiaalista matalaan potentiaaliin). Orgoninen potentiaali tekee taas päinvastoin. Tästä nousikin mieleen aikaisempi pohdintani 26.7.

Lampun liekki on enimmäkseen positiivisesti varautunut ja ilmiön voi selittää sähkökenttien avulla. Kun asiaa pohtii torsio- tai kierteisyysteorian valossa, syntyy mielenkiintoisia ajatuksia. Palamisprosessi liittyy vasenkätiseen kierteisyyskenttään tai pyörrevoimaan (vrt. Walter Russellin kosmologia). Prosessi emittoi sinertävää elinvoimaa (orgoni energiaa, yang chi) ja tuottaa työntövoimaa materiaan. Toisin sanoen tuli säteilee elinvoimaa ympäristöön.

Taisin olla tuossa hieman huolimaton, koska laajentuva orgonienergia virtaa kohti lämpöä. Teorioiden valossa palamisprosessi vapauttaa/emittoi elinvoimaa, mutta ei varsinaisesti säteile sitä ympäristöön vaan enemminkin muodostaa paikallisen potentiaalikeskittymän, joka tulen sammuttua hajaantuu ympäristöön orgonisten virtauslakien mukaan.

Hallaa voinee torjua myös orgonisen potentiaalin avulla melko laajoilla alueilla (ohjaamalla eetteriteknologisesti matala- ja korkeapaineita). Asiaan liittyen Reich ja Constable eivät ole ainoita, jotka ovat hajottaneet ja tuottaneet sadepilviä.

Ighina sanoo pilvien olevan maasta peräisin olevaa haihtunutta materiaalia. Aurinko saa ne haihtumaan ja nousemaan. Kun solaarinen lataus kasvaa, ne pysähtyvät taivaalle, koska solaarinen energia painaa. Hän lähettää laitteellaan positiivista energiaa, joka saa pilvet poistumaan. Jos hän lähettäisi negatiivista energiaa, pilvet lähestyisivät. http://www.youtube.com/watch?v=BNtc0EbDob8

Videolla Ighinan propelli pyörii ylhäältä katsoen vastapäivään 2.5 kierrosta 7 sekunnissa (1:46-1:53) eli noin 21 RPM tai 0.36 Hz. Yleisesti kaikenlaisia resonanssimittoja ja aikoja kannattaa laittaa muistiin, niin voi löytää mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä eri tutkimusten välillä. Vuosien saatossa resonanssien keräily voi johtaa hyviin vinkkeihin ja uusiin oivalluksiin.

Ighinan selityksessä mielenkiintoista on solaarisen energian alaspäin painava vaikutus (Ighinan Solaari-Terrestriaalinen Rytmi -teoriassa myötäpäiväinen kierre kohti maan keskustaa). Tämä sopii hyvin torsioteoriaan ja muutamiin muihin tutkimuksiin.

Näyttää siltä, että ylössuuntautuva liike onnistuu parhaiten samalla kierteisyydellä kuin mäntyjen ja joidenkin köynnöskasvien kasvu, siis oikeankäden kierteellä (ylhäältä päin katsottuna vastapäiväinen pyörimisliike). Toisaalta itsenäisen gravitaatiokentän luominen näyttää vaativan molemmat kiertosuunnat ilmeisesti jollain resonanssinopeudella. Esimerkiksi Carrin mukaan se on halkaisijan suhteen sama nopeus kuin Maan pyöriminen akselinsa ympäri. Tästä voi laskea, että Maan keskimääräisen säteen mukaan esimerkiksi 50 cm roottorille resonanssinopeus on noin 17 697 RPM. Mahdollisuuksia lienee monia. Carrin lentävässä lautasessa ulompi elementti (sähkömagneetteineen) pyörii vastapäivään ja sisempi elementti (Utron kartioineen) myötäpäivään.
http://www.keelynet.com/gravity/carr4.htm

Pyörimissuunnan painovoimavaikutuksiin viittaa myös japanilaisten gyroskooppitutkimus, jossa nopeasti pyörivän (18 000 RPM) gyroskoopin putoamisnopeus hidastui, kun se pyöri vastapäivään. Jo aikaisemmin esiintynyt professori Laithwaite on tästä kuitenkin eri mieltä ja vaikka arvostan hänen näkemyksiään, uskallan silti ajatella toisin. Maan elintila näyttää olevan spin polarisoitunut siten, että oikeankäden kierre vallitsee. Tätä tukee luontokappaleiden kasvun lisäksi myös torsioteoria.
http://www.keelynet.com/gravity/gyroag.htm

