Kipinäväli, kondensaattori ja kela

Valvoja: Yllapito

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja Ville » 29.08.2019 12:47

Elektronia ympäröivän vakuumin virtuaalisen hiukkasvuon luonteesta

Kuva

Osoitamme jokaiseen positiivisen energian elektroniin liittyvän aika-avaruuden kaarevuuden, joka estää vapaiden Dirac meren aukkojen yhdistymisen elektroneihin ja siten elektronien katoamisen.*

* Tämä tarvitsee hieman modifiointia. Perusteellisesti niin kutsutun ”eristetyn” havaitun elektronin ympärillä on virtuaalisten positronien (Dirac meren 4-aukkojen) klusteri. Jolloin myös positroni vaikutus on läsnä, vaikka tosin virtuaalisessa muodossa, ei havaittuina positroneina. Molempien, positiivisen varuksen ja sisäisen negatiivisen varauksen magnitudit ovat äärettömiä. Niiden ero on kuitenkin finiittinen ja se kuvaa keskusvarauksen ”havaittua” varausta. Siellä on siten elektronivarauksen nettohavaittu suojaus (aika-avaruuden kaarevuus), joka huomioidaan elektronin havaittuna varauksena.

Dirac mereen, Dirac aukkoihin, Dirac aukkovirtoihin ja negatiiviseen energiaan liittyy edelleen elementtejä, joista ollaan tieteellisessä yhteisössä ja johtavien teoreetikkojen kesken vahvasti eri mieltä. Monesti ”ratkaisu”, johon päädytään, riippuu tehdyistä lähtöoletuksista ja siitä, miten matematiikkaa sovelletaan. Ei ole mitään ratkaisevaa koetta, joka näyttäisi toteen, ettei negatiivista energiaa voi olla olemassa, päinvastoin, monet asiat varaavat negatiivisia energiatiloja. Esimerkiksi ytimen sidosenergiaan liittyy massan katoamista (positiivisen energian hävikkiä) ja siten negatiivisia energiatiloja, kuten hyvin tiedetään. Yhteen sidottujen nukleonien massa on pienempi kuin samojen vapaiden nukleonien massa ja tämä tosiasia tiedetään ja hyväksytään laajasti.

Yksi valkoinen korppi riittää todistamaan, etteivät kaikki korpit ole mustia. Joten yksi kokeellinen todiste massaenergian ”katoamisesta” ja negatiivisista energiatiloista todistaa negatiivisen energian ja negatiivisen massan olevan todellisia. Todellakin, jokainen massan absorboima fotoni ja jokainen massa-ajan emittoima fotoni todistavat saman pointin universaalisti: massa on muuttuva. Samojen protonien ja neutronien kokoonpano ytimessä, joka on menettänyt massaa, on ”menettänyt” myös osan gravitaatiosta, jonka sitoutumattomien protonien ja neutronien positiiviset massat muutoin tuottaisivat. Sen vuoksi, asianmukainen määrä ”negatiivista gravitaatiota” toimii jo valmiiksi yhdessä positiivisen gravitaation kanssa jokaisessa atomiytimessä. Se liittyy jokaisessa ytimessä olevien sidottujen nukleonien negatiivisiin energiatiloihin. (Tom Bearden 2002, 501, 507.)
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja siviili2003 » 21.11.2019 21:27

tän linkin sisällöstä on ainakin tesla junior kiinnostunut:


siis henry foordin kuuluisa spärrepuola


https://studylib.net/doc/8191195/the-mo ... ition-coil
Avatar
siviili2003
 
Viestit: 2908
Liittynyt: 16.09.2009 20:08

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja tesla » 13.02.2020 03:37

https://www.youtube.com/watch?v=uyYAFK1TrTA

Kunnon jytkyt bäk ii-em-effit! sopii just tälle palstalle. Hyötykäyttöä? No toki on. Voima ei jätä arvailuille varaa.
tesla
 
Viestit: 645
Liittynyt: 05.11.2013 08:40

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja Ville » 06.12.2020 15:09

Sähkömagneettisen energian muuntamisprosessit ja uuden tyyppisten sähkölaitteiden kehittely edellyttää elektroniikan ja sähköpiirien tuntemusta. Kuitenkin kaikesta huippuosaamisesta ja piirikehityksestä huolimatta kannattaa huomioida, että sähkömagnetismi on kokonaisuudessaan hyvin laaja alue ja siihen sisältyy ilmiöitä, joita ei vielä täysin ymmärretä.

