Plasmapallotutkimuksia

Valvoja: Yllapito

Plasmapallotutkimuksia

ViestiKirjoittaja Ville » 09.07.2019 11:45

Avataan uusi kokeellinen tutkimusketju.

Aikaisempia plasmapallotutkimuksia.

Plasma Displays & Inert Gas Discharge Tubes (2000)
http://www.biltronix.com/pdf_files/PlasmaDisplays.pdf

Measurements of the Motion of Plasma Filaments in a Plasma Ball (2010)
https://digital.library.unt.edu/ark:/67 ... adc925901/

Study of the Formation and Motion of Plasma Globe Filaments with High Frequency Photography (2013)
http://doeplasma.eecs.umich.edu/files/W ... _04_12.pdf

On filament structure and propagation within a commercial plasma globe (2015)
https://www.researchgate.net/publicatio ... asma_globe

Caractérisation d’une boule plasma (2016-2017)
http://www.odpf.org/images/archives_doc ... emoire.pdf


Kokeillaan ja tutkitaan mitä plasmapallosta löytyy.

Tilatun plasmapallon Out of The Blue KG Art. No. 57/6044 verkkovirtamuuntajan ulostulo on 12 V, 500 mA pulssimuotoista tasavirtaa. Plasmapalloa ohjaavan sähköpiirin transistori on TIP122 (100 V, 5A) ja sen kollektorin signaali menee muuntajalle, joka antaa ulos 10 kV Pk-Pk pulssimuotoista asymmetristä aaltoa noin 30 kHz taajuudella.

Kuva

Sähköpiirin korkeajännitejohdin menee lasi- ja muoviputkien sisällä pallon keskukseen, joka on täytetty teräsvillalla. Plasma syttyy, kun 10 kV johdin koskee teräsvillaan.

Plasmapallon virrankulutus ja pulssitaajuus. Mitattu 12 V sisäänmenojohtimelta, RMS.
160 mA, 33 kHz, sähköpiiri ilman plasmapalloa, sähköpiirin tehonkulutus ≈ 1.9 W.
300 mA, 30 kHz, mittapään kosketus korkeajännitejohtimeen.
220 mA, 28 kHz, plasmapallo paikoillaan, plasmapallon tehonkulutus 60 mA ≈ 0.7 W.
300 mA, 27 kHz, kämmen 3 cm plasmapallosta.
330 mA, 27 kHz, kela plasmapallon päällä, kelan tehonkulutus 110 mA ≈ 1.3 W.
350 mA, 26 kHz, kämmen 1 cm plasmapallosta.
450 mA, 26 kHz, etusormi kiinni plasmapallossa, tehonkulutus ≈ 2.8 W.

Ulostulopiiri V1~0

Ensimmäinen nopeasti kasattu sähköpiiri energian keräykseen. Ulostulokela on käämitty pahviputken Ø 123 mm päälle. Kelassa on 10.5 kierrosta myötäpäivään, sen johdinpituus on 4.800 m ja se on monisäikeistä kuparia 6.0 mm². Tasasuuntaajana toimii neljä diodia, sähkövarastona kaksi 20 μF kondensaattoria ja kuormana viisi 230 V neonlamppua.

Kuva

Neonlamput kirkastuvat, kun niiden lähelle tuo käden ja kun niiden eristepintaa koskee. Varoitus! Lamppujen metallikannoilta ja piirin johdinpinnoilta voi saada vaarallisen sähköiskun. Neonlamppujen eristepinnan koskeminen luultavasti ”maadoittaa plasman” samankaltaisesti kuin plasmapallon koskeminen. Lamppujen kirkastuminen ei näytä lisäävän sisäänmenon 12 V ja 330 mA noin 4 W tehonkulutusta.

Kuva

Uusi löytö! Pahviputken alaosaan lasipallon sisäpuolelle muodostuu plasmarengas. Herää kysymyksiä. Voiko plasmarengasta hyödyntää ympäristön energian kierrätykseen ja keräykseen? Voiko plasmarengasta pyörittää ulkoisilla keloilla tai elektrodeilla ja voiko sen avulla kytkeytyä luonnon rattaisiin? Miten ja millä periaatteilla plasmarenkaalla voisi kytkeytyä johonkin luonnon taustaenergiaan?

Magneettikentän voimakkuus kelan pinnalla on 7 mG ja sähkökenttä 30 cm pallosta ≥ 1000 V/m. Plasmapallo ei vaikuta kompassinneulaan. Plasmapallon ja kelan välinen kytkentä on lähinnä kapasitiivinen.