Koetin löytää japanilaisten aikaisempaa (nopea pyöriminen vastapäivään – paino vähentyy ja nopea pyöriminen myötäpäivään – paino lisääntyy) tutkimusta, mutta sitä ei enää löytynyt. Ainoastaan seuraava viite löytyi
https://www.mail-archive.com/interact@l ... 00087.html

Mielenkiintoista, että linkin takana painovoimaan liittyen tuodaan esille 32 asteen kulma, johon myös Schauberger viittaa.

I had typed that up about Aspdens DNA angle correlation and posted it on the now defunct eScribe archive which of course no longer exists;
As I recall, the angle was something like 32 degrees....as the spinning gyro was lifted a series of stills were taken, then combined to plot the arc and measure the angle degree...

Prompting Harold Aspden to suggest this angle as seen to in mechanical rotation to match the natural incline of DNA, thus it might be a magic angle useful for free energy and gravity control researchers.

Sama kulma tuli sattumalta esille, kun valmistelin langattoman valoinstallaation geometrista muotoa. 3D-mallintaessani huomasin, että ikosaedrin viisikulmion muotoinen pohja ja kansi ovat tarkalleen 32° kulmassa suhteessa horisontaaliseen. Toisaalta en ihmettelisi, vaikka tuo sama kulma tulisi esille Schaubergerin laitteiden lisäksi enimmäkseen vedestä rakentuvan biologisen elämän dna:ssa, koska Platonin kappaleista ikosaedri liitetään veteen. Jos tämä pitää paikkansa, historiastamme löytynee syvällisempää tietoa olemassaolomme perusteista kuin yleisesti oletetaan.

Tässä moneen osaan hajautuneessa hakuammunnassa myös Podkletkovin tutkimus esille. Hänestä vain sen verran, että Bartholomewin (2003, 241) mukaan Podkletnovin kokeilu sai inspiraationsa Viktor Schaubergerin tutkimuksista. Onko näiden tutkimusten jatkosta kuulunut mitään uutta? Onkohan niin, että kun jokin alkaa toimia riittävän hyvin, tutkimukset jatkuu salassa?

[Vipunen]

Tosiasiat puolsi sitä, että revontulet ovat sähköisiä luonteeltaan, mutta itse sähkövirran löytyminen oli todistettava ja näytettävä, jos mahdollista täytyy siitä lähteneet vaikutukset tulla myös ilmi. Lenström oli aikaisemmin tehnyt jo tähän suuntaan kokeita, mutta nyt ne vaati vielä vahvistusta.

Joulukuun alussa toimeenpantiin kokeet ja koepaikaksi valittiin 20 km etäisyydellä oleva Oratunturi ja joka oli 296 metriä korkeammalla kuin kirkonkylä. Virtailukone pystytettiin sinne ja se oli tehty paalujen nokkaan paljaasta kuparilangasta, neliskanttisen spiraalin muotoon 900 neliömetrin pinta-alalle. Lanka eristettiin terävien tolppien päihin. Puolentoista metrin välein oli piikki taivasta kohden. Koneesta kulki eristetty lanka eristäjillä eli”isolaattoreilla” varustettuja pylväitä pitkin tunturin juurelle. Risuista tehdyssä suojassa oli galvanometri johon lanka tuli. Siitä lanka meni sinkkilevyyn, joka oli laskettu läheiseen puroon.

Lenströmin sanoin kokeesta saatu päätös: ”Aina 5 pv.stä joulukuuta, jolloin kone valmistui, nähtiin useinmiten illoin ja öisin kellertävän valkoinen valo, joka ympäröi tunturin lakea samaan aikaan kun ei mitään valoa näkynyt toiselta läheiseltä laelta. Valo oli sangen vaihteleva ja alinomaa liikkuva... ikäänkuin leimuava. Galvanomeetri osoitti aina positiivista sähkövirtaa maata kohden. Sen osoitukset olivat hyvin vaihtelevat, jonka vuoksi magneettipari alinomaa liikkui sillä aikaa kun virta oli suljettu”. Kokeet toistettiin moneen kertaan ja samalla menestyksellä”.

