Sähkömagneettisen energian muuntamisprosessit ja uuden tyyppisten sähkölaitteiden kehittely edellyttää elektroniikan ja sähköpiirien tuntemusta. Kuitenkin kaikesta huippuosaamisesta ja piirikehityksestä huolimatta kannattaa huomioida, että sähkömagnetismi on kokonaisuudessaan hyvin laaja alue ja siihen sisältyy ilmiöitä, joita ei vielä täysin ymmärretä.
Esimerkiksi Bedinin monopolemoottorit tai energisaattorit, joista perus SG on yksinkertaistettu versio uuden tyyppisen sähköilmiön opiskeluun, perustuvat magneettikentän nopean romahtamisen tai kääntymisen yhteydessä muodostuvan jännitepiikin ja siihen liittyvän energian kaappaamiseen ja hyödyntämiseen. Kun herätetyllä energialla varataan diodien kautta suoraan akkuja, ne varautuvat ns. negatiivisella energialla, jolloin ladattavat akut eivät ole yhteensopivia tavallisten laturien kanssa, vaikka ne voivat antaa tehoa lampuille, DC-moottoreille ja inverttereille. Kun energialla varataan diodien kautta ensin kondensaattorit sopivalle tasolle ja niiden varaus puretaan sitten sopivalla jännitteellä ja oikeassa vaiheessa akkuihin, ne varautuvat normaalisti positiivisella energialla ja ovat yhteensopivia kaikkien tavallisten laturien kanssa. Viimeksi mainittuun löytyy valmiita piirikaavioita ja paljon muutakin John Bedinin ja Tom Beardenin (2011) kirjasta Free Energy Generation – Circuits & Schematics.
Beardenin (2006) teoreettinen selitys ilmiölle (kannattaa opiskella, tässä vain alkupala)
http://www.cheniere.org/correspondence/091206.htmJyrkkä kenttägradientti lyhyellä matkalla tuottaa ”anomalioita”. Yhtäkkinen kenttägradientti nostaa vakuumin Dirac merestä ylimääräisiä elektroneja ja tuottaa tavallisten elektronien ryntäyksen, jota kutsutaan ”Lenzin lain” virraksi. Samalla jäljelle jäävät, mutta huomioimattomat Dirac meren aukot, josta ylimääräiset elektronit yhtäkkiä nostettiin, ovat negatiivisen massaenergian elektroneja ja liikkuvat sellaisinaan vastakkaiseen suuntaan kuin merestä nostetut positiivisen massaenergian elektronit.
Lähdevarauksena Dirac aukko (negatiivisen massaenergian elektroni) emittoi jatkuvasti negatiivisen energian fotoneja, siten vakiinnuttaen ja jatkuvasti uudistaen valonnopeudella negatiivisen sähkömagneettisen energian kentät ja potentiaalit. Negatiivisen massaenergian aukot hylkivät gravitaatiollisesti normaalia massaa, joka puolestaan hylkii niitä, jolloin aukoilla on taipumus vaeltaa poispäin varsinkin tähtien ja planeettojen jyrkistä gradienttiprosesseista. Tuloksena avaruuden syvänteisiin kumuloituvat Dirac aukot ovat astrofyysikkojen etsimää ”pimeää ainetta” ja niihin liittyvät negatiivisen energian kentät ovat ”pimeää energiaa”. Jos tuotamme ja käytämme labravälineissämme Dirac aukkoja (pimeää ainetta) ja niiden negatiivisen sähkömagneettisen energian kenttiä (pimeää energiaa), voimme kehittää nopeasti käyttökelpoisia antigravitaatio laitteita ja järjestelmiä.
Aivan, kumpaakin pimeää ainetta ja pimeää energiaa voidaan saada helposti aikaan laboratorion ”terävästi pulssaavissa” sähkömagneettisissa piireissä ja niiden omituista fenomenologiaa voidaan helposti opiskella labra-alustalla. Esimerkiksi Bedini on käyttänyt jo jonkin aikaa pimeää energiaa (negatiivisen sähkömagneettisen energian pulsseja) hänen patentoimissaan akun latausprosesseissa, mutta viittaa siihen ”säteilevänä energiana” (joka oli Teslan termi oudolle energialle, joka tuli nähtäväksi).
…
Jos varaat akkua negatiivisella energialla, kuten Bedini prosesseissa, toistuvat negatiiviset energiapulssit johdetaan akkuun, joka näyttää olevan kytketty ”takaperin”. Varausprosessi ei välitä siitä, vastaanottaako se positiivista energiaa yhdestä suunnasta vai negatiivista energiaa toisesta suunnasta. Jos se vastaanottaa positiivista energiaa, akun impedanssista johtuen osa sisään menevästä energiasta häviää ympäristöön, jolloin varausprosessin COP < 1.0. Toisaalta, jos se vastaanottaa negatiivista energiaa, samasta akun impedanssista johtuen osa ylimääräisestä negatiivisesta energiasta saadaan vahvistuksena suoraan ympäristön paikallisesta vakuumista, jolloin kokonaisuudessaan varausprosessin COP > 1.0.
Tämä on todellinen overunity COP prosessi, jota Bedini on käyttänyt rutiininomaisesti jo vuosia. Se antaa hänelle erittäin hyvän COP > 1.0 akun varausprosessin, jossa COP = 3.0 – 8.0 on jo valmiiksi saavutettavissa, kunhan on selvittänyt ohjaus- ja käyttöproseduurit negatiiviselle energialle.
Beardenin (2007) täydennys edelliseen.
http://www.cheniere.org/correspondence/091607.htmJohn Bedini on herättänyt ja käyttänyt pimeää ainetta (negatiivisen massaenergian Dirac aukkoja) ja pimeää energiaa (niiden negatiivisen energian sähkömagneettisia kenttiä) hänen akkujen latauspiireissään noin 20 vuotta! Hän on löytänyt keinon, jolla sen saa taianomaisesti toimimaan. Hänellä pitäisi olla pian toimivia laitteita markkinoilla (jotka menevät tuotantoon tätä kirjoittaessani). Edelleen, hänen erikoisilla ja hyvin moderoiduilla nettisivuillaan, kymmenittäin asialle omistautuneita ja itsenäisiä tutkijoita on jo menestyksekkäästi replikoinut Bedinin overunity järjestelmiä.
Lisäys ketjun edellisellä sivulla esitettyihin SG piireihin.
Npn transistorin (kuvassa vasemmalta oikealle kanta B, kollektori C ja emitteri E) emitterin ja kollektorin yli kannattaa kytkeä neonlamppu, joka suojaa transistoria jännitepiikeiltä silloin, kun piirin ulostulon akku ei ole kytketty, koska muuten reilu 300 V jännitepiikit polttavat (suositellun) audiotransistorin. Jos tehokelan haaroittaa useampaan osaan lisäämään tehoa, jokaiselle haaralle tuleva transistori kannattaa suojata omalla neonlampulla, kuten esimerkiksi Peter Lindemann & Aaron Murakami (2013) Bedini SG – The Complete Beginner’s Handbookin 7 transistorin piirikaaviossa näkyy.
Neonlamppu suojaa transistoria siten, että sen neonkaasu ionisoituu noin 90 voltin jännitteellä ja muodostaa silloin johtavan oikosulkusillan transistorin ohi, jolloin jännitepiikit eivät polta reilu 100 voltin audiotransistoria. Lampun ionisoitunut neonkaasu on vapaiden neonatomien ja elektronien muodostamaa väliainetta eli plasmaa, joka johtaa erittäin hyvin sähköä ja sen ansioista yli 90 V jännitteellä virrat kulkevat neonlampun kautta. Samalla neonlampun valonväläykset tuovat jännitepiikit näkyviin.