Mitattuja ulostulojännitteitä
380 – 420 V, Ø 123 mm pahviputki, 10.5 kierrosta.
350 – 380 V, Ø 140 mm muoviputki, 10 kierrosta, ulostulotaajuus 27.3 kHz.
440 – 480 V, Ø 140 mm muoviputki, kelan alin kierros plasmapalloa vasten, 27.1 kHz.
600 – 640 V, Ø 100 – 140 mm, kelan kaikki kierrokset plasmapalloa vasten, 25.4 kHz.
600 – 640 V Pk-Pk ≈ 190 – 200 V RMS. Johtimen kontakti plasmapalloon nostaa ulostulon jännitettä ja laskee sen sahalaitatyyppisen aallon taajuutta.

Kuva

Ilmiön yksinkertaistamiseksi tarkastellaan tilannetta, jossa lasin sisäseinän varaukset ovat positiivisia. Plasmapalloa lähestyvä ja koskettava sormi nostaa lasin ulkoseinän negatiivista varausta, joka puolestaan nostaa lasin sisäseinän positiivista varausta, joka kasvattaa potentiaalieroa plasmapallon keskuksen ja ulkokehän välillä.

Caractérisation d’une boule plasma. Olympiades de Physique 2016-2017.
https://odpf.org/images/archives_docs/2 ... emoire.pdf


Plasmanpallon päälle sijoitettu kela toimii samankaltaisesti. Nykyisen ulostulopiirin toiminta perustuu kondensaattorin kaltaiseen toimintaan, jossa nopeasti sykkivän plasman tuottama sähköstaattinen varaus kopioituu kelan johdinpinnalle, josta se johdetaan tasasuuntaajan kautta kondensaattoreihin ja tuodaan näkyviin niiden rinnalle kytketyillä neonvaloilla.

Kuva

Kuvassa plasmapurkaus varaa johdinkelan kohdalla lasipallon sisäpuolen pehmeään hehkupurkaustilaan melko laajalla alueella. Plasmapalloon kontaktissa olevaan kelaan indusoituu sähköstaattisesti noin 1.5 kertaa suurempi jännite kuin kelaan, joka ei ole suorassa kontaktissa palloon.
Ville
 
Viestit: 887
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Plasmapallotutkimuksia

ViestiKirjoittaja Ville » 11.07.2019 12:20

Ulostulopiiri V1.1
Kuva

Mitattuja ulostulojännitteitä
160 – 170 V RMS, 27.2 kHz. Ilman kuormaa. Sisäänmeno 320 mA.
150 – 160 V RMS, 26.4 kHz. Neonlamppukuorman kanssa. 320 mA.

Kytkentäkaavio
Kuva

Antenni = kaksi yhteen kytkettyä ristiantennia, joissa 8 kpl 10.55 cm autojohdinta.
Diodit = 1000 V, 6 A tehodiodeja.
Kondensaattori = kondensaattoriryhmä 300 V, 4.7 μF.
Neonlamput = 5 kpl 230 V neonlamppuja.

Ulostulopiirin antenniin V1.1 varautuu noin 80 % jännitteestä (160 V), joka varautuu aikaisemman ulostulopiirin V1~0 kelaan (200 V RMS).

Ensimmäinen kokeellinen antenni on leikattu avaruuden neutraalin atomisen vedyn resonanssipituuteen. Kun protonin ja sitä kiertävän elektronin spinit ovat saman suuntaisia, vetyatomi on korkeammassa energiatilassa, josta se palautuu aikanaan perustilaansa elektronin spinkäännöksellä ja emittoi samalla fotonin 21.1 cm aallonpituudella. Kyseessä on atomisen vedyn elektronin kahden eri spintilan välistä erotusenergiaa vastaava aallonpituus.

Plasmapallon sisältäessä todennäköisesti neonia ja ksenonia, niihin liittyviä resonansseja voisi vielä kartoittaa ja kokeilla, kunhan antenni löytää muotonsa.

Plasmapalloissa käytetään monesti neonin ja ksenonin seosta, jolloin keskielektrodilla näkyy pinkki hehku, josta lähtevän purkauksen ionikanava muuttuu siniseksi kohti lasia ja muuttuu taas pinkiksi lasia koskettaessaan.

http://www.biltronix.com/pdf_files/PlasmaDisplays.pdf


Kyseessä on Penning seos, joka ionisoituu pienemmällä energialla kuin kumpikaan kaasu erikseen.

On tiedettyä, että kahden kaasun seoksella, jossa lisätyn kaasun ionisoitumispotentiaali on pienempi kuin toisen kaasun metavakaa taso, on pienempi ionisoitumispotentiaali kuin kummallakaan kaasulla. Tällaista kaasujen yhdistelmää kutsutaan Penning seokseksi.

Kokeilujen perusteella Penning seoksella, jossa neoniin on lisätty 0.001 – 1 % ksenonia, voidaan nostaa tehokkaasti lampun elinikää ja pitää monien kaasupurkauslaitteiden ionisoitumisenergia alhaalla.

Fill gas mixture for glow lamps (General Electric 1973)
https://patents.google.com/patent/US3814971A/en
Ville
 
Viestit: 887
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Plasmapallotutkimuksia

ViestiKirjoittaja erkos » 12.07.2019 15:51

Eki tässä.