Seuraava koe toistettiin pohjoisempana Ivalossa, jossa oli kruunun koeasema Kultalassa. Täällä virtailukoneen saattoi saada lähemmäs asemaa ja samanlaiset kokeet toistettiin kuin Oratunturillakin. Kultalassa tehdyt kokeet onnistuivat niin, että saadut päätökset kävivät yhä varmemmiksi, koska ilmiöt oli täällä vieläkin suotuisammat kuin Sodankylässä. Matkustajain onnistui lisäksi nähdä erittäin korkean valonsäteen virtailukoneen päällä. Kultalan kokeessa sopivaa galvanometriä ei ollut mukana, vahva kuura teki kokeesta vaivalloisen ja langat piti jokaisen kokeen edellä tarkistaa ja katkenneet piti korjata.

Seuraava havaintovuosi alkoi keväällä korjaus ja muutostöillä. Myös miehistö osittain vaihtui ja myös Kultala oli osan talvesta miehitettynä. Uusia tulokkaita olivat herrat Heinrich Sodankylään ja Roos Kultalaan. Herrat Dalström ja Euren jättivät aseman ja Granit siirtyi Kultalan asemalle. Lenström saapui syyskuun puolivälissä ja Lokakuun lopulla päättyi korjaustyöt. Maavirtoja varten pantiin uusi lanka 6 km päässä olevaan Kommattivaaraan. Uusiin johtoihin käytettiin ainoastaan rautalankaa kuparijohtojen tilalle alituisen katkeamisen välttämiseksi. Maavirta-johdot siirrettiin niin, että ne kummatkin keskikohdaltaan kulki aseman ohi. Suunta pysyi edelleen samana.

Kommattivaaralle rakennettiin tukevien pylväiden päälle virtailukone, joka samaten kuin siihen kulkeva johtokin oli eristetty rikkihapolla varustetuilla eristäjillä. Tarpeellisia vertailuja varten pidettiin idästä länteen kulkeva maajohto entisellään. Asema jäi melkein samanlaiseksi, suurimman muutoksen koki Lamontin huone, jonka pohjoiseinään asennettiin Galvonomeetrit maavirtoja ja Kommantivaaralta tulevaa sähkövirtaa varten. Elektromeeter kaikkine laitoksineen ja jolla mitattiin sähköinen varaus. Huoneessa oli yhteensä seitsemän laitetta kaukosilmällä, eli suurennuslasilla tarkkailtavaksi.

Kultalaan matkue pääsi edellistä vuotta myöhemmin, joulukuun 18 päivä ja siellä työskenneltiin lakkaamatta maavirtojen ja virtuaalikoneesta tulevan sähkövirran kanssa.

Maavirroista mainittakoon että absoluutti määritykset saatiin jo syksyllä. Molemmista idästä länteen kulkevista johdoista saatiin selvä todistus että todellakin löytyi itsenäinen ja toisistaan riippumaton maavirta, joka suuremmilla alueilla vaihteli samalla lailla kuin magneettivoimankin laita. Kummankin johdon galvanometri osoitti myös vähäisiin vaihteluihin ulottuvaa yhtäläisyyttä samalla kun virran suunta molemmissa johdoissa oli sama.

Taivaalta Kommanttivaaran virtailukoneeseen tuleva sähkövirta, jota sanottiin ”ilmavirraksi”, oli aluksi negatiivinen. Muuttui sitten positiiviseksi ja jota luonnetta sen jälkeen enimmiltään säilytti. Tämä virta vaihteli sangen paljon, kuten maavirratkin ja vieläpä niinkin että havaintojen tekeminen kävi monessa tilassa melkein mahdottomaksi. Virtuaalikoneen päälle ilmestyi kyllä valoilmiöitä nytkin, vaan ne olivat hyvin heikkoja ja vaihtelevaisia. Useasti kuitenkin saatiin reaktiooni spektroskoopilla.

Reaktiooni tunnetaan nykyisin paremmin "Tesla-biminä". Seuraavan vuoden Sodankylän kokeissa valo ei näkynyt aina paljain silmin nähtynä, vaan apuna käytettiin spektroskooppia joka toi määrätynlaisen valonsäteen esiin.