Esimerkiksi Bedinin monopolemoottorit tai energisaattorit, joista perus SG on yksinkertaistettu versio uuden tyyppisen sähköilmiön opiskeluun, perustuvat magneettikentän nopean romahtamisen tai kääntymisen yhteydessä muodostuvan jännitepiikin ja siihen liittyvän energian kaappaamiseen ja hyödyntämiseen. Kun herätetyllä energialla varataan diodien kautta suoraan akkuja, ne varautuvat ns. negatiivisella energialla, jolloin ladattavat akut eivät ole yhteensopivia tavallisten laturien kanssa, vaikka ne voivat antaa tehoa lampuille, DC-moottoreille ja inverttereille. Kun energialla varataan diodien kautta ensin kondensaattorit sopivalle tasolle ja niiden varaus puretaan sitten sopivalla jännitteellä ja oikeassa vaiheessa akkuihin, ne varautuvat normaalisti positiivisella energialla ja ovat yhteensopivia kaikkien tavallisten laturien kanssa. Viimeksi mainittuun löytyy valmiita piirikaavioita ja paljon muutakin John Bedinin ja Tom Beardenin (2011) kirjasta Free Energy Generation – Circuits & Schematics.

Beardenin (2006) teoreettinen selitys ilmiölle (kannattaa opiskella, tässä vain alkupala)
http://www.cheniere.org/correspondence/091206.htm

Jyrkkä kenttägradientti lyhyellä matkalla tuottaa ”anomalioita”. Yhtäkkinen kenttägradientti nostaa vakuumin Dirac merestä ylimääräisiä elektroneja ja tuottaa tavallisten elektronien ryntäyksen, jota kutsutaan ”Lenzin lain” virraksi. Samalla jäljelle jäävät, mutta huomioimattomat Dirac meren aukot, josta ylimääräiset elektronit yhtäkkiä nostettiin, ovat negatiivisen massaenergian elektroneja ja liikkuvat sellaisinaan vastakkaiseen suuntaan kuin merestä nostetut positiivisen massaenergian elektronit.

Lähdevarauksena Dirac aukko (negatiivisen massaenergian elektroni) emittoi jatkuvasti negatiivisen energian fotoneja, siten vakiinnuttaen ja jatkuvasti uudistaen valonnopeudella negatiivisen sähkömagneettisen energian kentät ja potentiaalit. Negatiivisen massaenergian aukot hylkivät gravitaatiollisesti normaalia massaa, joka puolestaan hylkii niitä, jolloin aukoilla on taipumus vaeltaa poispäin varsinkin tähtien ja planeettojen jyrkistä gradienttiprosesseista. Tuloksena avaruuden syvänteisiin kumuloituvat Dirac aukot ovat astrofyysikkojen etsimää ”pimeää ainetta” ja niihin liittyvät negatiivisen energian kentät ovat ”pimeää energiaa”. Jos tuotamme ja käytämme labravälineissämme Dirac aukkoja (pimeää ainetta) ja niiden negatiivisen sähkömagneettisen energian kenttiä (pimeää energiaa), voimme kehittää nopeasti käyttökelpoisia antigravitaatio laitteita ja järjestelmiä.

Aivan, kumpaakin pimeää ainetta ja pimeää energiaa voidaan saada helposti aikaan laboratorion ”terävästi pulssaavissa” sähkömagneettisissa piireissä ja niiden omituista fenomenologiaa voidaan helposti opiskella labra-alustalla. Esimerkiksi Bedini on käyttänyt jo jonkin aikaa pimeää energiaa (negatiivisen sähkömagneettisen energian pulsseja) hänen patentoimissaan akun latausprosesseissa, mutta viittaa siihen ”säteilevänä energiana” (joka oli Teslan termi oudolle energialle, joka tuli nähtäväksi).


Jos varaat akkua negatiivisella energialla, kuten Bedini prosesseissa, toistuvat negatiiviset energiapulssit johdetaan akkuun, joka näyttää olevan kytketty ”takaperin”. Varausprosessi ei välitä siitä, vastaanottaako se positiivista energiaa yhdestä suunnasta vai negatiivista energiaa toisesta suunnasta. Jos se vastaanottaa positiivista energiaa, akun impedanssista johtuen osa sisään menevästä energiasta häviää ympäristöön, jolloin varausprosessin COP < 1.0. Toisaalta, jos se vastaanottaa negatiivista energiaa, samasta akun impedanssista johtuen osa ylimääräisestä negatiivisesta energiasta saadaan vahvistuksena suoraan ympäristön paikallisesta vakuumista, jolloin kokonaisuudessaan varausprosessin COP > 1.0.

Tämä on todellinen overunity COP prosessi, jota Bedini on käyttänyt rutiininomaisesti jo vuosia. Se antaa hänelle erittäin hyvän COP > 1.0 akun varausprosessin, jossa COP = 3.0 – 8.0 on jo valmiiksi saavutettavissa, kunhan on selvittänyt ohjaus- ja käyttöproseduurit negatiiviselle energialle.