Oliskos tästä apua! Pallosalamien arvoitus on ratkaistu!

https://tieku.fi/luonto/saa/salamat/tal ... -salaisuus

Toinen asia. Minullakin on po. kaltainen plasmapallo. Käytetty lähinnä 'perheen viihteeksi'.

Pari vuotta sitten kun 'näihin vapaaenergia-kommiin ' hurahdin, niin sain ajatuksen:
* esim. Bruce hommissa puhutaan - 'kyse ei ole plasmapurkauksesta, vaan plasmakentän hyödyntämisestä' tai tähän tapaan joka tapauksessa.
* kun sitten 'korjailin noita ledi- ja CFL lamppuja, tuli mieleeni:
- Hei! niissähän plasmapurkaus jyllää aina'!
- Ei kun kelaa lamppuputkien ympärille kiertämään ja mittaamaan - tuliskos keloihin 'jotain'!
- Hieman pettyneenä ulostulon vähäisyyteen (CFL lamppujen taajuus lienee alueella 35 kHz) ajattelin, että:
- jos halutaan parempi kontakti itse plasmaan, niin - eiku putket auki ja sisäpinnan UV'n näkyväksi tekevä kalvo pestään pois väistä. Ei se oikein 'perusharrastajalta (Welleri ja pari komponenttia') suinkaan onnistu! Mutta ajatuksena? Noita CFL valaisimia/lamppujahan on mitä monimuotoisempina
versioina, eli
esim kelojen käämiminen aivan plasmapurkausten välittömään läheisyyteen ei ole ongelma. Ongelma lienee 'saada puhdas' putkilamppu käyttöön'.
- Silloiset surkeat kokeiluni jäivät historiaan, mutta ajatus tuli taas mieleeni, kun itsekin hankin pari kappaletta 'nykyään niin kovin suosittuja' plasma-sytkäreitä. Siviilikin mainitsee jossain, muutamalla eurolla 'plasmasytkmäri' vaikka 'tESLAKELAN ajuriksi!'.

Oliskos tässä asiassa mietintämyssy tarpeen?

Eki
erkos
 
Viestit: 578
Liittynyt: 11.02.2018 01:25

Re: Plasmapallotutkimuksia

ViestiKirjoittaja Ville » 14.07.2019 15:55

Suunnitelmissa on ajaa plasmapalloa eri sähköpiireillä, mutta sen omasta sähköpiiristä on hyvä aloittaa. Näiden kokeellisten tutkimusten tarkoituksena on uuden oppiminen ja ilmiöiden uudelleen löytäminen.

Kuva
Kokeilin hetken inspiraatiosta ulostulopiiriin V1.1 kytkettyä 4.900 m kaksoisspiraalikelaa. Vaihdoin myös kondensaattoriryhmän 450 V 1.1 μF, mutta se ei vaikuttanut ulostuloon.

Mitattuja ulostulojännitteitä
160 – 170 V RMS, 27.2 kHz. Antenni ilman kuormaa. Sisäänmeno 320 mA.
150 – 160 V RMS, 26.4 kHz. Antenni neonlamppukuormalla. 320 mA.
160 – 170 V RMS, 25.4 kHz. Kela neonlamppukuormalla. 330 mA.

Laajennetaan tutkimuksia ja otetaan mukaan plasman kanssa samaan tahtiin oskilloiva magneettikenttä. Se vaatii sähköpiiriin kytkettävän kelan.

Kuva
Kuvissa sähköpiirin korkeajännitemuuntajalle menevä 33 kHz signaali kahdessa mittauskohdassa (keltainen ja sininen). Keltainen signaali menee sisäänmenon 25 V 2200 μF elektrolyyttikondensaattorin positiiviselta levyltä muuntajalle ja sininen transistorin kollektorilta muuntajalle (katso alla oleva piirikaavio). Kuvat havainnollistavat muuntajalle menevän jännitteen pumppausta sen maksimista minimiin. Signaalissa on mukana Gibbs oskillaatioita.

Ringing
https://en.wikipedia.org/wiki/Ringing_(signal)

Resonant Inductive Coupling
https://en.wikipedia.org/wiki/Resonant_ ... e_coupling

Ensimmäinen induktiivinen viritys
Kuva

Kelan johdin on Ø 1 mm muovieristetty kupari ja sen johdinpituus on 1.441 m, joka vastaa mittausten alimman taajuuden 25.4 kHz ¼ aallonpituuden 2950.713 m resonanssimittaa. Sähköpiirin muuntajan rinnalle kytketty littana kela sammutti plasmapallon plasman. Kokeilin virittää kelan resonanssiin sen rinnalle kytketyillä 1 μF ja 2.2 μF kondensaattoreilla, mutta se ei ollut avuksi.

Kun kelan induktanssi on 21.5 μH, laskurien mukaan sopiva kondensaattori sen rinnalle 25.4 kHz taajuudella on 1.8 μF.