Kultalassa tavoite oli saada havainto sähkö-ilmiöistä kahdelta eri asemalta ja eri leveysasteilta. Laitteet olivat nyt samat kuin Sodankylässäkin. Epätasaisen maa-alan vuoksi maavirtojen suunnat eivät olleet ihan samat. Maahan pantujen levyjen asento oli sen tähden vaikea määritellä ja pitkällisten mittausten jälkeen, ne saatiin laskettua Ivalojokeen ja kahteen siihen juoksevaan puroon. Ilmavirran ja sen kanssa yhteydessä olevien ilmiöitten tutkimusta varten tehtiin hyvin laajalle ulottuvia varustuksia ja siksi, koska Kultalassa piti juuri päätutkimukset niistä tehtävän. Korkealle kohoavat tunturit aseman läheisyydessä tekivät olosuhteet paremmaksi kuin Sodankylässä. Aseman läheltä maa kohoaa yhtämittaisesti Pietarintunturin laelle asti.

Pietarintunturille ja sen ympärillä oleville huipuille rakennettiin neljä virtaillukonetta. Samaa laatua kuin Komanttivaarassakin oli. Asemalle kulkevat johtolangat olivat eristetty rikkihappo-eristäjillä. Koneitten korkeus merenpinnasta oli 494, 484, 413 ja 406 metriä ja kaukaisin niistä oli 3,96 km päässä asemalta. Koneitten päälle tulevien valoilmiöiden tutkimista varten tien keskivälille oli rakennettu rautauunilla lämmitettävä havaintomaja. Maja oli telefooni johdolla yhteydessä havaintoasemalle.

Kultalassa maavirrat osoittivat jo ensisilmäyksellä eroavan huomattavasti Sodankylän virroista. Voipi sanoa että niiden luonne oli täysin päinvastainen. Kun ne Sodankylässsä alinomaan vaihtelivat, pysyivät ne Kultalassa voimansa puolesta melkein muuttumattomina. Tämä osoitti sen, että kun pohjoisnavan ympäriltä löytyy revontuli vyöhyke. Sieltä löytyy myös voimakas maavirta vyöhyke. Sodankylä olisi vaihteluineen tämän vyöhykkeen sisäpuolella, Kultala taas sen ulkopuolella."

Eri korkeuksilla olevat virtailukoneet tarjosivat keinon laajalti tutkia sähkön luonnetta eri ilmakerroksissa. Sähköä synnyttävä voima, joka tavallisesti saa aikaan virran ylhäältä alaspäin, riippuu siitä kuinka korkealla huomioon otetut pisteet ovat toisiinsa verraten, kun ne ovat tietyllä etäisyydellä maan pinnasta, sillä lähellä sitä huomattiin kerros, jossa positiivisella sähköllä on suurin pontevuutensa. Tästä se sitten vähenee minimiinsä ja jälleen kasvaa ylöspäin.

Nämä päätelmät saivat vahvistusta pienillä ja liikkuvilla virtailukoneilla tehdyistä kokeista.

Kuten edellisenäkin vuonna, herättivät virtailukoneiden päälle ilmestyvät valoilmiöt, pohjolan valon tai paremminkin nykyisin ”tesla beamina” tunnettut ilmiöt erityistä huomiota.

Kannettava virtailukone:



Prof. Lemströmin kannettava laite, jolla seurataan sähkön kulkua ilmassa normaalipaineessa. A on sähkökone, B johtimen, a'a' Geissler-putket on kytketty johdoilla yhteen päähän, toinen pää on vapaa.Nuolia ja katkoviivat edustavat valon purkausvirran suunnan, joka syttyy tyhjiö-putkeen.

Puoleenväliin tunturia oli tehty lämmitettävä havaintomaja ja se vastasi hyvin tarkoitustansa. Vaikka talven luonne oli semmoinen, ettei voinut odottaa ihmeempiä valoilmiöitä, muodostui kaksi kertaa täydellinen valonsäde, jotka kohosivat koneiden päältä kohti korkeuksia. Heikkoa leimuavaa valoa nähtiin useammin ja Spekroskooppi oli parhain keino valo-ilmiöiden revontuliluonteen tuntemiseen.

Reaktiooni näkyi selvänä silloinkin, kun kuu paistoi täydeltä ja havaintoa ei ollut mahdollista nähdä paljainsilmin vaan spektroskoopin avulla.