Beardenin (2007) täydennys edelliseen.
http://www.cheniere.org/correspondence/091607.htm

John Bedini on herättänyt ja käyttänyt pimeää ainetta (negatiivisen massaenergian Dirac aukkoja) ja pimeää energiaa (niiden negatiivisen energian sähkömagneettisia kenttiä) hänen akkujen latauspiireissään noin 20 vuotta! Hän on löytänyt keinon, jolla sen saa taianomaisesti toimimaan. Hänellä pitäisi olla pian toimivia laitteita markkinoilla (jotka menevät tuotantoon tätä kirjoittaessani). Edelleen, hänen erikoisilla ja hyvin moderoiduilla nettisivuillaan, kymmenittäin asialle omistautuneita ja itsenäisiä tutkijoita on jo menestyksekkäästi replikoinut Bedinin overunity järjestelmiä.


Lisäys ketjun edellisellä sivulla esitettyihin SG piireihin.

Kuva

Npn transistorin (kuvassa vasemmalta oikealle kanta B, kollektori C ja emitteri E) emitterin ja kollektorin yli kannattaa kytkeä neonlamppu, joka suojaa transistoria jännitepiikeiltä silloin, kun piirin ulostulon akku ei ole kytketty, koska muuten reilu 300 V jännitepiikit polttavat (suositellun) audiotransistorin. Jos tehokelan haaroittaa useampaan osaan lisäämään tehoa, jokaiselle haaralle tuleva transistori kannattaa suojata omalla neonlampulla, kuten esimerkiksi Peter Lindemann & Aaron Murakami (2013) Bedini SG – The Complete Beginner’s Handbookin 7 transistorin piirikaaviossa näkyy.

Neonlamppu suojaa transistoria siten, että sen neonkaasu ionisoituu noin 90 voltin jännitteellä ja muodostaa silloin johtavan oikosulkusillan transistorin ohi, jolloin jännitepiikit eivät polta reilu 100 voltin audiotransistoria. Lampun ionisoitunut neonkaasu on vapaiden neonatomien ja elektronien muodostamaa väliainetta eli plasmaa, joka johtaa erittäin hyvin sähköä ja sen ansioista yli 90 V jännitteellä virrat kulkevat neonlampun kautta. Samalla neonlampun valonväläykset tuovat jännitepiikit näkyviin.
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja Ville » 06.12.2020 23:10

Lisää suomennoksia.

Tom Bearden. 2006. Negative impedance: What It Is and How It Works.
http://www.cheniere.org/correspondence/091206.htm

Positiivisen energian sähkömagneettinen energiavirta on ”luonnostaan hajaantuvaa” sähkömagneetista energiaa. Positiivinen energiavirta pyrkii jatkuvasti poikkeamaan sen suunnasta tai sen reitiltä ja hajaantumaan takaisin ympäristöön. Se, mitä kutsumme ”konduktanssiksi” (sähkönjohtavuudeksi), on reitin tai johtimen kykyä pitää tuo hajaantuva pyrkimys johtimen tai reitin myötäisenä. Niinpä täydellistä johdinta pitkin saadaan sama määrä positiivista energiavirtaa ulos kuin siihen laitetaan sisään.

Se, mitä kutsumme ”impedanssiksi” (muuttuvan sähkövirran vastus) on a priori konduktanssin alenemista. Jos positiivinen energiavirta kohtaa reitillään impedanssia, impedanssi alentaa konduktanssia ja silloin impedanssin alueella virtaus ei pysy täysin reitillään. Joten impedanssin alueella osa positiivisesta energiasta hajaantuu sen reitiltä pois ja takaisin ympäristöön. Joten impedanssialueelta ulostulevaa ja reitillä pysyvää positiivista energiaa on määrällisesti vähemmän positiivista energiaa, joka menee impedanssialueelle sisään.

Negatiivisen energian sähkömagneettinen energiavirta on ”luonnostaan yhdistyvää” sähkömagneettista energiaa. Ylimääräistä negatiivista energiaa ympäristöstä pyrkii jatkuvasti yhdistymään sen virtausreitille tai negatiivisen energiavirran johtimeen. Tässä tapauksessa se, mitä kutsumme ”konduktanssiksi”, on reitin tai johtimen kykyä pidätellä tuota ympäristön ylimääräistä energiaa, joka pyrkii yhdistymään energian virtausreitille ja suurentamaan sitä. Täydellisessä johtimessa tai reitissä tuon ylimääräisen yhdistyvän negatiivisen energian pidättely onnistuu 100 prosenttisesti. Joten missä tahansa 100 prosenttisesti johtavalla reitillä negatiivisen energian ulostulo on yhtä suuri kuin sen sisäänmeno tuota reittiä myöten.