Coil design and inductance calculator
https://rimstar.org/science_electronics ... ctance.htm

LC resonance online calculator
https://coil32.net/online-calculators/l ... lator.html

Seuraavaksi pitää keksiä, miten kytkeä sopivan magneettikentän tuottava kela plasmapallon sähköpiiriin niin, että se ei häiritse muuntajan toimintaa.

Kuva
Kuvassa piirikaavion osa, jossa muuntaja kehystettynä ja kytkentäpisteet, joiden välille olen sovittanut kokeellista kelaa. Suoraan alaspäin menevä johdin menee transistorin kollektorille. Ratkaisematta on, miten kytkeytyä muuntajalle menevään signaaliin häiritsemättä sen toimintaa?

Muoks. mieleen tulleita mahdollisuuksia
1. Rinnan resonanssiin viritettynä, ei mennyt aivan resonanssiin, eikä toiminut.
2. Sarjaan resonanssiin viritettynä.
3. Tavallaan rinnan, jossa oma yhteys kondensaattorin kautta sisäänmenoon.
4. Oma transistori ja yhteys sähköpiirin virtalähteeseen.
5. Oma sähköpiiri ja virtalähde.

Viimeisen pitäisi toimia varmasti. Plasmapallon sähköpiiristä johdetaan toiseen sähköpiiriin vain transistorin kannalle menevä signaali, joka liipaisee vastaavan kynnysjännitteen ja suorituskyvyn transistorin. Ratkaisussa toisella sähköpiirillä annetaan tehoa plasmapallon kanssa samaan tahtiin liipaistulle johdinkelalle, joka tuottaa halutun magneettikentän. Kun toisella sähköpiirillä on oma virtalähde, sen ei pitäisi häiritä plasmapallon toimintaa.
Ville
 
Viestit: 887
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Plasmapallotutkimuksia

ViestiKirjoittaja Ville » 15.07.2019 13:44

Tutkimusten kannalta vain yksi virtalähde (plasmapallon verkkovirtamuuntaja 12 V 500 mA) on toivottava, kunhan järjestelmän virrankulutus pysyy sen rajoissa. Silloin järjestelmä on yksinkertaisempi ja sen tehonkulutusta on helpompi seurata.

Sain mahdollisuuden no. 3. toimimaan 100 nF ja 200 nF kondensaattoreilla. Kondensaattori kytketään sähköpiirin sisäänmenon 25 V 2700 μF elektrolyyttikondensaattorin negatiivisen jalan ja johdinkelan väliin. Kelan toinen pää kytketään transistorin kollektorille. Silloin kela ei häiritse plasmapallon toimintaa ja tuottaa samalla heikon 8 mG magneettikentän (magneettikenttä ilman kelaa 3 mG). Mutta riittääkö 8 mG kenttä induktiivisiin kokeiluihin?

Donald L. Smithin mukaan yhden Gaussin magneettivuo vastaa 100 000 V sähköenergiaa, jonka muuntamalla takaisin sähkövuoksi saa hyvin suuren vahvistuksen, joka mahdollistaa itseään ylläpitävän toiminnan.

C.F. Gauss (1777-1855) ja H.C. Oersted (1777-1851) pyrkivät molemmat määrittelemään itsenäisesti Maan sähkökentän, ulkoiset vaikutukset poissuljettuna. Nämä ulkoiset vaikutukset ovat solaarisesti hiljaiset ajat ja suuri etäisyys maan pinnalta. Heidän mittaamansa ilman sähköinen tausta vaihtelee leveyspiirin mukaan. Euroopan mittaukset vastaavat suunnilleen Washington D.C. leveyspiiriä. He mittaisivat magneettivuota, joka toimii paikalla olevan ja aktiivisen negatiivisen elektronienergian indikaattorina. Esitellään toisiinsa liittyvä mittaperhe. Mittayksiköihin, joilla määritellään vuokenttiä, sisältyy Gauss (1 G = 100 000 V), Oersted (1 Oe = 50 000 V), Tesla (1 T = 10 000 G) ja Gamma (1 γ = 1/10 000 G). Sähköön liittyvissä julkaisuissa näihin yksiköihin liittyy paljon epäselvyyttä. Ne ovat tässä esitelty oikein niiden alkuperäisistä määritelmistä otetuilla arvoilla.

Richard Friedrich. 2018. The Don Smith Magnetic Resonance Energy Crafting Systematic Index. 29, 155.