Saadakseen vielä yhden lisätodisteen revontulien sähköluonteesta, oli matkue tuonut mukanaan Holzin influenssi sähkökoneen, jollainen tunnetaan myös Winfursti-koneena. Influenssikone antaa korkeajännitteistä sähkövirtaa ja oli sikäli edistyksellistä tekniikkaa, että sitä pyöritti Stirling-moottori. Aivan viimeistä huutoa koko aparaatit. Holtzin saattoi laittaa asemalla käymään niin, että sähkövirta kulki johtimia myöden ylös tunturinlaella olevalle virtailukoneelle. Kun konetta tahdottiin käymään, annettiin merkki telefoonilla havaintomajasta. Useita kertoja näin annettu keinotekoinen ja korkeajännitteinen sähkövirta lisäsi jo löytyvää reaktoonia.

Holzin influenssikone jolla saadaan aikaan korkeajännite virtailukoneeseen ja "reaktiooni".

Huom. Tesla käytti Leydenin-pulloja reaktioonin aikaansaamiseen.

Kaiken lisäksi influenssikone myös synnytti reaktoonia monessa tilassa, jossa sitä ei saatu ilman koneen apua. Lenström kirjoitti ensimmäisestä polaarivuodesta Suomenkielisen matkakirjan jossa on kerrottuna tapahtumat ja eläminen pohjoisessa pääpiirteittäin yksityiskohtia unohtamatta. Tarkempi selvitys tutkimusista kirjoitettiin ranskankieliseen L´Auroa Borealis julkaisuun josta on myöhemmin julkaistu englanninkielisiä otteita mm. NASA:n sivustoille. Myös runsaasti valokuvia matkasta löytyy ja niitä on esillä myös internetissä.

Lenström oikeastaan tunnetaan muualla paremmin kuin Suomessa. Polaarivuoden aikana Sodankylässä tehtiin yli 300 000 havaintoa. Laaja havaintomateriaali julkaistiin neljänä niteenä 1890-luvulla. Polaarivuoden geofysikaalisilla mittauksilla oli suuri tieteellinen merkitys 1800-luvun tiedeyhteisölle. Aineisto on edelleenkin käyttökelpoista ja niitä on siirretty paljolti sähköiseen muotoon tutkimuskäyttöön.

Tieteellisessä keskustelussa Lemströmin sähköteoriaa arvosteltiin, mutta tiedeyhteisö ei kuitenkaan pystynyt kumoamaan teoriaa uskottavalla tavalla. Lemström sai julkaistua revontulikokeidensa tuloksia, vaikkakin ne herättivät tiedepiireissä jonkinlaista ihmetystä, ...kas asia kun oli täysin uutta ja on sitä edelleenkin.

"Lenströmin koulukunta"

Kristian Birgeland

Selim Lenström aloitti pioneerityön ja hän keksi Pohjoisen valon ja miten se myös aikaansaadaan. Norjalainen keksijä ja tiedemies Birkeland, voidaan hyvinkin sanoa kuluneen Lenströmin koulukuntaan ja hän jatkoi Lenströmin aloittamia tutkimuksia omalla tahollaan. Birkeland järjesti useita tutkimusmatkoja Norjan Lappiin, jonne hän perusti observatorio verkoston revontulialueille keräämään magneettikentän tietoja. Norjan vastaava tutkimushanke Pohjoiseen toteutettiin vajaa 20 vuotta myöhemmin, vuonna 1899-1900. Mainittakoon että samaan aikaan Nikola Tesla oli myös tuolloin Coloradossa....

Röngensäteiden innoittamana Birkeland kehittää alipainekammion ja tutkii magneettien vaikutusta katodisäteisiin. Birkeland huomasi, että kun elektronisuihku suunnataan kohti valon magneettisia napoja, revontuli voidaan valmistaa samalla tavalla laboratorio olosuhteissa. Birgelandin virtauksen nimellä, kantaa myös voimansiirtolinja kahden sähkömagneettisen kentän välillä, kuten auringon ja maapallon välillä. Virtauksen ollessa näkyvä se näkyy köysimäisenä valonsäteenä. Saman kaltaista ilmiötä tutki myös Itävaltalainen luonnontieteilijä Viktor Schaubert joen virtauksissa ja kosken putoksissa.