Kun negatiivisen energiavirran reitti sisältää impedanssia, tuo impedanssi alentaa johtavan reitin pidätyskykyä, joten tuolla ”normaali impedanssi” alueella negatiivisen energiavirran ”ylimääräisen yhdistyvän energian pidätyskyky” on alentunut. Joten ympäristöstä virtaa sisään ylimääräistä negatiivista energiaa, joka impedanssialueella lisäytyy alkuperäiseen energiavirtaan, jolloin impedanssialueelta virtauksen alkuperäisen reitin myötäisesti ulostuleva negatiivinen energia on suurempi kuin negatiivinen energia, joka virtasi alkuperäisen reitin tai johtimen myötäisesti sisään tuolle impedanssialueelle. Lyhyesti, (tavallisen resistanssin, kapasitanssin tai induktanssin) tavallinen impedanssi toimii kuin ”todellinen negatiivinen impedanssi” sen lävitse kulkevan negatiivisen energian automaattisella vahvistuksella. Ylimääräinen negatiivinen energia on tietenkin ympäröivän vakuumiympäristön vapaasti varustamaa.

Ja tuo toiminto tuottaa ”todellisen negatiivisen vastuksen”. Itseasiassa impedanssi (kuten vastus) on täysin normaali, vain tietyn tyyppinen sähkömagneettinen energiavirta ja sille ominainen perustavanlaatuinen käytös on muuttunut.

Positiivisella energiavirralla impedanssi ”syöttää energiaa pois sen reitiltä ja takaisin aktiiviseen ympäristöön”, vähentäen positiivisen energian virtaa, kun se jatkaa pidemmälle piireissä. Se on tunnettu ja todennettu operointijärjestelmän energiavirran ”häviöinä” tai vain lyhyesti ”järjestelmän häviöinä”.

Negatiivisella energiavirralla impedanssi ”syöttää ylimääräistä energiavirtaa aktiivisesta ympäristöstä meneillä olevaan virtaan”, lisäten piirissä ilmenevän negatiivisen energian virtaa. Se on tunnettu ja todennettu järjestelmän energiavirran ”vapaana vahvistuksena”.


Beardenin (2006) täydennys
http://www.cheniere.org/correspondence/021306.htm

Tesla käsitteli myös negatiivista energiaa ja negatiivisia sähkömagneettisia kenttiä, jotka ovat ”pimeää energiaa”, kuten myös negatiivisen massaenergian virtoja, joita kutsutaan ”pimeäksi aineeksi”.

Tesla kutsui negatiivista energiaa säteileväksi energiaksi ja haki sille jopa pari patenttia.

Bedini, läheinen kollega usealta vuosikymmeneltä, on käyttänyt negatiivista energiaa (ja negatiivisen massaenergian virtoja) hänen akkujen varauspiireissä jo jonkin aikaa. Olen Bedinin kanssa jättänyt alustavan patenttihakemuksen negatiivisen energian herättämisestä ja käytöstä sähkömagneettisissa piireissä ja järjestelmissä.

Mikä tahansa terävä ja voimakas gradientti avaruuden pienen palan (vakuumin pienen palan, Dirac meren pienen palan) yli nostaa elektroneja Dirac meren aukoista ja tuottaa todellisen ylimääräisen elektronivirran (jota kutsutaan yleensä Lenzin lain efektiksi), joka pyrkii tasapainottamaan tilanteen, jota terävä gradientti pyrkii muuttamaan. Varatut aukot eivät ole Diracin ehdottamia positroneja! Ne ovat tosiasiassa negatiivisen massaenergian elektroneja ja lähdevarauksina (sen ajan kuin säilyvät) ne emittoivat valonnopeudella negatiivisen energian fotoneja, joista koostuu negatiivisen energian kentät ja potentiaalit – niin kutsuttu ”pimeä energia”, jota astrofyysikkomme ovat teleskoopeillaan etsineet.

Normaali positiivisen massaenergian materia hylkii negatiivisen massaenergian aukkoja, jolloin ne liikkuvat vastakkaiseen suuntaan kuin aukoista nostetut normaalit elektronit. Tavallisesti negatiivisen massaenergian aukkovirta menee takaisin maahan, jossa aukot uudelleenyhdistyvät elektroneihin ja niiden muodostamat elektroni/aukkoparit palautuvat takaisin Dirac meren vakuumin osiksi. Elektronien yhdistyessä Dirac meren aukkoihin, ne vain katoavat, eivätkä emittoi positiivista sähkömagneettista energiaa. Niiden positiiviset ja negatiiviset massat ovat yhtä suuria ja yhteensä nolla ilman säteilyä.
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja tesla » 07.12.2020 00:45

Täyttä kultaa joka sana. Kiitos. Mahtavaa luettavaa. Jotenkin suomenkielellä kolahtaa tajuntaan eri lailla.
tesla
 
Viestit: 645
Liittynyt: 05.11.2013 08:40

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja Ville » 07.12.2020 22:15

Jostain virtaa vapaata energiaa ja kanavoin sen tänne kaikille asiasta kiinnostuneille. Suomentaminen on antoisaa, kun se edistää teoreettista tutkimusta ja pohjustaa tulevia kokeiluja. Uuden löytäminen ja inspiroituminen virkistää ajattelua.