Samasta teoksesta löytyy myös Avramenko Plug, jota hyödynnän ulostulopiirissä v1.1.
Kuva
Ville
 
Viestit: 887
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Plasmapallotutkimuksia

ViestiKirjoittaja Ville » 17.07.2019 10:37

Selvennys aikaisempaan
Kuva
Kuvissa sähköpiirin korkeajännitemuuntajalle menevä 33 kHz signaali kahdessa mittauskohdassa (keltainen ja sininen). Keltainen signaali menee sisäänmenon 25 V 2200 μF elektrolyyttikondensaattorin positiiviselta levyltä muuntajalle ja sininen transistorin kollektorilta muuntajalle (katso alla oleva piirikaavio). Kuvat havainnollistavat muuntajalle menevän jännitteen pumppausta sen maksimista minimiin. Signaalissa on mukana Gibbs oskillaatioita.
...
Kuva

Tein nämä mittaukset koskettamalla mittapäällä vain yhtä kuvan mittauspistettä, jolloin jännitekuvaaja pumppaa. Kun jännite mitataan kahdesta pisteestä, kuten tavallisesti jonkin komponentin yli, plasmapallon muuntajan yli mitattu jännite näyttää seuraavalta.

Kuva
Mittaus kahdesta pisteestä kuitenkin piilottaa sen, että Gibbs oskillaatiot tulevat lähinnä transistorin kollektorin puolelta. Tämän perusteella luovassa sähkötutkimuksessa, jonka tarkoituksena on uuden oppinen, ei ole vain yhtä oikeaa keinoa mitata tutkimuksen kohdetta. Tarkastellaan hieman pulssin päällä olevia oskillaatiota.

Kursoreilla mitattuna oskillaatioiden ensimmäinen aallonpituus ≈ 4.4 μs, sitä seuraavat ≈ 3.8 μs ja ≈ 3.7 μs , kanttiaaltotyyppinen pulssinleveys ≈ 14.8 μs ja jaksonpituus ≈ 32 μs.

Kun plasmapallon päälle laittaa käden, jaksonpituus lyhenee ≈ 29 μs ja samalla plasmapallon sisäänmenojohtimelta mitattu virrankulutus ja taajuus laskee. Koska tämä on ristiriidassa aikaisempien mittausten kanssa, jossain on tapahtunut mittausvirhe. Vaikka vapaasta tutkimuksesta onkin kyse, mittaukset pitää tehdä niin, että ne ovat toistettavissa.

Kaikkea ei aina huomaa ja virheitä tapahtuu, ja sekin kuuluu tutkimukseen.
Ville
 
Viestit: 887
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Plasmapallotutkimuksia

ViestiKirjoittaja Ville » 17.07.2019 12:18

Plasmapallo on tavallaan kipinäväli alipaineisessa jalokaasuseoksessa ja se tarjoaa tutkimuksiin 30 kHz taajuusalueella sykkivän plasman kenttineen.

Plasmapalloon liittyviä kirjoituksia
Don Smith (2003) Plasma muodostaa voimakkaan ja suuren magneettisen dipolin. Sen suorakulmainen komponentti muuttuu käyttökelpoiseksi energiaksi.

Don Smith (2002) Kaikki rakentamani laitteet (enemmän kuin 200), yksinkertaisesti häiritsevät ympäristön taustaa ja keräävät epätasapainoisesta taustasta pidemmän jalan joko sähköisestä tai magneettisesta. Kun kenttä (tai aallot) on muodostettu, asianmukainen vastaanotin kerää minkä tahansa halutun määrän energiaa. On monia avuliaita ovia, jotka sallivat pääsyn ympäristön energiaan. Kelat ja magneetit tottelevat Ohmin lakia. Magneettinen puoli, joka sivuutetaan, ei välitä Ohmin laista ja vahvistuu resonoidessaan. Koska magneettinen ja sähköinen säteily (aallot) ovat suorassa kulmassa toisiinsa nähden, magneettisen kerääjä pitää sijoittaa sen mukaisesti. Magneettinen toimii katalyyttinä, joka pääsee käsiksi ympäristön energiaan ja oikein hallittuna avaa oven universumin energiaan. Sen havaitsemiseen tarvitsee muutaman edullisen laitteen, kuten Gauss mittarin esimerkiksi 1.5 – 30 mG. Alkuperäisen määritelmän yksi Gauss on magneettivuon vastaavuus 100 000 voltti – watille. Tulet nopeasti näkemään, että kaikki laitteet, kuten moottorit, loisteputket ja monet muut sähkölaitteet säteilevät valtavan määrän energiaa takaisin ympäristöön. Se on hukkaan heitettyä vapaata energiaa.

Muihin oviin sisältyvät kaasuputket, kipinävälit ja sellaiset. Kaasuputket, riippuen käytetystä kaasusta voivat tuottaa sisäänmenoa tuhansia kertoja suurempia magneettisia aaltoja. Esimerkkinä Lordi Rayleighin kokeilut typellä täytetyn lasiputken kipinävälillä.
http://www.rexresearch.com/articles/activen.htm

Plasmapallot, plasmaputket, elohopeahöyry ja muut ovat yleisiä esimerkkejä. Ne ovat esimerkkejä magneettisista dipoleista, kuten Tom Beardenin valtava negentropia. Dipoliin suoraan kulmaan laitetuilla kerääjillä on pääsy ympäristön taustaan. Katso Beardenin lausunto Heaviside virrasta suhteessa dipoliin. Paikallista magneettisen dipolin magneettinen säteily ja laita kerääjä asianmukaiseen kulmaan ja loppu on historiaa.

