Löysinpäs Samuli Penttisen vanhan sivun webarchivesta jossa hän sivuaa wimshurstia väittäessään Searlin koneen olevan ennemminkin influenssikoneen:
https://web.archive.org/web/20110423102 ... 0sivu.htmlhienot kuvat, mutta Samulin tämän koneen kamat onkin minun varastossa nykyään.
J. Searlin (eng.) keksimä laite 1950-luvulta. Laite koostuu staattorikehistä ja liikkuvista magneettisista rullista.
Rullat ja staattorit koostuu eri kerroksista, joissa on vaihtelevasti eri materiaaleja, hyviä eristeitä ja johteita (metalleja)
Eristävät materiaalit (Nailon, jne) toimii hankaussähköisen ja influenssisen varauksen muodostamisessa. Metallit vastaavasti johtavat ja varautuvat.
J. Searl väitti laitteensa jäävän pyörimään itsekseen saatuaan riittävän alkuvauhdin. Myös muita erikoisia efektejä ilmeni. Laitteen teki
uudelleen vuonna 2000 Godin ja Roschin (rus) onnistuneesti, ja raportoivat samankaltaiset efektit. Itsestään pyöriminen, painon menetys (n.30%),
magneettisten sylinterimäisten seinämien muodostuminen laitten ympärille, ja ympäröivän tilan jäähtyminen 6-8 astetta. Raporttien mukaan he
olivat pystyneet kuormittamaan laitetta kymmenen minuttia 6 kW:n kuormalla syöttämättä mitään energiaa laitteeseen. 7 kW: kuormalla
efektit katosi ja laite pysähtyi. Laitteen läpimitta oli n. 2 m, jolloin kehänopeus on aika suuri.
Tuolla Godinin ja roschinin laite:
http://www.rexresearch.com/roschin/roschin.htmMielestäni SEG on hankaussähköinen/influenssipohjainen laite. Tähän päädyin, kun tutkailin Wimshurstin konetta, jossa on myös johteita ja eristeitä.
Rullien magneetit ovat tarkoituksenmukaisia: Ne pitää rullat paikoillaan ilman mekaanista kosketusta, joka häiritsisi varauksen syntymistä.
Suurin osa maailmalla olevista SEG-yritelmistä on oikosulussa. Rullien ja staattoreiden väliin ei jää Wimshurstimaista ilmarakoa, joka on oleellinen
suuren varauksen muodostumiselle. Magneeteilla kyllä saattaa olla jotakin muutakin tarkoitusta. Maailmalla olevat SEG:t ovat mielestäni oikosulussa ja ihmiset kuvittelee magneettien luovan efektit. Myöskin on turha kuvitella, että rullat pysyy magneettikenttien voimalla irti kehistä, tai
sisäkehän lähellä. On jo laskennallinen mahdottomuus, jotta rulla pysyisi 600 rpm:n vauhdissa minkäänlaisella kestomagneettikentällä sisäkehällä.
Siksi alkuperäisessä searlissa on ulommat kehät, joita vasten rullat lepää laitteen ollessa käynnissä. Itse J. Searl ei ole saanut efektiä toistumaan. Oletan
(siis mikäli yleensäkin koko laite toimii) hänen käyttäneen ensimmäisissä laitteissaan huonolaatuisempia materiaaleja, jollon laite ei ole oikosulkeutunut.
Myöskin Godin ja roschin oli tajunnut tämän, ja rullat oli varsien päässä, jotta eivät karkaisi. Heidän täytyi myös rakentaa magneettinen hammasratas (insertit magneeteissa) jotta rullat lähtisivät rullaamaan, kun kosketus ulompaan kehään puuttuu.
Oma koelaitteeni ongelma on käynnistäminen. Kuvittelin, jotta saisin paineilmalla puhaltamalla erikoisratkaisuin riittävän suuren pyörimisnopeuden
rullille, mutta ei onnistunut. Rullille ei tullut kuin 100 rpm vauhtia. Tarvitsee saada yli 500 rpm. Täytyy muuttaa kokoonpanoa erilaiseksi, jotta käynnistyminen
mahdollistuu.
Palaan kyllä tähän laitteeseen lähitulevaisuudessa, kun ajatus kypsyy ja aikaa on riittävästi.
¤
¤