Nikola Tesla

Nikola Tesla seurasi tarkasti mitä maailman tiedepiireissä tapahtuu ja osoittaa olevansa aikaisin patenttiensa kautta, tietoinen ”Pohjolan valosta” ja sen suhteen kuuluu Lenströmin koulukuntaan. Tesla on valokuvattuna sähköpurkauksien keskellä Colorado Sprigssissä ja tottakai kirja on Selim Lenströmin L´Aurorea Borealis . Joka tapauksessa Tesla käytti Coloradossa taivaskanavan avaamiseen Leydenin pulloja. Alkuunsa sitä ryypättiin koko kaupungin kanssa harjakaisissa useampi potto samppakaljaa, että saadaan pulloja, mutta jo sisältönsä puolesta arvokkaana, Tesla päätyi käyttämään paikallisen vesipullottamon pulloja. Kondensaattorit tehtiin noista pulloista laittamalla niiden sisälle vuorisuolaa sähköä johtamaan. Pullon ulkopuolelle metallivaippa ja korkkiin metallilanka pullon sisälle. Jokainen 576 pulloa oli varattu sähköllä 356 V jännitteelle ja jotka kytkettiin sarjaan.



Sillä saatiin yli 200000 V kerta rykäisy ja rööri ylös asti auki. Teslan mukaan jännite 60 mailin korkeudesta mikä tällä välillä vaikuttaa on 360000 V. (4A virta 1440 kW)

Herman Plauson



Viimeisenä mainitsen vielä Herman Plausonin, joka oli Virolainen professori, insinööri ja keksijä. Plauson oli johtajana Hampurissa Otto Traun Researsc Laboratoriossa ja jossa kehitettiin Fisher-Tropsch menetelmää. Herman Plauson tutki Suomessa 1920- luvulla ilmasta ja maasta saatavaa sähköä ja hän käytti niissä apuna ilmapalloja, joiden ympärille oli punottu sinkkiamalgaami vaijerista verkko. Johdinvaijerin kelaamiseen ja korkeuden säätämiseen oli veivi ja kela kahden tolopan välissä. Veivistä vääntämällä ilmapallon korkeutta sai nostettua ja laskettua. Yksi ilmapallo tuotti noin 800 wattia kun kaksi jo kolminkertaisti tehon. Plauson kehitti erityisesti resonointi tekniikka, taajuutta joka vaikutti sähkövirran tulon lisääntymiseen. Lisäksi hän huomasi, että lisäämällä ilmapallon ja maan väliseen johtimeen useampia kipinävälejä, tämä lisäsi saatavan virran määrää moninkertaisesti.

Lähteet:

Selim Lenströmin päiväkirja Sodankylän observatoriossa ja Kultalassa vuonna 1881 - 1882. Useamman tutkimukseen osallistuneen "ylioppilaan" kirjoitus ja tutustuminen seuraelämään paikallisen väestön kanssa. Kirjan loppupuolella on kuvaus "virtailukoneesta" jolla saatiin aikaan "pohjoisen valo" ja revontulista sähkövirtaa:
http://s1.doria.fi/helmi/bk/1800/fem199 ... ndex3.html

L´Aurora Boreale.PDF Ranskankielinen julkaisu 238 sivua: http://ia600408.us.archive.org/11/items ... 00lems.pdf
Muut tallenteet: https://archive.org/details/lauroreborale00lems
Suomen Polaariretkikunta: http://www.kirjasto.oulu.fi/lapinkuvat/polaari/teksti#
Suomen Polaariretkikunnan kuva-albumi: http://www.kirjasto.oulu.fi/lapinkuvat/ ... /1#content
http://sodankylanverkkolehti.fi/2012/09 ... laan-1882/
Mystinen pohjoisen valo: http://home.arcor.de/oooooo/page/projec ... light.html
http://www.sanapaltti.fi/files/3813/832 ... sinnot.pdf
Kaisaniemestä Kumpulaan: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/27404
Galvanometri: http://www.helsinki.fi/yliopistonhistor ... vallus.htm
http://www.futilitycloset.com/2009/11/0 ... al-aurora/
http://www.kysy.fi/kysymys/milloin-sytt ... onepajalla
Leydenin pullo: http://fi.wikipedia.org/wiki/Leidenin_pullo
Selim Lenström, Observations faites aux stations de Sodankylä et de Kultala: https://catalyst.library.jhu.edu/catalog/bib_904425
Virtailukone: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/c ... realis.jpg
Influessikone: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/c ... achine.jpg
Foliosuikaleen leijutus koronasuikaleessa: http://guns.connect.fi/innoplaza/energy ... index.html