Sähkömagneettinen kenttä, kadotettua energiaa! Lentzin laissa sähköinen ja magneettinen ovat yhtä suuret ja vastakkaiset. Ilman yhtä ei ole toista. Järjestelmä on dipoli ja kun jokin häiritsee sen symmetriaa, siihen viitataan rikottuna symmetriana. Siinä pisteessä käyttökelpoista energiaa voidaan erottaa siinä laajuudessa, jolla dipolia häiritään. Magneettinen puoli läpäisee melkein kaiken ilman merkittäviä häviöitä ja monistuu niin monta kertaa kuin tahdot, joka voidaan muuttaa-pyöräyttää helposti käyttökelpoiseksi sähköenergiaksi. Pyöräytyspaikalla olevat elektronit antavat energiaa, joka ei ollut aikaisemmin läsnä. Se nähdään vapaana energiana. Se on samaa energiaa, jota tavalliset konventionaaliset laitteet hyödyntävät. Erona on älykkäämpi keino saada energiaa.

On parasta ajatella termein Yksi Voltti Ampeeri, Yksi Joule, Yksi Watti, Yksi Coulombi, Yksi Faradi. Yhdessä sekunnissa ne ovat kaikki sama tehoyksikkö. Sen mukaisesti, jos haluat 10 ampeeria ja 100 volttia, sinun pitää pumpata yhtä faradia tietyn monta kertaa saadaksesi halutun energiatason.

Kun mikä tahansa sähkökomponentti tai laite on päällä, se säteilee magneettisen komponentin hukkaan ja erityisesti milligaussimittari voi kertoa sen määrän. Yksi milligaussi on 100 Volttia aktiivista energiaa. 120 voltin laitteen toimiessa voi nähdä lukemia 2 – 30 mG väliltä. Energiaa heitetään hukkaan monta kertaa enemmän kuin käytetään ja jos tässä vaiheessa hyödynnetään kaappausmenetelmää, tuloksena on laite, joka laittaa takaisin järjestelmään monta kertaa enemmän energiaa kuin mitä ajateltiin siellä kokonaisuudessaan olevan. Energia tulee Maan ympäristön taustan häiritsemisestä, josta myös konventionaaliset sähkölaitteet saavat energiansa. Generaattorit eivät tuota energiaa, ne vain keräävät sitä, jota on häiritty pyörivillä magneeteilla ja kela kokoonpanoilla. Laitteeni yksinkertaisesti hyödyntävät energiaa enemmän oikealla tavalla, joten sitä on enemmän saatavilla.

Don Smith (2001) Mahtavaa! Avoimissa piireissä ja epälineaarisuudessa Ohmin lait eivät hallitse. Keloissa pituus = voltteja, halkaisija = ampeereja. Monisäikeinen johdin lisää ampeereja, kuten myös kelan ydin. Pyörre-energia on yhdistelmä.

~ Ympäristön taustaenergia on säteilevää energiaa. ~

Hyödyllisiä piirejä, ehdotuksia toimivan yksikön rakentamiseen:

1. Korvaa resonanssi induktiojärjestelmän lähde plasmapallolla, kuten Illumina-Storm (halkaisija 20 cm). Sillä on noin 400 mG magneettinen induktio. Yksi milligaussi vastaa 100 volttia magneettista induktiota.
2. Tee kela PVC-putken ympärille, jonka halkaisija on 13 cm – 18 cm.
3. Hanki noin 9 m Jumbo-kaiutinkaapelia ja halkaise se kahteen osaan. Kiinnitä mattoveitsi palaseen pahvia tai puuta ja vedä kaapeli varovasti terän lävitse.
4. Käämi kelaan 10 – 15 kierrosta ja jätä noin 90 cm molempiin päihin. Kiinnitä liimapistoolilla kelan alku ja loppu.
5. Siitä tulee L-2 kuten näytetään piirisivulla.
6. Kun se on plasmapallon päällä (kuin kruunu), sinulla on ensimmäisen luokan ilmasydäminen resonanssijärjestelmä.
7. Korvaa kahdella tai useammalla > 5000 V kondensaattorilla kondensaattoriryhmä, joka näytetään piirisivulla. Käytän kahta tai useampaa 34 μF kondensaattoria.
8. Viimeistele piiri, kuten näytetään mukana olevan ”Useful Circuits” sivun vasemmassa yläreunassa.
9. Voltteja – ampeereja rajoittavat vastukset vaaditaan kuormitusmuuntajan ulostulopuolen ylitse, joilla säädetään ulostulotaso ja halutut syklit sekunnissa.

