Parrin mukaan pyramidin ympärillä on pallomainen energiakenttä, joka laajentuu ja supistuu kuun vaiheiden mukaan (gravitaation vaikutuksesta). Tämä kenttä vaatii energialähteekseen vapaasti virtaavia ioneja (molemmat polariteetit toimivat) tai akustisen energian yhdellä, kahdella tai kolmella tietyllä taajuudella (yksi näistä taajuuksista on 51.5 Hz). Kiinteässä pyramidissa pitää olla avointa tilaa, jota kautta ionit voivat virrata sen geometriseen keskukseen. Suuren pyramidin geometrinen keskus on ’kuningattaren kammiossa’.
Parrin mukaan pyramidimuodolla on 8 sisääntuloa (4 vastakkaista paria) sen kannan ympärillä 45°välein. Pyramidin ympärillä oleva energiakupla voi muodostaa pintavarauksen, joka on varaukseltaan (sen voimanlähteenä toimiville ioneille) vastakkainen ja potentiaaliltaan samanarvoinen. Supistuva kupla vaimenee radiotaajuksilla alkaen tasavirrasta (DC) ja päättyy valoon. Jossain sulkeutumisen vaiheessa gravitaatio kumoutuu 100 prosenttisesti.
Uudenkuun aikaan negatiiviset ionit liikkuvat kuusta poispäin ja positiiviset ionit kuun suuntaan.
Lisätietoja: http://www.gizapyramid.com/Parr/Index.html
Niinpä tietenkin. Aikaisemmin viittasin NASAn kuvaan, jossa kuun valoisa puoli (täysikuu) varautuu positiivisesti ja pimeäpuoli (uusikuu) negatiivisesti.
http://science.nasa.gov/media/medialibr ... edmoon.jpg
Näiden tietojen perusteella päättelen täydenkuun vetävän negatiivisia ioneita puoleensa ja toisaalta hylkivän positiivisia ioneita. Pohdin jo aikaisemmin virvatulien yhteydessä samaa, mutta välissä oleva avaruus ja Van allenin vyöhykkeet toivat pari muuttujaa matkaan. Tällä hetkellä tulkitsen (pienellä varauksella) korkean positiivisen potentiaalin liittyvän täydenkuun aikaan maantasossa pysyviin virvatuliin, mikäli niiden muoto muistuttaa kynttilänliekkiä, jonka leveä pääty on kohti maata. Toisaalta taas ilmassa liikkuviin virvatuliin voinee liittyä korkea negatiivinen potentiaali (myös lintujen sulat varautuvat korkealla negatiivisella potentiaalilla ja se auttaa lintuja lentämään, Washingtonin yliopiston bioinsinöörikurssin the birds and the bees -materiaali http://courses.washington.edu/bioe555/Lecture7.pdf). Lopultakin joudun taas levittelemään käsiä ja totemaan, että virvatulia voi olla monen laatuisia ja jotkin niistä voivat olla samankaltaisia kuin pallosalamat.
Tutkimuksissani on noussut esille useaan otteeseen luonnonprosessien hengitysenomainen liike (esimerkiksi Schauberger, Reich, Constable ja Parr). Vahvistan hieman tätä tulkintaa Walter Russelin kirjoituksilla (1953).
Jokainen aalto kompressio-laajentumis pumppu. Koko universumi on valtava pumppu, jonka männän kaksisuuntaisesta liikkeestä koostuu universaali sydämen syke. Yksisuuntainen universumi on yhtä mahdoton kuin yksisuuntainen pumppu on mahdoton.
Universumin tiivistynyt tila on täysin samanarvoinen suhteessa sen laajentuneeseen tilaan. Tiivistyminen on gravitaatiota ja laajentuminen on säteilyä. Gravitaatio ja säteily ovat samanarvoisia vastakohtia. Yksi ei voi olla ilman toista. Tosiasiassa on mahdotonta tuottaa yhtä tilaa ilman, että samanaikasesti tuotetaan toinen tila.
Sähkö vitalisoi ja devitalisoi – varaa ja purkaa – gravitoi ja säteilee – sisäänhengittää ja uloshengittää – elää ja kuolee – tulee esiin ja katoaa – tiivistyy ja laajentuu – lämpeää ja viilenee – kasvaa ja kuihtuu – rakentuu ja hajoaa – kiinteytyy ja höyrystyy sähköisessä toiminta-reaktiossa, joka jakaa YHDEN lukemattomiin erillisiin pareihin polaarisella hallinnalla.
Kun ihminen hengittää sisään, hän polarisoi kehonsa. Hän vitalisoi sen hereilläolevaan toimintaan ja aistitietoisuuteen. Hän varaa kehonsa korkeammalla sähköisellä potentiaalilla. Hän manifestoi elämää.
Kun ihminen hengittää ulos, hän depolarisoi kehonsa. Hän devitalisoi sen uneliaaseen toimettomuuteen ja pienentyvään aistitietoisuuteen. Hän purkaa kehonsa alentamalla sen potentiaalia. Hän manifestoi kuolemaa.
Russell, Walter. (1953) 1989. A New Concept of the Universe. United States of America. The University of Science and Philosophy, 23-27.
Palaan vielä Joe Parrin tutkimuksiin. Seuraavan kuvan kaltaisissa kokeiluissa syntyi voimakenttiä, jotka hajottivat monia ABS-muovipyramideja. Koejärjestelyissä pyöritettiin neljää pientä pyramidia ylhäältäpäin katsoen vastapäivään ja yhden pyramidin kärkeen laitettiin pieni radioaktiivinen ionilähde. Pyramideja pyöritettiin magneettien välissä, joiden napaisuus vaihteli 10° välein (kehällä oli 36 magneettiparia). Lisätietoja kokeiluista esim. http://www.gizapyramid.com/Parr/parr10.htm

Kun vertaa Viktor Grebennikovin ’hyperboloidikartio’ kokeilua Joe Parrin pyramidikokeiluun, voi huomata jotain mielenkiintoista. Sopivissa olosuhteissa toisiaan vasten asetettujen pyramidien ja kartioiden välissä voi syntyä mielenkiintoisia vuorovaikutusilmiöitä. Vastaavia järjestelmiä on varmasti monia, kuten Pier Luigi Ighinan kuvaus lentoaluksesta, jossa kaksi päällekkäistä magneettista elementtiä pyörii vastakkaisiin suuntiin ja joissa on toisilleen vastakkaisia kartioita 45° kulmassa; Otis Carrin ’lentävä lautanen’, jossa kaksi sisäkkäistä elementtiä pyörii vastakkaisiin suuntiin ja sisäisen elementin sähkömagneettien välissä pyörii 45° kulmassa alumiiniset utron kartiot) ja Robert Meyersin & George Perryn interdimensionaalinen voimasysteemi, jossa kaksi kuparilevyä pyörii vastakkaisiin suuntiin heikossa magnettikentässä, mutta korkeassa sähkökentässä. Ja on myös muita jollain tavalla gravitaatioon kytkeytyviä tai liittyviä järjestelmiä, joissa on kaksi vastakkaisiin suuntiin pyörivää (enemmän tai vähemmän materiaalista) elementtiä.
Katsotaan mihin tutkimukset vie...

Ighina's Magnetic Antigravity Craft Design

Otis T. Carr (hyvin erikoinen linkki)
http://hello-earth.com/otistcarr/otistcarr.html

Interdimensional Power System by Robert Meyers & George Perry
http://www.keelynet.com/energy/perry.htm