Beardenin vastaus (07 May 2004)
http://www.cheniere.org/correspondence/050704.htm

Johnin piirit, joista jotkin on erityisesti suunniteltu tuottamaan ja käyttämään negatiivista energiaa, tekevät huomionarvoisia asioita, joiden luulen olevan varsinainen tulevaisuuden aalto. Jokainen impedanssi kulkureitillä, piirin siinä osassa, jossa negatiivinen energia virtaa, itseasiassa syöttää vapaasti ympäristöstä lisää negatiivista energiaa virtaukseen. Se tarkoittaa, että jokainen impedanssi tuo esiin Kronin negatiivisen vastus efektin, mutta vain negatiiviselle energialle. Kun taas normaalista positiivisesta energiasta osa poikkeaa ja karkaa impedansseissa takaisin ulkoiseen ympäristöön. Negatiivisella energiavirralla impedanssit sallivat ympäristön aktiivisen vakuumin/aika-avaruuden ylimääräisen negatiivisen energian yhdistymisen negatiivisen energian virtaan.

Olemme saaneet kirjassa ainakin sen ydinmehun, mutta kukaan ei ole vielä erinomaisesti ratkaissut negatiivista energia juttua. Bedini on mahdollisesti siinä paljon pidemmällä kuin kukaan muu, ainakin niin pitkälle kuin olen tietoinen. Joten keksijät tulevat jatkossakin törmäämään ”negatiivisiin energia” tilanteisiin, tietämättä mitä tapahtuu ja kompuroivat sen kanssa ympäri karttaa.


Beardeinin vastaus (01 Apr 2004) täydentyy
http://www.cheniere.org/correspondence/040104.htm

Jos haluat todella päästää nuoret graduopiskelijat vapaaksi, osoita heille ”negative resonance absorption of the medium” alue ja katso selitykseni sille. Jonkin aikaa sitten fyysikot ovat todistaneet, että UV- ja IR-taajuuksilla voidaan hyödyntää varattujen hiukkasten itseoskillaatioita, syöttämällä niille samalla taajuudella energiaa, jolloin erityiseen väliaineeseen syötetyt itseoskillaatiot antavat ulos jotain 18 kertaa enemmän energiaa kuin niihin laitetaan sisään Poynting laskelmien mukaan. Tämä on ollut tunnettua ja kokeellisesti osoitettua jo ainakin 40 vuotta.

Katso http://www.cheniere.org/misc/bohren.htm


Bearden viittaa edellä Craig F. Bohrenin kokeiluun ”How can a particle absorb more than the light incident on it?” (Department of Meteorology, Pennsylvania State University). Am. J. Phys. 51 (4), April 1983.
http://www.cheniere.org/references/bohren/index.htm

Tiivistelmä: Hiukkanen voi todellakin absorboida enemmän valoa kuin siihen kohdistetaan. Metalliset hiukkaset (johtimissa) ovat ultraviolettitaajuuksilla yksi sellainen ryhmä ja eristävät hiukkaset infrapunataajuuksilla ovat toinen sellainen ryhmä. Ensin mainitussa vahva absorptio liitetään pintaplasmonien virittymiseen ja jälkimmäisessä pintafononien virittymiseen. Molemmissa tapauksissa hiukkasen kohdealue siihen lankeavalle valolle näyttää olevan paljon suurempi kuin sen geometrisen poikkileikkauksen pinta-ala. Tämä on silmiinpistävän ilmeisestä Poynting vektorin kenttäviivoista pienen pallon läheisyydessä, jota tasoaalto valaisee.
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja Ville » 08.12.2020 14:33

John Bedini vastauksia (11 Nov 2004)
http://rexresearch.com/bedini/bedini.htm

Kyllä, olen tehnyt tämän kokeilun ja sillä herätetään ”lamellaaristen virtojen” sääntö, joka on Kronilta, ei minulta. Se tarkoittaa, että virrat jaetaan haaroihin. Jokainen ”lamellaarinen skalaarivirta” lisäytyy kokonaisuuden summaan. Heavisidevirta ympäröi johdinta, se on melkein kuin reaktiivista tehoa ja digitaalisen mittarin on hyvin vaikea lukea sitä. Järjestelmä on ”unity system”, sen mitä laitat sisään, saat ulos, mutta menetät paljon hauenleuoilla ja huonoilla johtimilla. Jos haluat nähdä, mikä varaa akkuja, tarvitset oskilloskoopin. Ulostulon positiivinen johto vedetään monen kierroksen solenoidikelan keskuksen läpi, jolloin se kytkeytyy 90° kulmassa Heavisidevirtaan. Se mitä näet on soiva aalto, joka varaa akkua, se ei ole sähköä sen varsinaisessa muodossa, se on sähkön osia.

Mitä tämä virta on? Se koostuu enimmäkseen skalaareista, jotka kytkeytyvät akkuun, kun se kohtaa seuraavan skalaarin, jonka kanssa se voi kytkeytyä, ja tämä varaa akkuja. Halusit tietää, joten tässä se on… Tämän ideana on varata sekundaarin akut niin nopeasti kuin mahdollista yhdellä primaariakulla. Mitä nopeampi varaus, sitä enemmän tehoa voi käyttää. Tämä tarkoittaa moottori/energisaattorin pyörimisnopeutta. Energisaattori on avoimen piirin järjestelmä, joten se voi laajentaa tämän tyyppistä aaltoa. Sinulla pitää olla tämän tyyppinen aalto säteilevän energian tyyppisissä järjestelmissä, katso Teslakelan ulostuloa ja näet sen monina soivina aaltoina. Sen näkeminen vaatii quartenion matemaatiikkaa moottori/energisaattorin magneettikenttiä myöten.


Kuva
John C. Bedinin 1984 kirjoituksesta, joka on kirjassa Free Energy Generation (2011, 64).

Tässä vaiheessa minun pitää varoittaa ankarasti, jos tuotettu jännite on liian suuri, akku räjähtää. Ole äärimmäisen huolellinen. Testikokoonpanot labrassani ovat todistaneet, että tämä voi olla vaarallista. Älä rakenna laitetta ja kokeilua, ellei tiedä, mitä teet ja ole äärimmäisen varovainen.

Terävällä jännitepiikillä lyötynä akun elektrolyytti resonoi tietyllä taajuudella ja myös tämä voi liikuttaa ioneja taaksepäin. Yksinkertaisesti ilmaistuna, akku, moottori ja energisaattori menevät jossain pisteessä resonanssiin ja soivat kuin kello, kun siihen lyödään, ja suurin osa energiasta kehittyy tässä soinnissa.


John Bedini vastauksia (10 Sep 2004)
http://rexresearch.com/bedini/bedini.htm

Jos aloitamme alla olevasta Kronin kappaleesta, voidaan nähdä, miksi tämä moottori varaa akkuja.

Gabriel Kron ”… löydettiin avointen piirien puuttuva käsite (suljettujen piirien duaali), jossa virrat voidaan jakaa haaroihin minkä tahansa kahden noodin välillä. (Aikaisemmin Maxwellin mukaisesti – insinöörit kytkivät kaikki avoimet piirinsä yhteen peruspisteeseen, maahan). Tuo avointen piirien löytäminen näytti toteen toisen suorakulmaisen muutosmatriisin… joka tuotti lamellaarisia virtoja…” … ”Sähköverkko, jossa on samanaikaisesti suljettuja ja avoimia piirejä oli vastaus kirjoittajan vuosia kestäneeseen etsintään.”

Mistä Kron puhuu, mikä on hyvin yleistä luonnossa ja mikä kesti Kronilta niin pitkään löytää? Tässä oma näkemykseni, Kron puhuu haarautuvista virroista. Luonnossa on monia haarautuvia virtoja, mutta emme puhu niistä sähköisin termein. Esimerkiksi joki ei virtaa, jos monet pienet puronhaarat eivät syötä sitä. Puulla ei voi olla runkoa, jos sillä ei ole oksia. Luonto on antanut meille kaikki esimerkit, mutta meidän pitää hyödyntää tarkoitusta, kuten se nähdään, ennen kuin voi olla mitään keksintöä, ja silloin sen pitää seurata kaikkia universumin lakeja. Esimerkiksi mitä sana lamellaarinen tarkoittaa, se tarkoittaa levyjen, johdinten jne. pinoamista, akussa levyjen lukumäärä lisää haarautuvia virtoja, joiden tuloksena syntyy yksi suurempi virta ulostuloon. Levyjen välillä virtaa kemiallisen reaktion tuottamia lamellaarisia virtoja ja vain nopeudella, jolla luonto toimii parhaiten, se tarkoittaa, että akkujen varaamiseen ei tarvita suuria virtoja. Kun mittaamme jotain, mittarit lukevat yksinkertaisesti tuhlattua energiaa, jonka on tullut järjestelmässä juuri kulutetuksi. Vain sitä voi mitata, eikä mitään muuta, joten ainut asia, mitä voit mitata on primaaripiiri, koska se on suljettu piiri. Kron jatkaa sanoen, että virrat johdettiin eri haaroihin primaaripiirin noodien välillä, joten mitä vikaa on tämän moottorin (yhden johtimen teho)käämissä, mitä puuttuu ja miten sen voi muuttaa toimimaan kuin joki? Sinulla on jo toinen noodi primaaripiiristä ulostulon akkuun, joka kerää virran. Mittarilla ei voi mitata näiden virtojen pitkittäistä aaltoa ulostulon akkuun, koska nämä virrat ovat luonteeltaan säteileviä ja ne voidaan muuttaa vain tuon sekundaariakun kemiallisissa reaktioissa. Tämä prosessi ei keitä akkua, jolloin siinä ei tapahdu veden haihtumista… Mittarilla voi kuitenkin seurata sekundaariakun jännitettä.