Kuva

Richard Friedrich. 2018. The Don Smith Magnetic Resonance Energy Crafting Systematic Index. 1, 6, 343, 359, 360, 365, 371.
Ville
 
Viestit: 887
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Plasmapallotutkimuksia

ViestiKirjoittaja Ville » 18.07.2019 16:44

Vastaus mittausvirheeseen

Plasmapallon välittömässä läheisyydessä, jossa sähkökenttä ylittää 1000 V/m, virtapihdeillä mitattu virran kuvaaja muuttuu ja virrankulutus näyttää plasmapalloa kuormittamalla laskevan. Ilmeisesti plasmapallon sähkökenttä muuttaa mittapään ja sen johtimen kapasitiivisuutta, jolloin oskilloskoopin kuvaajakin muuttuu. Mittaustulokset muuttuvat myös, jos virtapihdit ovat välillisesti lähellä plasmapalloa, kuten pitämällä ne lähellä kehoa ja koskettamalla plasmapalloa.

Tutkimusten edistymisen kannalta mittausjärjestelyä pitää vielä kehittää. Vertailukelpoisten tulosten kannalta on tärkeää, että mittaukset tehdään aina samalla tavalla.

Plasmapallon ulkokuoren varaus ja magneettikentän voimakkuus

Kun esimerkiksi 100 nF kondensaattorin toisella jalalla koskettaa plasmapalloa ja mittaa sitten kondensaattorin jännitteen, lasipalloa koskettava kondensaattorin puoli varautuu positiivisesti. Tutkittavan plasmapallon pinnalle kerääntyy siten positiivisia varauksia, jotka lataavat kondensaattoria.

Magneettikenttä 1 cm etäisyydellä sähköpiirin korkeajännitejohtimesta (ilman plasmapalloa) on ≈ 5 mG ja plasmapallon kanssa 1 cm etäisyydellä pallosta ≈ 10 mG. Kun plasmapalloa kuormittaa, esimerkiksi sen päälle laitetulla kelalla, magneettikenttä laskee ≈ 7 mG.

Tämä viittaa siihen, että plasmapallon kuitumaiset sähköpurkaukset muodostavat ympärilleen magneettikentän. Plasmakuitujen magneettikenttä puolestaan myötävaikuttaa niiden koossa pysymiseen, jolloin ne voivat ylittää suurempia etäisyyksiä.
Ville
 
Viestit: 887
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Re: Plasmapallotutkimuksia

ViestiKirjoittaja tesla » 20.07.2019 03:19

Todellista tiedemiesten tutkimusta. Kiitos. On todellinen ilo lukea näin tarkasti jäsenöityä ja punnittua tekstiä.
Vaatimaton asenteesi antaa lisäkipinän maestron lailla suoritettuihin kokeisiin ja omien mittavirheiden päivitys
oikeampiin metodeihin osoittaa selkeää otetta vaikeasti mitattavaan kokonaisuuteen.
Jos tätä ketjua jatketaan voit luultavasti kirjoittaa
aiheesta kirjan tulevaisuudessa.
tesla
 
Viestit: 281
Liittynyt: 05.11.2013 08:40

Re: Plasmapallotutkimuksia

ViestiKirjoittaja Ville » 25.07.2019 17:27

Onhan sekin mahdollista.

Plasmapallon sähköistä analyysia

Analyysini perustuu kahteen mittaukseen ja päättelyyn. Tutkitun pallon keskukseen menevä korkeajännitejohdin sykkii positiivisia pulsseja tai positiivisesti painottunutta asymmetristä aaltoa, ja pallon pinta polarisoi siihen koskettavan kondensaattorin puolen positiivisesti. Näiden mittausten ja sähköstaattisen polarisoitumisen perusteella plasmapallo varautuu sisältä ulospäin seuraavasti:

Korkeajännitejohdinta ja teräsvilla-grafiittielektrodia (+) koskettava lasi polarisoituu negatiivisesti (-), jolloin kaasusäiliön keskuksen sisäpinnalla on positiivinen varaus (+), joka vetää puoleensa elektroneja.

Ulkopuolelta tarkasteltuna, kun plasmapalloa koskettava kondensaattorin puoli varautuu positiivisesti (+), lasipallon ulkopinnalla on positiivinen varaus (+) ja sisäpinnalla negatiivinen varaus (-), joka vetää puoleensa positiivisia ioneja eli atomiytimiä. Tarkennuksena, kun lasin ulkopinnalla on positiivinen varaus, se polarisoi sitä koskettavan kondensaattorin jalan niin, että kondensaattorin levylle tulee positiivinen varaus, joka puolestaan polarisoi kondensaattorin eristeen niin, että kondensaattorin toinen levy alkaa vetää puoleensa elektroneja. Jos toisen jalan maadoittaa, kondensaattori latautuu tehokkaammin. Huomaa, että sähköenergia varastoituu kondensaattorin eristeeseen.

Kuva

Plasmapallon kaasuja tarkasteltaessa ksenonin ensimmäinen ionisoitumisenergia, jolla se luovuttaa ensimmäisen elektronin on 1170.36 kJ/mol ja toinen ionisoitumisenergia on 2046.45 kJ/mol. Neonin ensimmäinen ionisoitumisenergia on 2080.68 kJ/mol. Näin ollen neonin ionisoituessa, ksenon on luovuttanut jo kaksi ulointa elektroniaan. Toisaalta sitä ei voi suoraan näin päätellä Penning efektin vuoksi. Tarkka analyysi näyttää vaativan optisen spektrianalysaattorin, joka on suhteellisen kallis mittalaite.

Plasmapallon sisäinen värimaailma viittaa siihen, että sen sähkökenttägradientti eli jännite-ero esimerkiksi senttimetrin matkalla on suurin sen keskuselektrodin välittömässä läheisyydessä ja myös plasmapallon ulkokehällä. Tulkintani mukaan plasmakuitujen värimuutos johtuu sähkökentän gradientista. Kun sähkökenttä muuttuu jyrkästi, molemmat kaasu ionisoituvat, jolloin niiden yhteisviritys näkyy vaaleanpunaisena valona ja kun sähkökenttä muuttuu loivemmin, vain ksenon ionisoituu, joka näkyy sinivioletin valkoisena valona. En tiedä onko niin, kun sitä ei missään kerrota. Plasmakuitujen värimuutos on kuitenkin niin huomattava, että sitä on tutkittava.

Toinen mielenkiintoinen kysymys liittyy siihen, missä vaiheessa plasma emittoi fotoneja?

Voiko ajatella niin, että kaasumaisen väliaineen ionisoituessa eli plasmoittuessa vapautuvat elektronit siirtyvät tavallaan korkeammalle energiatasolle, jolloin niiden palautuessa atomiytimiin sidotuille kiertoradoille emittoituu niiden energiatason muutosta vastaavia fotoneja? Silloin plasman pitäisi näkyä vain sammuessaan, kun elektronit palaavat kiertoradoille. Mutta miten sitten selittää tasajännitteellä tuotettu näkyvä plasma? Onko niin, että atomien välillä paikallinen sähkökenttä voi olla hyvinkin muuttuvainen ja elävä siitä huolimitta, että mitattu sähkökenttä on tasalaatuinen? Silloin plasma voisi näkyä vain sammuessaan, kun se on lähtöisin lukuisista atomitason paikallisilmiöistä, joiden kenttä ei ole niin tasalaatuinen kuin mitattu sähkökenttä.

Vai onko niin, että plasma tulee näkyviin, kun elektronit irtoavat atomiytimistä, kiihdyttävät sähkökentän suuntaan ja törmäävät läheisiin kaasuatomeihin, jolloin atomit virittyvät hetkeksi ja sitten palautuessaan emittoivat fotoneja? Silloin plasmakuiduissa ja hehkuplasmassa pitäisi olla sekä plasmatilassa olevaa väliainetta, että normaalitilassa olevaa väliainetta, koska valo tulee sieltä. Onko kellään varmaa tietoa, miten ja milloin plasmasta emittoituu fotoneja?

Jatketaan ihmettelyä ja pohdintaa. Plasmapallon kuitumaiset purkaukset ovat ionikanavia, joissa kulkee sähkövirtoja. Mutta ovatko näkyvät plasmakuidut kaksisuuntaisia ionikanavia ja jos ovat niin, miten niiden kaksi kaistaa ovat järjestyneet? Miten plasmapallon ionit tarkalleen virtaavat? Ja asiaan liittyen, miten muiden sähköpurkausten, kuten salaman positiiviset ja negatiiviset ionikanavat yhdistyvät ja vuorovaikuttavat?

Päätän analyysin plasmapallon sähköpiirivastaavuuteen. Plasmapallon sähköinen varausjakauma korkeajännitejohtimesta plasmapalloa koskettavaan sormeen tai kelaan vastaa tilannetta kahden sarjaan kytketyn kondensaattorin välillä, joiden keskellä on kipinäväli.

Kuva

Tutkimuksen ohessa löydettyä

Triboelectric Nanogenerators as New Energy Technology for Self-Powered Systems and as Active Mechanical and Chemical Sensors (2013)
http://citeseerx.ist.psu.edu/viewdoc/do ... 1&type=pdf

Research Update: Recent progress in the development of effective dielectrics for high-output triboelectric nanogenerator (2017)
https://www.semanticscholar.org/paper/R ... 7b211ffc44

Quantifying the triboelectric series (2019)
http://www.nanoscience.gatech.edu/paper ... ations.pdf

The TriboElectric Series
https://www.alphalabinc.com/triboelectric-series/
Ville
 
Viestit: 887
Liittynyt: 03.09.2012 20:50

Seuraava

Paluu Vapaa keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron