Tuttu magneettimoottori, jota on täälläkin ihmetelty. Se on mahdollinen, kun huomioidaan magnetismin teorian parittomien elektronien spinit kokonaisuudessaan niiden vakuumivuorovaikutuksineen eli elektronien spineihin liittyvät ns. torsiokenttävuorovaikutukset ja spintroniikan viime vuosikymmenillä tehdyt löydökset ja magnetismiin liittyvät kokeellisesti löydetyt ja toistettavissa olevat ilmiöt.
Kun oletetaan keksinnön toimivan, kuten videolla näytetään, magneettimoottorin hidas käynnistyminen yllättää. Miten niinkin hidas roottorille annettu liikevoima riittää indusoimaan staattorin keloihin tarpeeksi sähkövirtaa, jonka magneettikentän tuottama vääntövoima on roottorin yhdellä jaksolla asymmetrinen eli suuntautunut kokonaisuudessaan enemmän toiseen suuntaan? Se viittaa ainakin siihen, että moottori on tarkasti hienosäädetty, vaikka kokoonpano näyttää melko nopeasti kasattavalta.
Periaatteessa yksi mahdollisuus on soveltaa Bedinin bifilaarikelojen kaltaista järjestelmää, mutta akun tilalla hyödynnetään kondensaattoria, johon varastoitunut sähköenergia liipaistaan oikeassa vaiheessa takaisin moottoriin. Taidokkaasti tehtynä kondensaattorin voi korvata sopivilla bifilaarikeloilla, jotka tuottavat tarvittavan hetkellisen kapasitanssin eli sähköenergian varastoitumisen, joka oletettavasti puretaan oikeassa vaiheessa moottorin pyörimisliikkeen myötäisesti.
Vastaavaa moottoria voi tutkia kartoittamalla kokeellisesti erilaisten bifilaarikelojen antamia sähkömotorisia vasteita roottorille, jossa on kahdeksan radiaalisesti suunnattua neodyymimagneettia. Kun käytäntö ratkaisee, mittaamalla suoraan roottorin vääntövoimavasteita on hyvät mahdollisuudet onnistua, koska se on viimekädessä konkreettisesti mitattavissa oleva vääntövoima, joka pyörittää moottoria.
Oletettavasti magneettien pitää olla pinnoitettu johtavalla materiaalilla. Silloin magneettien pinnalle muodostuu pyörrevirtoja, joilla voi olla merkitystä.
Kokeiluissa kannattaa huomioida seuraavat piirrokset.