Kuva
Kuvassa osa rakentamaani Bedini järjestelmää (A4 paperin päällä). Kaikki muu löytyy jo netistä, vain kelan ydin on omia kehitelmiäni. Se koostuu painon mukaan 75 % magnetiitista (jokien ja järvien hiekkarannoilta löytyvästä mustasta hiekasta, josta on kolminkertaisesti eroteltu magneettisimmat jyvät talteen) ja 25 % polyuretaanista, jota käytetään muuntajissa ja induktiivisissa elementeissä (http://www.materialshop.fi elektroniikkavaluhartsi RE560). Kelan ydin ei johda sähköä, joten siihen ei muodostu pyörrevirtoja, jotka aiheuttavat lämpöhäviöitä ja hidastavat moottorin pyörimistä. Järjestelmä on ainoastaan ilmiön opiskelua varten ja yksi askel eteenpäin kohti omaa keksintöä.
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja Ville » 08.12.2020 19:22

Intensiivisessä tutkimuksessa hyvää on se, että silloin mitkään muut asiat eivät vaivaa mieltä, kun niitä ei tule ajateltua ja haastavaa on se, että tutkimukseen uppoutuu niin totaalisesti, ettei muuta enää ajattelekaan. Yhdessä johtimessa kulkee tavallaan kaksi vastakkaista virtaa. Heavisidevirta kulkee johtimen ulkopuolella ja se on pääasiallinen tutkimuskohteeni, koska sen käsittely näyttää olevan tulevaisuuden insinööritaitoa.

John Bedini vastauksia (21 Oct 2004)
http://rexresearch.com/bedini/bedini.htm

Nämä järjestelmät eivät kaappaa ”back EMF” (vasta-sähkömotoristavoimaa). Koska vasta-EMF ei ole kaapattavissa. Patenteissani sanotaan, että moottori kaappaa vasta-sähkömotoristavoimaa, koska se oli ainut väite, jonka patenttitoimisto suostui hyväksymään.


Itseasiassa ymmärrän, mistä Tesla kertoi, koska järjestelmäni hyödyntävät Teslan löytämää säteilevää energiaa.


Näissä järjestelmissä tai missään tuntemissani järjestelmissä ei tuoteta vapaata energiaa. Olen sanonut tästä toistuvasti. Ainut asia mitä nämä järjestelmät tuottavat ovat sarja ”korkeajännitepiikkejä”, joiden mukana ei ole virtaa. Jännite ilman virtaa on säteilevän energian luonne. Niin sanoi Tesla. Minä kutsun sitä ”reaktiiviseksi tehoksi”, koska se ei kuvaa samanaikaista jännitettä ja virtaa, jota voidaan mitata watteina. Säteilevä reaktiivinen teho varaa akkuja, valaisee lamppuja ja muita asioita, mutta se ei näy mittarissa todellisena tehona… Tiedän, että Tesla oli sähkön luonteesta oikeassa ja miten hyödynnetään sen käyttökelpoisia murto-osia. Jos rakennat moottorin kertomallani tavalla, alat myös oppia siitä.


John Bedini vastauksia (7 Oct 2004)
http://rexresearch.com/bedini/bedini.htm

Säteilevä energia muunnettuna (sähkömagneetissa pumpattuna) on pitkittäistä (aaltoliikettä) ja kaikki informaatio voi sisältyä tuohon aaltoon. Seuraava muunnosprosessi ei ole sen enempää kuin reaktiivista tehoa… joka näyttää reaktiivisen kokonaistehon muunnosprosessin jälkeen kanttiaallolta tai ennemminkin pulssinleveysmoduloidulta aallolta hyvin matalalla taajuudella ja sen reaktiivinen teho voi varata ulostulon akkua… Insinöörit eivät ymmärrä mikä magneettikenttä on, kun sitä käytetään säteilevän ja reaktiivisen tehon välisessä muunnosprosessissa… Kaikki kiehuu lopultakin varaukseen ja siihen, miten saamme sen… Jos prosessi alkaa säteilevältä tasolta ja jatkaa sitten pitkittäiseksi ja siirtyy siten reaktiiviseksi ja sitten kanttiaalloksi ja tuosta pisteestä lopulta lauluaalloksi… Nämä ovat muunnokset, joiden läpi meidän on mentävä… Kuten olen aikaisemmin sanonut, en käytä termejä vapaa energia tai overunity, koska en näe niitä missään. Jopa Tesla aikoi käyttää generaattoreita antamaan tehoa reaktiivisille tehojärjestelmille, jotka oli viritetty tietylle taajuudelle korkean Q arvon poiminnalla (jossa painottuu vahvasti resonanssitaajuus), joten ei vapaata energiaa tässäkään, vain hyvää tehonsiirtoa vapaasti otettavaksi, joten Morgan sanoi, ettet tule lypsämään lehmääni ilmaiseksi. Tämä järjestelmä on muuten jo toiminnassa.


John Bedini vastauksia (5 Oct 2004)
http://rexresearch.com/bedini/bedini.htm

Käämidesignin ongelmana on käämin läpi kulkeva virta, mitä enemmän magneettikenttää, sitä enemmän lämpöä. Se tarkoittaa, että mitä isompi käämi, sitä enemmän tuhlataan matalammalla taajuudella, joten tarvitaanko järjestelmässä rautaa olenkaan? Tämä oli ongelma, jonka Tesla kohtasi raudan kanssa korkeilla taajuuksilla ja sen ratkaisuna oli pulssimuotoinen säteilevä purkaus ilman rautaa. EV Gray kohtasi saman ongelman moottorissaan, hänen testikokoonpanossa oli rautavapaa käämi, joka puhalsi magneetteja eteenpäin pulssimuotoisella säteilevällä purkauksella, ja ratkaisu ongelmaan oli hyvin terävä piikki etureunassa. Sen tekeminen ei vaadi rakettitiedettä, jotta saa työn tehtyä ja sitten muutama pieni lamppu kaikille lukuvaloksi.


John Bedini vastauksia (1 Oct 2004)
http://rexresearch.com/bedini/bedini.htm

Olen huomannut, että nämä laitteet, jotka tuottavat säteilevää reaktiivista tehoa ovat kummallisia, esimerkiksi G-Field generator. Laitetta katsomalla näyttää, että se kuluttaa enemmän tehoa kuin siitä saadaan ulos. Kun katsotaan aaltomuotoja, tuotettu teho on ”reaktiivista” ja todellisena tehona käyttökelvotonta, mutta se sytyttää lamput ja laite kiihdyttää kuormitettuna, kun se on rakennettu oikein. Seuraavaksi, kun laite kytketään ladattavaan akkuun, se varaa akkua nopeasti ja samalla kiihdyttää entisestään, jolloin sisäänmenoteho laskee. Olen huomannut tämän saman Monopolemoottorilla ja olen tutkinut niiden aaltomuotoja... Olen huomannut, että se varaa kondensaattoreita ja akkuja erittäin hyvin aivan kuin teho olisi mukana, mutta mittarini eivät mittaa sitä. Se johti tutkimaan näihin laitteisiin tekemiäni käämejä… Se, mitä kaikki kutsuu vapaaksi energiaksi/over unityksi osoittautui ”säteileväksi reaktiiviseksi tehoksi”, kutsu sitä miten haluat, di/dt tai miten tahansa, se on lopultakin samaa. Jos laite pystyy tuottamaan tämän säteilevän piikin ennen kuin se liipaistaan päälle ja piikki on reaktiivinen ja jos se kaapataan oikeaan aikaan ja johdetaan akkuun oikealla polariteetilla, se varaa akkusi… Olen rakentanut ja katsonut näitä moottoreita ja kiinteitä (solid state) laitteita, kun ne varaavat akkuja. Ja sanon, että etsimäsi teho on ”reaktiivista säteilevää sähköä”, ja sen saaminen vaatii pientä sisäänmenoa ja siinä on kaikki, mitä näihin koneisiin ja kummallisiin laitteisiin liittyy. Arvoitus on ratkaistu kirjassani.
John Bedini
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Kipinäväli, kondensaattori ja kela

ViestiKirjoittaja Ville » 08.12.2020 20:11

Ville (8. Syys 2018) kirjoitti:Beardenin (2002) mukaan 4-positronit kulkevat johtimen ulkopuolella vastakkaiseen suuntaan kuin normaalit positronit eli samaan suuntaan kuin elektronit. Hänen supersysteemiteoriassa, jolla voi kuvata menestyksellisesti esimerkiksi Bedinin ja Sweetin overunity-laitteiden toimintaa, johtimen ulkopuolella kulkee Poynting komponenttia valtavan paljon suurempi Heaviside komponentti, jota katkomalla ja hyödyntämällä voi saavuttaa overunityn. Kun järjestelmässä on sopivat olosuhteet, komponentti virtaa järjestelmän ulostulosta sisääntuloon kohti virtalähteen positiivista ja samalla siihen liittyvät Dirac meren 4-aukot syövät matkallaan elektroneja, joka näkyy järjestelmän ylimääräisenä kuormana.


Tulkitsin alleviivatuissa kohdissa väärin ja tein virheen, koska en lukenut Beardenin kirjaa tarpeeksi tarkkaan ja hän ei kerro siinä asiaa niin selkeästi kuin edellä suomennetuissa viesteissä. Heaviside virta näyttää kulkevan samaan suuntaan kuin sähkövirta I, ainakin vakuumin Dirac meren aukkojen osalta, jotka siis virtaa yleensä maahan. Tämä voi selkeyttää monia asioita.
Ville
 
Viestit: 927
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

EdellinenSeuraava

Paluu Vapaa keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron